*

Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

SOTE-palvelut paranevat vain riittävillä resursseilla

Julkisessa SOTE-keskustelussa elää sitkeä myytti: puhuessaan uudistuksesta poliitikot ja virkamiehet antavat ymmärtää, että nykyinen palvelutaso saadaan tulevaisuudessa aikaan pienemmillä resursseilla.

SOTE-uudistuksella on ollut kaksi julkilausuttua tavoitetta. Uudistuksen avulla on tarkoitus pienentää valtion kestävyysvajetta tehostamalla palveluntuotantoa, sekä tehdä palveluiden saatavuudesta yhdenvertaisempaa. Tällä hetkellä rikkaat saavat parempia SOTE-palveluita kuin vähävaraiset. 

Tulevaisuudessa ihmiset saisivat valita palveluntarjoajan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajan välillä. Eri palveluntuottajat kilpailevat myös tasavertaisesti ihmisten suosiosta. Julkiset palveluntuottajat on tarkoitus yhtiöittää tasavertaisen kilpailun nimissä.

Aiemmin viime vuoden puolella hallitus linjasi, että SOTE-palveluiden järjestäminen siirtyy kunnilta maakunnille. Näitä maakuntia tulee Suomeen 18 kappaletta. Maakuntien suhdetta keskushallintoon ei ole vielä täysin määritelty. Tällä vaalikaudella maakunnat eivät kuitenkaan saa verotusoikeutta. 

Hyvin yleisesti ajatellaan, että kilpailutus, yhtiöittäminen ja suuremmat tuotantoyksiköt luovat automaattisesti säästöjä. Entä jos SOTE-uudistuksen todellinen tavoite onkin vain pienentää julkisia menoja?

Tähän asti kunnat ovat melko itsenäisesti saaneet päättää palveluiden tasosta, omasta verotuksestaan ja siitä miten paljon ne panostavat palveluihin. Toki kuntien valtionosuuksia on pienennetty ja julkiset SOTE-palvelut ovat kärsineet pitkään kroonisesta resurssipulasta. Lääkäreitä on ollut vaikea saada houkuteltua kunnalle töihin ja jonot ovat olleet pitkiä. Lastensuojelu on ollut ylikuormittunut. 

Silti keskushallinto ei ole voinut määrätä miten kunnat hoitavat SOTE-palvelut. Nyt tähän on tarjoutumassa mahdollisuus etenkin, jos keskushallinto saa suuren vallan SOTE-palveluiden budjettiin. Silloin kustannusten karsiminen tapahtuisi – ei nerokkaiden rakenteiden avulla – vaan Valtiovarainministeriön mahtikäskyllä. Budjettikehykset asetettaisiin tiukoiksi ja maakunnat eivät voisi livetä kehyksistä.

Seuraukset palveluiden laadulle saattaisivat olla kohtalokkaat. Palveluissa on jo nyt pulaa resursseista. Jos resursseja pienennetään entisestään palvelut uhkaavat eriytyä entisestään. Ne joilla on varaa maksaa laadusta tulevat saamaan parempia palveluita kuin ne, joilla ei ole varaa. Tämä johtaa taas puolestaan yhteiskunnan eriarvoistumiseen. 

SOTE-uudistus voi parantaa palveluita vain jos palveluntuottajille taataan riittävät resurssit. Jos resurssit ovat liian pienet on aivan sama tuottaako palvelun yksityinen vai julkinen vai kolmannen sektorin toimija. Sekundan hinnalla ei saa priimaa vaikka miten nerokas uudistus olisi suunnitteilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Tuskin kukaan vilpittömästi uskoo SOTE-uudistuksen tuovan minkäänlaisia säästöjä.

Kaavaillut 3 mrd:n SOTE-säästöt pitäisi saavuttaa mallilla, jossa palvelujen tuotantohintojen päälle on lisätty yksityisten toimijoiden voitot sekä kilpailutuksen aiheuttamat kulut ja lisäboonuksena vielä ylimääräisen hallintotason eli maakuntamallin kulut.

Ei jatkoon.

Matias Ahtopelto

Soteuudistus ei tule tuottamaan mitään säästöjä, päinvastoin Se on kuitenkin välttämätön. Suomi on pinta-alaltaan laaja, mutta harvaan asuttu. Tulevaisuudessa yhä harvemmin asuttu, koska ihmiset menevät sinne missä löytyy työtä ja toimeentuloa. Ennen sitä se merkitsee julkisten palveluiden/verojen nousua, kunnes aika hoitaa homman. Historiasta on tuttu termi:turpeeseen sidotut jne. Kumpi on kansantaloudelle=veronmaksajille kalliimpaa: antaa tekohengistystä alueille, jotka eivät koskaan tule omillaan menestymään, vai antaa ihmisten tulla rintamaille, joissa on joltaisetkin elämisen edellytykset, mutta eläminen sietämättömän kallista ja maksaa erilaisia tukia! Be or, not to be kysyi jo Hamlet aikanaan.
Uuden väliportaan luominen nimenomaan lisää kustannuksia, mutta tuleehan se luomaan uusia puolueelle tai pääosin yhdelle puolueelle uskollisia virkamiehiä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

