*

Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

Kirjoitus vapauden puolesta

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli sosiaali-insinöörien kulta-aikaa. Nämä järkiperäiseen suunnitteluun uskoneet asiantuntijat suunnittelivat meille hyvinvointivaltion. Sosiaalivakuutus ja kunnalliset hyvinvointipalvelut ovat tekninen ja monimutkainen kokonaisuus ja niiden suunnittelu on vaatinut valtavan määrän eri alojen tuntemusta.

Hyvinvointivaltiomme on varsin onnistunut luomus. Se ehkäisee eriarvoistumista ja köyhyyttä ja luo turvaverkkoja. Nyt keskustellaan kuitenkin paljon tämän hyvinvointivaltion uudistamisesta ja samalla insinöörimäinen suunnittelu on jäämässä menneisyyteen.

Sosiaali-insinöörit olivat aikansa tuote. Heillä oli taipumus katsoa yhteiskuntaa ylhäältä käsin ja he suhtautuivat ihmisiin kuin pelinappuloihin joita voi siirrellä mielensä mukaan. Sosiaali-insinöörit olettivat, että ihmisten käyttäytymistä voi ohjailla luomalla sääntöjä ja kannustimia. Tämän oletuksen varaan syntyi työttömyysturva, toimeentulotuki, sairausvakuutus ja terveyskeskukset.

Nykyään ihmiset eivät enää halua, että asiantuntijat ajattelevat heidän puolestaan. Yksilöllistyneessä yhteiskunnassa ihmiset ovat yhä enemmän alkaneet miettiä itse oman elämänsä päämääriä. Yksilöllistyminen on ihmisten kannalta sekä uhka että mahdollisuus. Voi olla ahdistavaa joutua tekemään omia valintoja, mutta samalla mahdollisuutena on aiempaa suurempi vapaus.

Yksilöllistymisestä johtuen yhteiskuntaa ei voi enää suunnitella sosiaali-insinöörien avulla. Ihmisten käyttäytymistä ei voi enää ohjailla ylhäältä käsin. Rationaalinen suunnittelu-usko elää kuitenkin vielä vahvana Suomessa. Hallitus esimerkiksi lisää työttömyysturvaan sääntöjä ja asiantuntijat uskovat, että näin saadaan työttömiä töihin.

Sosiaali-insinöörien eräs virhe oli, että he eivät ottaneet ihmisten omia kokemuksia kovin vakavasti. He katsoivat asiakseen määritellä ihmisten tarpeet ylhäältä käsin rationaalisuuden nimissä. Voidaan kuitenkin ajatella, että mikään ei ole tärkeämpää kuin ihmisten kokemus omasta itsestään ja elämästään. Onnellisuutta ja hyvinvointia ei ole ilman ihmisen kokemusta onnellisuudesta ja hyvinvoinnista.

Yhteiskuntapolitiikkaan tulisi löytää uusi johtoajatus: vapaus. Meidän tulisi vaiheittain luopua ajatuksesta, että asiantuntijat suunnittelevat käyttäytymisemme reunaehdot. Sen sijaan yhteiskuntaa tulisi suunnitella niin että rakenteet luovat ihmisille mahdollisimman suuria vapausasteita. Tämä ei tarkoita hyvinvointivaltion purkamista eikä markkinamekanismin laajentamista vaan sitä että ihmisten kokemukset omasta elämäntilanteestaan ja yhteiskunnallisista instituutioista otetaan vakavasti. Markkinat eivät ole mikään vapauden lähde, koska kapitalistiset yritykset alistavat ihmisiä, jos mahdollista vieläkin enemmän kuin sosiaali-insinöörit. Markkinoiden tuottamat kokemukset ovat aina alisteisia yritysten voitontavoittelulle.

Vapaus yhteiskunnallisen uudistumisen johtoajatuksena ei ole kovin radikaali tai uusi. Suomessa ei ehkä kuitenkaaan ole totuttu ajattelemaan vapauden mahdollisuutta riittävän kunnianhimoisesti ja rohkeasti. Harva puolue markkinoi itseään lupaamalla ihmisille suurempaa vapautta.

Vapaudessa päämääränä on kuitenkin valtavasti potentiaalia. Ensin meidän pitää ymmärtää miten ihminen kehittyy vapaaksi, vastuulliseksi ihmiseksi yksilötasolla. Meidän pitää ymmärtää miten ihminen kasvaa ihmisenä ja miten hän jalostaa moraalitajuaan, tunteitaan ja ajatteluaan. Sitten meidän pitää tämän ymmärryksen pohjalta luoda instituutiomme ja rakenteemme sellaisiksi, että ne palvelevat vapautuvan ihmisen kasvua ja kehitystä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Juuri luin juttua anarkisti Suvi Auvisesta. Mietin halutaanko nyt vapauksia ilman vastuuta. Vapaudet taitavat olla tällöin erivapauksia.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Maailman monimutkaistuminen tukee tätä argumenttia myös hyvin vahvasti. Nykyisellä systeemillä mitä enemmän laitteita ja uusia asioita syntyy, sitä enemmän niille pitää olla sääntöjä ja niiden vahtijoita. Tietenkin mitä enemmän on vahtijoita ja sääntöjä sitä kalliimmaksi järjestelmä muuttuu.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Kuten J.K., kyselisin tässä vapauksien ja velvollisuuksien suhteesta. Etenkin positiiviset vapaudet, vapaudet johonkin, muodostavat aina jollekin toiselle velvollisuuksia. On sinänsä helppo tehdä vapaa yhteiskunta mikäli kukaan ei vaadi toisilta mitään vaan kykenee itse tuottamaan sen minkä tarvitsee tai vaihdon avulla yhteistyössä toisten kanssa saavuttaa vapautensa maksimin. Sen sijaan hyvinvointivaltiossa on mahdollista toimia myös niin että kieltäytyy itse huolehtimasta omista tarpeistaan. Tämä syö väistämättä toisten vapauksia ja orjuuttaa heitä.

