Oikeudet ovat oikeuksia – lakimuutoksia ei voi perustella taloudella
Suomen hallitus on arvioinut, että valtiontalous on huonossa kunnossa. Väki vanhenee ja kustannukset kasvavat. Hallitus ei kuitenkaan halua nostaa veroja. Yritysten kustannuksia pitäisi myös pienentää ja kilpailukykyä lisätä.
Tästä seuraa että lakisääteisten palveluiden ja oikeuksien ylläpitämisestä tulee hankalaa kun raha ei tahdo riittää. Hallitus onkin päättänyt pitää menojen kasvun tiukasti kurissa.
Menojen leikkaaminen on johdonmukainen toimenpide jos hallitus on arvioinut että rahaa ei ole riittävästi. Kokonaan toinen kysymys on kuitenkin oikeusjärjestelmän ja kansalaisoikeuksien muuttaminen. Julkisesta keskustelusta moni kansalainen on saanut sellaisen vaikutelman, että kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet olisivat riippuvaisia siitä miten paljon rahaa valtiolla on käytettävissään. Tällainen ajattelu ei istu kovin hyvin suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Eihän ihmisoikeuksien julistuksessakaan lue lopussa: ”toteutetaan jos rahat riittävät”.
Sosiaaliset oikeudet ja työlainsäädäntö muodostavat kehyksen talouden toiminnalle. Yhdessä on ensin sovittu kansalaisoikeuksista, sopimusoikeudesta ja yritysten ja työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Sitten valtio pyrkii parhaansa mukaan toimeenpanemaan näitä oikeuksia. Työmarkkinaosapuolet ovat noudattaneet keskenään tekemiään sopimuksia.
Jos rahaa on niukasti, oikeuksien toimeenpaneminen on tietysti vaikeampaa. Jos oikeuksia tai sopimusjärjestelmää halutaan muuttaa siitä pitää kuitenkin keskustella oikeudellisena kysymyksenä. Eikä tällainen keskustelu ole vain oikeusprofessoreiden yksinoikeus. Puolueiden ja poliittisten päättäjien tulisi kertoa mitkä ovat ne oikeudelliset periaatteet joihin nojaamme kun muutamme oikeuksia.
Otetaan esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus. Eduskunta päätti siis, että työtön vanhempi ei saa viedä kaikkia lapsiaan kokopäiväiseen hoitoon vaikka muuten kunnallinen päivähoito kuuluu kaikille lapsille. Keskustelussa on jäänyt epäselväksi mihin oikeudelliseen periaatteeseen tämä muutos nojaa. Minkälaista yhteiskuntajärjestystä olemme rakentamassa kun rajaamme sosiaalisia oikeuksia? Millä perusteella niitä on aikanaan laajennettu?
Johdonmukaisempaa olisi ollut leikata päivähoidon määrärahoja jos yhteinen arvio on sellainen, että rahat eivät riitä. Sen sijaan huonolla rahatilanteella ei voi perustella oikeudellisia muutoksia. Oikeudet ovat oikeuksia ja talous on taloutta.
Jorma Ollila on esittänyt Helsingin Sanomissa, että oikeusoppineet vetoavat perustuslakiin ja tyrmäävät hallituksen esityksiä tuntematta ”talouden realiteetteja”. Tämä on hyvin nurinkurista ajattelua. Ajatteleeko Ollila, että markkinamekanismin ohjaama talousjärjestelmä muodostaa yhteiskunnallisen järjestelmän, jota oikeuksien pitäisi heijastella? Onko tämä poliittisten uudistustemme lähtökohta? Minulle syntyy vaikutelma, että Ollila viittaa kommentissaan erityisesti hallituksen kaavailemiin ns. ”pakkolakeihin”, jotka toteutuessaan muuttaisivat työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia ja velvollisuuksia.
Rakennettaessa suomalaista hyvinvointimallia ajateltiin niin, että oikeudet tulevat ensin ja talous toimii oikeuksien puitteissa. Markkinatalous vaatii toimiakseen sääntelyä. Jos tämä periaate on oleellisesti muuttunut, siitä pitäisi keskustella avoimesti ja selkeästi. Kysymys on siis siitä mitkä valtion tehtävät ovat ja minkä verran markkinamekanismille pitää antaa tilaa. Kysymys on siis periaatteista eikä ”talouden realiteeteista”.
Eikö todella?