On helppo tehdä fiksummin kuin mitä julkinen sektori tekee. Esimerkiksi Pohjolan Omasairaalan ortopedi ottaa vastaan 21 potilasta samanpituisessa työpäivässä jossa HUSin ortopedi ottaa vastaan 7. Siis kolminkertainen ero. Eikä kukaan varmasti hauku Omasairaalan hoitoa huonommaksi.

Yksityisen TJ sanoi tämän johtuvan yksinkertaisesti siitä että heillä lääkäri tekee vain lääkärin töitä. Jumiutuneet printterit tai potilaiden vaatteidenvaihto ei vaadi erikoislääkäriä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Esimerkiksi Pohjolan Omasairaalan ortopedi ottaa vastaan 21 potilasta samanpituisessa työpäivässä"

Urakkapalkkausta yritettiin HUS:n laboratoriossakin ja piikit meni sekaisin. Kuinkahan kävisi kun sydänkirurgit kilpailisivat montako sydäntä leikkaisivat tunnissa tai teho-osastolla kuinka nopeasti kotiuttaisivat potilaansa?

Lumira Lumus

Julkinen hoito- ja hyvinvointisektori ei parane resursseja lisäämällä, niitä on lisäilty ja aina huonommaksi on muuttunut.
Kansalainen ei enää pysty vastaamaan näiden sektoreiden henkilökunnan tarpeisiin. Vaikka resursseja on vaadittu ja tälle sektorille lykätty jatkuvasti.
Julkiselle riittäisi päivystykset ja jotkut vammaiset, ketkä eivät kykene itse itseään hoitamaan. Kaikkialla muualla maailmassa yhteiskunnan tukemaa hoitoa käyttää n. 20-30% eli jotenkin vammaiset. Se pitää muuttaa täälläkin samalle tasolle kuin yleisesti maailmassa.
Julkinen sektori. sen rajoitettu näkemys ihmisten tarpeista. Julkinen sektori on jo etukäteen päättänyt, mitkä on ihmisten tarpeet, niiden pitää sopia alan henkilökunnan hoitamis- ja osaamistarpeisiin ja heidän lääketeollisuuden myyntitarpeisiin. Suuri osa ihmisistä ei sovi heidän tarpeisiinsa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Mistä niitä resursseja eli voimavaroja terveydenhuoltoon saadaan? Ilmeisesti helpoin keino on sysätä kuluja kansalaisille. Yhtiöittäminen ja sen rinnalla yksityistäminen tarjoaa siihen eväät. Palvelujen tarjonta vapautetaan tasapuolisuuden nimissä ja samalla vapautetaan hinnoittelu. Johan on kumma, etteivät terveysalan yhtiöt ala pärjätä.

Kansa lopulta maksaa kaiken ja eniten sairastavat maksavat eniten. Tasapuolisuus, tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus siinä kyllä menevät sen tien, mutta tärkeintähän on saada valtion budjetti tasapainoon ja säästää terveyden huollon uudistuksessa ensi alkuun 3,5 miljardia. Sen hallitus on tavoitteekseen ilmoittanut.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

"--helpoin keino on sysätä kuluja kansalaisille."

Ja vaihtoehtona oli? Taikaseinä?

BKT on romahtanut, kai se nyt on ihan luonnollista että nautitut edutkin alenevat.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Samalla voidaan jo alkaa kysenalaistamaan korkeiden verojen oikeutusta.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Verovarat kuluvat tulonsiirtoihin, terveyspalvelut eivät ole vielä toistaiseksi olleet Suomessa koskaan erityisen resurssisyöppöjä. Mikä on toki niiden kunniaksi kyllä sanottava.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Ehdotan että luovumme tuosta 3 miljardin säästötavoitteesta (vai onko se 3,5 mrd.?). Toteutuessaan se heikentäisi merkittävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden laatua. Julkisissa palveluissa on jo nyt suuri resurssipula.

Poliitikot ja virkamiehet liioittelevat tarvetta tasapainottaa julkisia menoja. Velan korko on negatiivinen ja kysymys on poliittisista valinnoista. Suomi panostaa terveydenhuoltoon vähemmän kuin vertailukelpoiset maat. Tämä tulkitaan usein niin että meillä on tehokas terveydenhuolto. Minä tulkitsen sen niin että kansalaisten terveys ei ole kovin korkealla poliittisten prioriteettien joukossa. Minusta terveyden pitäisi olla prioriteettien joukossa korkeammalla.

Toimituksen poiminnat