Systeemi voisi olla jonkinlainen yhdistelmä vapautta ja sosiaali-insinööriöimistä; jos tuotat itse sen mitä kulutatkin, vaikka nyt perustilin peruspääoman marginaalilla (olisiko vaikka 50k tai jotain), kukaan ei tarjoa keppejä tai porkkanoita. Mikäli taas ihminen ei pärjää yhteiskunnassa, sosiaali-insinöörit rupeavat ottamaan vastuuta hänestä.

Aina täytyy muistaa huomioida myös muut. Et voi sanoa raksamiehelle että pane sinulle talo pystyyn ilman että sinä annat hänelle mitään. Miksi tämä olisi yhtään eettisempää jos sinun ei tarvitse nähdä raksamiestä silmästä silmään kun käskysi välitetään valtion koneiston kautta? Raksamies hikoilee siinäkin tapauksessa sinun puolestasi.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino on tietenkin tärkeä. Tämä liittyy myös yksilön moraaliin ja voidaan ajatella, että jokaisen velvollisuus on toimia niin että muut saavat elää mahdollisimman vapaasti. Tästä periaatteesta on lukuisia muunnelmia moraalifilosofiassa.

Eli ihanteellisessa yhteiskunnassa velvollisuudetkin olisivat ihmisten itsensä valitsemia. Mutta onhan näitä reaalisen yhteiskunnankin velvollisuuksia, esim. verojen maksu, koulunkäynti. Maanpuolustus on jokaisen miehen velvollisuus, mutta tämäkin on minusta liberalismin näkökulmasta kyseenalainen velvollisuus. Voitaisiinko laatia velvollisuus edistää rauhaa?

Mutta nuo vapauspohdintani olin ajatellut juuri suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa: me voisimme lisätä vapausasteita nykyisestä ja ottaa vapauden ihanteen kehityksen ja uudistusten tavoitteeksi. Näin voisimme parhaassa tapauksessa saada nykyistä myönteisemmän yhteiskunnallisen ilmapiirin kun nykyään yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu tuntuu kaikessa kriisitietoisuudessaan varsin ankealta.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Siilomaisista rakenteista on syytä päästä eroon. Sehän on juuri pakottamista, command & control, että organisaatiot tekevät itselleen raja-aitoja.
Vapaammissa oloissa ihmiset alkavat organisoitumaan omatoimisesti. Yrittäjyys kasvaisi ja elinkeinoelämään tulisi dynamiikkaa, jos raja-aitojen sijaan näkyvissä olisi potentiaalia eli mahdollisuuksia edistää yhteiskuntaa.

Kaikki osat Suomessa ovat liian lokeroituneita itseensä. Hyvä kun edellä (#4) tuli esille ihanteellisuuden pohdinta. Se liittyy identiteettiin.

Olen soveltanut viime viikkoina Viable System - mallia käytännön projektissa. Siinä ylin taso (system 5) on identiteetti, taso 4 on tulevaisuuden näkymät sekä tuotekehitys, taso 3 on koordinointi, taso 2 työnohjaus ja tasolla 1 suoritetaan perustoiminnot palvelupisteissään.

Osaisipa Suomi soveltaa tätä mallia politiikassa ja taloudessa, ja saman tien yritykset ja julkinen sektori yleensä. Jos tieto kulkee molempiin suuntiin, malli on itseoppiva, eikä sitä tarvitsisi ulkoa pakottaa.

Pakottaminen on väärä tapa, se on väärä signaali varsinkin niille, joilla ei ole vaihtoehtoja. Silloin se on kuin elämän riisto.

Tarvitsemme systeemiajattelun taitoja, jotta ymmärtäisimme tulevaisuuden malleja ja ratkaisuja edes vähän.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Kiitos Erkki. Voisiko uudet julkisomisteiset SOTE-yhtiöt organisoida tuon Viable System-mallisi mukaisesti? Auttaisiko se organisaatioita keskittymään itse asiaan, eli ihmisten hoitamiseen ja oman ammattitaidon kehittämiseen?

Uusissa SOTE-yhtiöissä byrokratian määrä mahdollisesti vähenee, jos muutos toteutetaan fiksusti. Samalla yhtiöt hallitsevat omia pääomiaan eikä niillä ole tarvetta jakaa voittoa omistajilleen. Olisiko tässä mahdollisuus lisääntyvään vapauteen SOTE-organisaatioiden kehittämisessä?

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Valinnan vapaus SOTEssa valitettavasti aiheuttaa päällekkäisiä rakenteita, mikä synnyttää väliinputoamisen uhkaa. Kävin itse olkapäävamman takia kaikilla mahdollisilla palvelun tarjoajilla ja sen huomasin itse.

Merikanto kirjoittaa siitä asiantuntevasti: http://yle.fi/uutiset/3-9244057

Viable System - mallilla voi suunnitella tehokkaita ja varmoja organisaatioita (viable), mutta ristiriitaisuuksia ja päällekkäisyyksiä sekään ei salli.

Toimituksen poiminnat