Hallitushan yrittää pakkolaeilla vähentää työllistämisen kustannuksia tekemällä tai yrittämällä tehdä heikennyksiä palkansaajien etuihin. Eikö tässä tapauksessa oikeuksia juuri heikennetä talouden perusteella?
Leikkaukset palkansaajille. Nämä ovat tietysti poliittisen valinnan aikomuksia. Tällä tavallako Suomi saadaan nousuun?
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Siis keskustelusta on moni saanut sellaisen kuvan, että oikeuksia muutetaan taloudellisilla perusteilla. Työehtosopimukset ovat olleet työmarkkinakeskusjärjestöjen välinen asia, mutta nyt hallituksen kilpailukykypaketti sisältää esityksiä jotka muuttaisivat tämän perinteen. Nyt siis pitäisi keskustella siitä miksi työmarkkinaosapuolet eivät ole oikeita toimijoita sopimaan näistä asioista. Miksi hallituksen pitää säännellä asioista, jotka aiemmin olivat työmarkkinaosapuolten käsissä?
Voi olla että on hyviä perusteluja, mutta en ole vielä kuullut näkemyksiä tästä kysymyksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän voisi löytää oikeutuksen esim perustuslaista. Perustuslain pykälä 18 kuvaa hienosti sitä kuinka valtiovallan tulee ajaa työttömien etua.
”Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.”
Parlamentin tulee käyttää parlamentin valtaa ja työnjärjestöjen niille kuuluvaa valtaa. Nämä ovat Suomessa sekoittuneet pahasti.
Ilmoita asiaton viesti
Demokraattiseti valittu Eduskunta on suurin vallankäyttäjä maassa ja viimekädessä vastuussa mihin ollaan menossa. Työmarkkinaosapuolet (liitot ja työnaantajat) eivät ole demokraattisesti kansan valitsemia. Työmarkkinaosapuolet ovat kähmineet niille kuulumatonta valtaa, joista ne kynsin hampain haluavat pitää kiinni.
Taitaa itse kullakin ola käsitteet sekaisin. Esimerkiksi päivähoito on etu eikä oikeus, eikä kenkään oikeuksia loukata, jos hallituksen täytyy taloudellisessa ahdigossa rajoittaa päivähoitoetua. Samoin on kaikissa hallituksen esittämissä leikkauksissa, työttömyyskorvauksissa, vapaapäivissä, jne. Et kai väitä että kenelläkään olisi oikeus ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. (jota ei taida olla missään muualla maailmassa kuin Suomessa).
Siis kenekään perusoikeusia ei olla karsimassa, vaan joitakin (taloudellisia!) etuja, joihin ei tällä hetkellä ole varaa. Työmarkkinaosapuolet katsovat oman laumansa etua, kun taas hallitus valvoo koko kansaan etua. Hallitus myös valvoo, että perustuslaissa määriteltyjä kansalaisten oikeuksia noudatetaan.
Ilmoita asiaton viesti
“tämä laiva ei voi upota, koska se ei perustuslain mukaan ole mahdollista”.
http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/21/67…
Ilmoita asiaton viesti
Jos ”talous” missään määrin tarkoittaa käsillä olevia resursseja, joita tarvitaan ”oikeuksien” toteuttamiseen, niin onhan tässä nyt hiivatti vieköön jokin naurettavuus vireillä.
Vaatiiko esimerkiksi lasten päivähoito resursseja. Taitaa vaatia, ainakin todellisuudessa. Jos niitä ei ole yhtäkkiä saatavilla, aivan sama vaikka olisi ollut ennen kuinka paljon, niin miten se ”oikeus” ei riippuisi siitä ”taloudesta”. Mikä logiikka, mikä logiikka.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeuden toimeenpano riippuu luonnollisesti käytettävissä olevista resursseista. Budjettien laadintaan vaikuttaa käytettävissä olevat resurssit. Mutta jos asiaa ajattelee tarkasti, huomaa että itse oikeuksiin ei vaikuta mitkään käytettävissä olevat resurssit.
