*

Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

Miksi tavoittelen valtaa?

Olen ammatiltani sosiaalipolitiikan tutkija ja opettaja. Päädyin tähän ammattiin osittain nuoruuden idealismini tähden. 2000-luvun alussa kun minun oli aika valita opiskeluala, oli muutama vuosi siitä kun Paavo Lipposen hallitukset olivat vieneet suomalaista sosiaalipolitiikkaa uusliberalistiseen suuntaan.

Isäni työskenteli tuolloin Sosiaali- ja terveysministeriössä ja näki politiikan muutoksen läheltä. Isältäni sain tuolloin vaikutteita. Pidin outona sitä, että monet asiantuntijat ja poliitikot julistivat pelastavansa suomalaisen hyvinvointivaltion leikkaamalla sitä, kasvattamalla tuloeroja ja muuttamalla sosiaaliturvaa vastikkeelliseksi sanktioineen ja karensseineen.

Sosiaalipolitiikassa minua kiinnosti myös keskustelu yksilöllistymisestä ja elämänpolitiikasta – tuolloin muodissa olevia aiheita.

Ammatinvalinta tuli ajankohtaiseksi muutaman Englannissa vietetyn vuoden jälkeen. Kun tulin takaisin Suomeen tehdäkseni väitöskirjaa sanoin tulevalle vaimolleni haluavani pelastaa suomalaisen hyvinvointivaltion tutkimuksen avulla. Tämä oli idealistinen ajatus. Ajattelin, että tutkimuksen avulla voin osoittaa virheitä tehdyissä poliittisissa valinnoissa ja saattamalla tällaiset tutkimustulokset yleiseen tietoisuuteen voisin vaikuttaa tulevan politiikan suuntaan. Ajattelin, että jos riittävän moni ihminen ymmärtää kuinka tehdyt poliittiset valinnat vievät maatamme kauemmas perinteisestä, pohjoismaisesta hyvinvointimallista, päättäjiksi voisi valikoitua ihmisiä jotka palauttavat inhimillisen suunnan politiikkaan.

Sittemmin idealismini koki yliopistolla kolauksen. Olin nimittäin myös ajatellut, että yliopistossa tavoitellaan totuutta ja hyvyyttä. Siten olin ajatellut saavani työyhteisön tuen pyrkimyksilleni. Tämä osoittautui hieman naiviksi käsitykseksi. Minulle selvisi, että mitä korkeammalla yliopiston hierarkiassa ihminen on, sitä tyytyväisempi hän yleensä on asioiden vallitsevaan tilaan. Toki yliopistossa on poikkeuksiakin mutta tämän säännönmukaisuuden ymmärtäminen oli kolaus idealismilleni ja käsityksilleni siitä, miten tutkijan asemassa voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ymmärsin että yhteiskunnallinen kritiikki ei yliopistossa olekaan itseisarvo kuten olin luullut.

Siten elämässäni koitti vaihe jolloin jouduin kyseenalaistamaan toimintani motiivit ja mielekkyyden. Siihen asti minulla oli ollut alhainen käsitys politiikasta. Olin ajatellut, että politiikassa toimii lähinnä ihmisiä jotka ajavat omia etujaan eivätkä välitä juuri lainkaan yhteisestä hyvästä. Jälkeenpäin tarkasteltuna ihmiskäsitykseni oli vahvasti oman idealismini peittämää – olinhan ajatellut että tutkijayhteisö, jonka jäseneksi olin pyrkinyt, pyrki vilpittömästi totuuteen.

Kun ymmärrykseni vajavaisuus alkoi minulle valjeta, ajattelin että voisin yhtä hyvin olla poliittisessa toiminnassa mukana. Kun ihmiskäsitykseni muuttui ja tarkentui, huomasin samalla miten rajalliset vaikutusmahdollisuuteni olivat pelkässä tutkijanroolissa. Siksi hakeuduin uuteen yhteisöön jossa yritin löytää lisää tukea pyrkimyksilleni. Puolueekseni valikoitui keskusta osin perheeni perinteiden mukaan ja osin siksi että tunsin sympatiaa keskustan perinteiden kanssa: sivistyspuolueena ja köyhän asian edistäjänä. Ajattelin, että lähden rakentamaan eteenpäin keskustan sosiaaliliberaalia perintöä.