Sen sijaan jos kavennamme resursseja niin oikeuksien toimeenpanosta tulee vaikeampaa. Jos oikeudet säilyvät ennallaan saattaa muodostua tilanne, jossa lain kirjain ja todellinen tilanne ovat pahasti ristiriidassa. Monissa kohden näin onkin. Mutta edelleen: oikeus ja talous ovat eri alueita eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa. Valitettavasti tämä ero menee koko ajan sekaisin julkisessa keskustelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta ettei rinnasteta käsitettä todellisuuteen ja todellisuutta käsitteeseen tavalla jolla huijaa vain itseään…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mutta nythän voisi ajatella että ne lait ovat juuri sitä todellisuutta. Monesti Suomessa pidetäänkin lakeja hyvin kunnioitettavina ja noudattamisen arvoisina asioina. Esimerkiksi jalankulkijat odottavat kiltisti punaisissa valoissa vaikka yksikään auto ei ole näköpiirissä. Samaten asioita perustellaan usein sillä että koska niin ja niin lukee laissa myös niin ja niin tulee tehdä.
Jos siis palataan tähän päivähoitoesimerkkiin. Me voisimme ajatella että subjektiivinen päivähoito-oikeus on sitä todellisuutta ja resurssit on vain sopeutettava tähän todellisuuteen. Jos näin ei ajatella se pitäisi jotenkin perustella.
Asia on tärkeä, koska jos emme löydä periaatteellisia syitä muuttaa oikeuksia emme oikeastaan tiedä mitä me olemme tekemässä.
Ilmoita asiaton viesti
”… ja resurssit on vain sopeutettava tähän todellisuuteen…”
Tätähän on yritetty jo vuosia. Valtio on ottanut velkaa vuosi toisensa perää, jotta sen resurssit sopeutuisivat menotodellisuuteen. Nyt tuo velalla hoidettu resurssien sopeuttamisen tie alkaa olla loppuun kuljettu, joten pikku hiljaa on pakko ryhtyä pohtimaan mahdollisia muutoksia todellisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Siis niinkö että hä? Riippuuko todellisuus siitä mitä ”voisimme ajatella todellisuudeksi”?
Kuten toisaalla nasevasti kommentoitiin, ”voisimme ajatella” että lentokoneella on oikeus pysyä ilmassa, säätää laki että niin on, jonka jälkeen painovoima ei enää päde, kö?
On eri asia jos tällä hetkellä olisi jokin laki tai ”oikeus” säädetty kieroon niin, että jotain teeskennellään luonnonvoimaksi mikä ei sitä ole ja ruotisimme tässä jotain sen kaltaista aihetta. Se olisikin todella aiheellista ja mielenkiintoista jos joku näitä epäkohtia äkkää. Nyt kyseessä lieneekin vain toiveahaihattelu siitä, kuinka kiva olisi jos käsitteellisten toivomustemme toteutuminen ei riippuisikaan ”todellisuudesta”.
Sekin on kysymys itsesssään, ovatko poliitikot vilpittömiä sanoessaan ettei vaikkapa päivähoitoon riitä resursseja. Sehän voi yhtä hyvin olla vilpitön asiaintilan toteaminen kuin tekosyykin. Itse resursseista riippuvuuden tosiasiasta ei silloin kuitenkaan väitellä.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuuko todellisuus siitä mitä voimme ajatella todellisuudeksi?
Osittain se kyllä riippuu. Tämä ei tietenkään koske painovoiman kaltaisia fysiikan lakeja, saati biologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vetänet saktioita toiveajattelullesi jostain kvanttimekaniikan jännistä koetuloksista. Myönnät ettei ajattelu tee painovoimaa tyhjäksi, mutta mihin se mielestäsi sitten VOI vaikuttaa?
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi sellaisiin asioihin kuin sukupuoliroolit tai suomalaisuus. Oikeastaan myös talous, sillä onhan rahakin oikeastaan sepitettä.
Ilmoita asiaton viesti
Eli noiden asioiden todellinen tila muuttuu jos ihminen päättää että se muuttuu? Vai onko niiden tilan määräytymisessä ehkä sekä realiteettien määrittämä deterministinen puoli ja mielenliikkeistä riippuva puoli.
Mikäli jälkimmäinen on tarkasti ilmaistu, asetatko esimerkiksi sukupuoliroolin määräytymisen perusteiden molemmille puoliskoille niiden todellisuudessa ansaitun painon kullekin, rehellisesti ja tarkasti, vai liioitteletko haluamaasi puolta, sitä mielenliikkeistä riippuvaa puolta, jotta saat ajatella asiasta kuten haluat?
Taloudessa on selkeästi ”realiteetteja”. Siitä voidaan väitellä, mitkä aspektit, missä määrin ja missä mielessä tarkalleen, ovat reaalisia ja mitkä käsitteellisiä, ja missä mielessä ne eivät todellakaan ole. Utooppisten sosialististen ajatusten kantava voima on nähdäkseni aina ollut teeskentely siitä, että joku reaalinen mahdollisuuksien määrittäjä olisikin enemmän vain käsitteellinen. Enemmän kuin se todellisuudessa on. Silloin voidaan lainsäädäntövallalla pakottaa ulos se mitä halutaan, eikä siitä kukaan kärsi koska sehän on vain käsitteellistä. Kun asiasta on päätetty, se vain muuttui.
Ei tietenkään voi jättää mainitsematta sitä toisen puolen harhaa, että jotain joka on enemmän vain käsitteellistä, teeskennellään enemmän reaaliseksi kuin se on, jolloin voidaan väittää ettei ole vaihtoehtoja.
Ilmoita asiaton viesti
En ole varma ymmärränkö mitä tarkoitat,mutta sanon kuitenkin että siinä on nuo kaksi puolta.
Yksittäinen ihminen voi tietty muuttaa sukupuoliroolia omalta osaltaan, mutta eihän se tietenkään voi saada muiden mieltä muuttumaan. Jos halutaan muuttaa roolia laajemmin yleisessä tietoisuudessa, niin siihen ei pysty yksi ihminen. Siihen tarvitaan ihmisiä. Tällainen muutos voi kestää kauan eikä se todennäköisesti voi olla tietoisesti suunniteltu.
Ahaa, sinä muokkasit kommenttiasi ennen kuin ehdin lopettaa vastaukseni.
Lyhyesti, sitähän tämä blogi käsittelee. Ristiriitaa talouden ”realiteettien” ja yhteiskunnallisten oikeuksien ja niiden tukemisen välillä. Huomiosi oikeiston ja vasemmiston eroista ovat oikein hyviä.
Nykyiselle politiikalle on vaihtoehtoja, kuten varakkaampien osallistuminen talkoisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdat sen joustavuuden minkä laki sallii. Ei laissa lue minkä tasoisena tai minkälaista palvelua valtion tulee tuottaa.
Tottakai voimme saivarrella kuinka kaikille tulee taata kaikkea kivaa ja hyvää lakien pohjalta. Lopullisesti resurssit määräytyvät valtion budjetin ja eduskunnan tahdon välityksellä. Ei laki rahaksi muutu.
Samoin kansainvälisiä sopimuksia ja euroopan ihmisoikeuskirjaakin sovelletaan. Heikoimmin pärjäävät maat voivat soveltaa säädöksiä pehmeämmin kuin hyvin voivat.
Jatkossa varmasti tulemme keskustelemaan siitä onko Suomi ajautumassa heikompien maiden asemaan.
Kuvaamani tilanne ei tosin ole tällä hetkellä realismia, mutta muutama vuosi lisää samaa lainanottoa ja se tilanne lähenee.
Ilmoita asiaton viesti
Aiemmin lasten päivähoito oli kait tarkoitettu lastenhoitopaikaksi silloin kun vanhemmat ovat ansiotyössä. Tarkoituksenmukaisuus pitäisi olla oleellinen tekijä kun leikkauksia tai muutoksia tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
Siis aiemmin myös työttömät vanhemmat ovat voineet viedä kaikki lapsensa päivähoitoon. Enää he eivät näin voi tehdä. Jollain perusteella oikeutta on muutettu, mutta on jäänyt epäselväksi millä perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin sitä kannattaa mitään ylevää oikeudellista periaatetta taustalta hakea. Aiemmin miellytetty työttömiä äänestäjiä antamalla rahanarvoinen etu.
Mielestäni puoli päivää subventoitua vapaa-aikaa on ihan riittävästi, olipa taloudellinen tilanne mikä hyvänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Näinköhän taas sotkeutuivat käsitteet etu ja oikeus, joista jo edellä kerrottiin.
Ilmoita asiaton viesti
Siis alunperin ja otetaan taas se tarkoituksenmukaisuus kriteeriksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eli säädetäänkö siis laki ettei laiva voi upota tai lentokone pudota, mieluummin vaikka perustuslaki niin ettei sitä heti voi muuttaa?
Näin saadaan helposti estettyä meri-ja ilmailuliikenteen onnettomuudet. Kun on todettu kuvion toimivuus, laajennetaan kokeilu tieliikenteeseen.