Toimittuani jonkin aikaa politiikassa sain vahvistuksen sille että aiempi ihmiskäsitykseni oli ollut naiivi ja rajoittunut: politiikassa on yhtä hyviä tai huonoja ihmisiä kuin tutkijapiireissäkin. Hienoa näissä molemmissa instituutioissa on se, että niiden piirissä voi vapaasti hakeutua sellaisten ihmisten kanssa yhteistyöhön joiden kanssa kokee jakavansa samoja pyrkimyksiä ja tavoitteita.

Tätä omaelämäkerrallista taustaa vasten voin vastata kysymykseen: miksi tavoittelen valtaa. Nykyään hakeudun aktiivisesti valta-asemiin ja kartutan vastuutehtävieni lukumäärää osana poliittista toimintaani. Usein tällainen toimintaa pidetään pyrkyrimäisyytenä. Itse kysyn itseltäni haluanko valtaa itseni vai yleisen hyvän takia. En tietenkään voi omistaa koko elämääni yhteisen hyvän edistämistä varten. Minun täytyy pitää huolta omasta ja perheeni hyvinvoinnista. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta ja meillä on asuntolaina maksettavana. Siksi joudun aika-ajoin tarkistamaan että CV:ni on sellainen että joku työnantaja voi minut palkata töihin.

Näiden välttämättömien pohdintojen jälkeen koen että olen aika vapaa suuntaamaan ajankäyttöäni ja tarmoani yhteisten asioiden hoitamiseen. Olen hankkinut riittävästi tietoa, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa että voin sosiaalipolitiikan ja hyvinvointipolitiikan alueelta valita tavoitteita joita edistän niin tehokkaasti kuin yksittäinen ihminen voi tehdä.

Olen toki miettinyt miten suhtautuisin tilanteeseen, jossa minulle tarjottaisiin vastuullista tehtävää esimerkiksi valtionhallinnosta. Olisinko valmis suuriin kompromisseihin entisten ideaalieni kanssa? Olen yrittänyt vakuutella itselleni että en ottaisi mitään tehtävää vastaan, ellen siinä tehtävässä voisi edistää mitään korkeaksi kokemaani päämäärää. Nykyisessä työssänikin joudun välillä tekemään kompromisseja korkeimpien haaveideni ja käytännön mahdollisuuksien suhteen, mutta tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tilanteeseeni.

Vaalit ovat oivallinen keino edistää tärkeäksi kokemiani asioita. Suomalaisessa vaalijärjestelmässä jokainen ehdokas voi itse määritellä niitä asioita joita haluaa vaalikeskusteluissa pitää esillä. Toki vaatii jonkin verran rohkeutta seistä sanojensa takana, mutta olen huomannut sen että jos asiansa esittää kiihkoilematta ja analyyttisesti niin useimmat ihmiset suhtautuvat hyväntahtoisesti. Siten koen olevani vapaa esittämään itsenäisiä ajatuksia ja tekemään aloitteita joita itse pidän tärkeinä.

Haluan myös olla mahdollisimman avoin pyrkimyksissäni juuri siksi että mahdollisimman moni ihminen voisi arvioida toimintani motiiveja: olenko omaa etua ajava pyrkyri vai onko minusta apua yhteisten asioiden edistämisessä? Muiden tehtävä on arvioida tätä kysymystä. Itse voin yrittää kertoa mitkä asiat ovat vieneet minut tähän nykyhetkeen ja minkälaiset ajatukset ja ideat ovat aiemmin olleet itselleni tärkeitä.

Olen iloinen jos löydän ihmisiä, jotka tuntevat sympatiaa samoja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoitteita kohtaan. Itse asiassa luulen että ajattelen yhteiskunnallisista asioista ja oikeudenmukaisuudesta suurin piirtein samalla lailla kuin se suomalainen enemmistö, joka kannattaa tuloja uudelleenjakavaa sosiaalipolitiikkaa ja laadukkaita hyvinvointipalveluita vaikka tämä merkitsisi korkeampaa verotusta. Haluaisin kanavoida tätä yhteistä, paremman yhteiskunnan tavoittelua konkreettiseen päätöksentekoon.

Haluatko sinä auttaa minua tässä pyrkimyksessäni?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Olen lukenut kirjoituksiasi.Täyttä asiaa.
Esim:Näin Suomi päätti Huonot työehdot-matalat palkat"! ym.

Puolue vain on väärä. Koska Kepu toimii päinvastoin mistä kirjoitat.

Toimituksen poiminnat