Hyvä tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Ole positiivinen.
Ilmoita asiaton viesti
Siis nykyisen tilanteen vaihtoehtona on todeta, että nyt uudistamme yhteiskunnallista järjestystä niin että markkinaperiaate ohjaa resurssien jakamista. Oikeudellinen järjestelmä on sitten sopeutettava niin että markkinamekanismille saadaan mahdollisimman paljon tilaa. Käyttääkseni jälleen päivähoitoesimerkkiä voisimme sanoa, että yksityisten yritysten tulisi hoitaa päivähoidon järjestäminen ja julkisen sektorin tulisi vetäytyä tästä toiminnasta. Sitten pitäisi perustella miksi yksityinen sektori on parempi kuin julkinen sektori.
Sen sijaan että keskusteltaisiin tällaisilla argumenteilla tällä hektellä vedotaan talouteen jolla ei ole periaatteiden kanssa mitään tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Yhtä hyvin julkinen voisi rahoittaa päivähoitotoimintaa, mutta toiminnan järjestäjinä toimisivat yksityisyritykset.
Kuten Heikki Pursiainen hienosti esittää asian, ettemme saisi jäädä niihin asetelmiin, joissa kuvitellaan että julkinen on aina hyvä ja yksityinen aina huono. Emmekä siihen asemaan jossa julkinenraha on paha ja yksityinen hyvä. Meidän pitäisi olla neutraaleja ja valmiita testaamaan asiat pragmaattisesti ja valita parhaaseen lopputulemaan johtava vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä kerran, päivähoito ei ole (ihmis)oikeus, vaan taloudellinen etu. Jos yhteiskunnalla ei ole rahaa kustantaa työttömille päivhoitoa, tämä ETU loppuu, mutta valtio ei voi ottaa keneltäkään OIKEUTTA puhua, ajatella ja kokoontua, jne kuten haluavat.
Kuten totesit, taloudella ei ole mitään tekemistä oikeuksien kanssa, niitä ei voida ottaa pois. Mutta edut riippuvat täysin taloudesta, ts kuinka paljon on varaa tarjota vaikkapa päivähotoa. Etuja voidaan säädellä laeilla ja sopimuksilla. Oikeudet on peruslakiin kirjattu, eikä niitä muutella ihan helposti. Jopa Kreikka on tunnustanut tämän ja karsinut pois erilaisia ETUJA kansalaisiltaan pystyäksee maksamaan velkaansa
Suomessa on jaettu rahaa niin löysästi joka suuntaan, että ihmiset ovat alkaneet pitämään saavutettuja etuja oikeuksina(!) – kuten tämäkin blokkari.
PS. Onko ansiosidonnainen työttömyyskorvaus ihmisoikeus vai taloudellinen etu? Entä Pekkaspäivät? Ylityökorvaukset? Vuosiloma? Firman pikkujoulut ilmaisine juotavineen?
Ilmoita asiaton viesti
Päivähoidon asema oikeutena riippuu pitkälti näkökulmasta. Jos se tulkitaan ensisijaisesti koulutukseksi, sitä voitaneen pitää oikeutena. Osin se varmasti on sitäkin, mutta enemmän se on lapsen säilytystä työpäivän ajan. Kukaan ei kehtaa sitä sanoa, mutta oikeasti koko keskustelussa on kyse aikuisen oikeudesta lorvia ilman lastaan. Tähän vielä kannustetaan sillä että päiväkodissa lapsi saa lähes kymmenen euron ateriat päivässä, ja kotiin jäävän lapsen ruuat vanhempien pitää maksaa itse. Tämä on merkittävä taloudellinen kannuste työttömälle viedä lapsi hoitoon. Siis ihan oikeasti todella iso esimerkiksi toimeentulotukeen verrattuna.
Kustannuksia voi alentaa monin tavoin. Itse ajattelisin että kaikkia tyydyttävä ratkaisu voisi olla sellainen, että työtön vanhempi tulee mukaan päiväkotiin. Hän tekee sen hoitotyön ja kunnan palkkaama opettaja hoitaa pedagogisen puolen. Tämä laskisi kustannuksia, antaisi kaikille lapsille mahdollisuuden kokopäivähoitoon ja vieläpä varmasti vähentäisi vanhempien syrjäytymistä kun päivärytmi pysyisi kunnossa. Samoin kaikilla lapsilla olisi valmiina kokopäiväpaikka siltä varalta että vanhempi löytää töitä. Kunta vain lisäisi hoitajia tarpeen mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä persujen kansanedustajalla on niin nerokas kannanotto. Ei tuota pysty edes Putkonen ylittämään.
Jään tietysti odottamaan persuistin pahan unen toteutumista. Soini todennäköisesti hankkii soutuveneen, jotta pääsee ulkoministeriöimään yhdessä Kymenlaakson Valon ja Majakan Mäkelän kanssa soutamaan vaikka Naurusaarille!
Hyvää matkaa ja iloista mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse ei ole siitä, että laiva uppoaisi, vaan siitä, että kapteenin automaattinen kymmenen prosentin tulonlisäys on tänä vuonna vaarassa. Matruusit ja muutama matkustaja heitetään yli laidan kuvitellen, että tästä on apua.
Ilmoita asiaton viesti
Voidaanko siis rakentaa ”sosialismi yhdessä maassa?” Ei voida niin kauan kuin rajat ovat auki.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lailla on joku sosiaalietuus annettu, se voidaan myös lailla poistaa. On melko omituinen ajatus, että taloudella ei saisi olla mitään vaikutuksia siihen, mitä sosiaalietuuksia kansalaisille annetaan, kun niiden antaminen myös rahaa vaatii.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeuden ja talouden sekoittaminen on sama kuin sekoittaisi välineen ja päämäärän. Voidaan ajatella että sosiaaliset oikeudet ja työlainsäädäntö toteuttavat tasa-arvon päämäärää: ajatusta että kaikki kansalaiset ovat tasavertaisia. Ajatus ei siis kulje niin että kaikki kansalaiset ovat tasavertaisia jos sattuu olemaan rahaa. Talous on pelkkä väline ja tasa-arvo on päämäärä. Toki voimme keskustella siitä muutammeko päämääriämme, mutta kuten sanottua se on eri keskustelu.
Ilmoita asiaton viesti
Nooh..poistetaan pari oikeutta,koska niihin ei ole varaa:
kaikki henkilökohtaiset vapausoikeudet,laiva uppoaa muuten.
kaikki poliittiset oikeudet ja vapaudet,laiva uppoaa muuten.
kaikki tasa-arvo-oikeudet,laiva uppoaa muuten.
Omaisuuden suoja voidaan heivat,laiva uppoaa muuten.
Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin,koska laiva uppoaa muuten.
Viimeisenä tietty elinkeinovapaus,ei ole varaa vapauksiin tässä taloudellisesta tilanteessa,koska laiva uppoaa tietysti muuten.
No tässähän se. Näillä mennään..koska ei ole varaa vai olisiko sittenkin ajatusparadigmassa jokin vika,kun ajattellaan raha ja talous edellä kaikki asiat?
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai nyt omaisuuden suojaa sentään…
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisoikeudet ovat oikeastaan aika rajalliset eikä niiden myöntäminen kaikille maksa juuri mitään. Ne toteutuvat aika lailla jo sillä että vältetään puuttumasta toisten elämään näiden tahtomatta.
Jos olisin perustuslakifetisti kuten kaikki Suomen oikeusoppineet ja juridiikkaa kommentoivat näsäviisastelijat, voisin sanoa että perusoikeuksien omaisuuden suoja menee ohi verolakien ja verotus rikkoo näin ollen ihmisoikeuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta jälkimmäisestä pointista sanoisin että se ei lainkaan ole näsäviisastelua vaan otat esille tosi tärkeän periaatteellisen kysymyksen. Verotus tosiaan on ristiriidassa omaisuusoikeuden kanssa. Mutta tästähän oikeudellisessa keskustelussa on kyse: eri oikeuksia pitää punnita keskenään ja miettiä miten päästään tasapainoon ja haluttuun lopputulokseen.
Verotuksessahan on se käytännön puoli, että sillä rahoitetaan valtion menoja. Mutta siihen liittyy muitakin periaatteelisia kysymyksiä, kuten keneltä verot kerätään, millä perusteella ja miten paljon?
Tällä hetkellä esimerkiksi globaalit suuryritykset ja jopa hyvin varakkaat yksityishenkilöt voivat tehokkaasti vältellä veroja käyttämällä hyväkseen veroparatiiseja. Verotus ei siis vaikuta lainkaan oikeudenmukaiselta tällä hetkellä, vai mitä olet mieltä?
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä. Globaalisti ongelma on valtava, mielestäni suomalaisittain ei ainakaan toistaiseksi. Meillä on hyvin pitkään ollut se tilanne että isot firmat ovat tuoneet muualla tehtyjä voittoja tänne verotettavaksi huomattavasti enemmän kuin toisinpäin. Korkeasta Veroasteesta huolimatta. Integroitu yritysverotus on meillä OECD-maiden 7. Korkein, joten insentiiviä verojen välttelyyn voisi olla enemmänkin.
Verokeskustelu vaatisi kunnon mittarit jotka mittaavat kokonaisveroasteen ottaen huomioon kaikki verolajit. Sellaista ei ole ja siksi keskustelu on yleensä täysin absurdia.
Ilmoita asiaton viesti
Johannes Kananen. Hyvä kirjoitus!
Yllätyksekseni olet Keskustavaikuttaja. Mietin miten voit oikeuttaa puolueesi hyväksynnän moniin kyseenalaisiin uudistuksiin. Tuoreimpana mm. vähättely katupartioista.
Sari Penttinen kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa rattijuoppoudesta näin:
”Minusta silmien ummistaminen ja pään kääntäminen ovat yhtä kuin hiljainen hyväksyntä.”
Samaa lausetta voi minun mielestäni käyttää pääministerin tai ulkoministerin käytökseen keskustelussa vaikkapa rasismista tai katupartioista.
Myös avoimen vasemmistovastaisen tematiikan viljeleminen on tätä nykyä arkipäivää.
Tämän lisäksi voisi mainita mm. AY-liikeiden painostuksen ja EK:n tukemisen, räikeän tulo- ja luokkaerojen kasvamisen kannustamisen, koulutusleikkaukset, sosiaaliturvaleikkaukset, poliisin määrärahojen leikkaukset, työvoimapoliittiset- ,palkka- ja eläkeleikkaukset, eri alojen yksityistämisyritykset, lakimuutokset ja pakkolait, palkkakattojen ja minimipalkkojen luomiset, nato-myönteisyyden, EU-tuet, valtion lisävelat, veronkierron hyväksyminen ja jopa tukeminen, sisäiset virkanimitykset ja muiden hallituspuolueiden valheelliset lausumat.
Jokaisessa linjauksessa ollaan palkansaajan tai köyhän kukkarolla.
Onko tämä todella se tie jolta Keskusta aikoo nostaa Suomen talouden näkymiä?
Nyt käytän Sarin lausetta omanani ja tässä yhteydessä:
Minusta silmien ummistaminen ja pään kääntäminen ovat yhtä kuin hiljainen hyväksyntä. Ajatteletko samoin?
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmistovastaisuuden kasvu voi johtua väestön ikääntymisestä. Vanha sanonta sanoo:
’Jos et ole vasemmistolainen nuorena, sinulla ei ole sydäntä. Jos et ole oikeistolainen vanhempana, sinulla ei ole aivoja’.
Kunhan sinullakin ikää ja kokemusta karttuu..
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos palautteesta. On totta, että toimin keskustassa. Liityin aikanaan puolueeseen koska keskusta on perinteisesti puolustanut kaikille kansalaisille kuuluvaa perusturvaa. Työväenpuolueet ovat puolestaan puolustaneet ansiosidonnaista järjestelmää.
Tämä perustuvan puolustajan rooli puolueella on minusta edelleen ja yritän omalta osaltani toimia puolueessa aktiivsesti sosiaalipoliittisissa kysymyksissä. Keskustassa sosiaalipolitiikasta keskustellaan perinteisesti ”köyhän asiana” ja puolueesta löytyy kyllä paljon sympatioita perinteistä, suomalaista hyvinvointimallia kohtaan.
Olen itse yrittänyt viime aikoina toimia aktiivisesti erityisesti kahdessa kysymyksessä: perustulokokeilun kehittämisessä, sekä hankintalain uudistamisessa. Myös puolueiden välistä yhteistyötä tarvitaan. Mikään puolue ei yksin muuta maailmaa. Itse en ainakaan ole mitään puoluetta vastaan vaan toimin asiakysymyksissä mielelläni niiden kanssa, jotka tukevat hyviä asioita – riippumatta puoluetaustasta.
Ilmoita asiaton viesti