*

Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

Tervetuloa totuuden jälkeinen aika

Olemme siirtyneet totuudenjälkeiseen aikaan. Meidän pitää silti jatkaa totuuden etsimistä ja luottamuksen rakentamista.

Suomessa olemme tottuneet uskomaan lehdistöön, tutkijoihin, viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Oletamme, että he pyrkivät yhteiseen hyvään eivätkä käytä luottamusasemaansa omien etujensa ajamiseen. Nyt tapahtuu kuitenkin kummia.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) moitti eilen Yleisradiota siitä, että se oli taipunut oikaisemaan uutisointiaan pääministerin painostuksen takia. Keskusrikospoliisi on aloittanut tutkinnan siitä onko syyttäjänlaitoksessa ollut korruptiota. Luottamus poliisia kohtaan koki kolauksen Jari Aarnion tapauksen yhteydessä. Reilu vero ry:n asiantuntija sanoi toissapäivänä, että verottajan toiminta näyttää rakenteelliselta korruptiolta koska se hyväksyy suurten yritysten veronkierron. Tanskalainen Peter Götzsche kyseenalaisti jokin viikko sitten tieteellisen yhteisymmärryksen psyykenlääkkeiden vaikutuksista.

Mitä on tapahtumassa? Voiko mihinkään enää luottaa? Onko yhteiskunta tullut hulluksi?

Ymmärrettävä reaktio tilanteeseen on, että lyömme hanskat tiskiin, toteamme että mitään sääntöjä ei enää ole ja yritämme hyötyä tilanteesta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jos kaikki tekee näin, yhteiskunta ajautuu kaaokseen ja kulttuuri rappeutuu.

Kulttuurimme voi kehittyä vain jos riittävän moni ihminen asettaa yhteisen edun oman etunsa edelle. Kulttuurisesti arvokkaita asioita ovat ne, jotka luovat yhteisiä merkityksiä ja joista on iloa ja hyötyä kaikille.

Minä olen ammatiltani tutkija ja työnkuvaani kuuluu totuuden tavoittelu. Totuuden jälkeisenä aikana minun täytyy kuitenkin relativisoida näkökulmani. Toisin sanoen, teen työtä tavoitellen totuutta mutta en sano että minä olen nyt tutkimuksellani ratkaissut asiat lopullisesti. Sen sijaan julkaisen tutkimukseni tulokset, aloitan dialogin ja hyväksyn näkemykset jotka poikkeavat omasta näkökulmastani. Hyväksyn, että tie kohti totuutta kulkee keskustelun, keskinäisen arvostuksen, kunnioituksen ja luottamuksen kautta.

Tämä ei tarkoita sitä, että mitään yleistä totuutta ei ole. Se tarkoittaa oikeastaan sitä, että totuus on niin arvokas asia että yksittäinen ihminen ei voi suin päin julistautua totuudenpuhujaksi – ei ainakaan tittelin tai aseman perusteella. Se tarkoittaa myös sitä että yksikään instituutio – media, yliopisto tai viranomainen – ei automaattisesti edusta totuutta.

Luottamus ja totuuden tavoittelu ovat eri asioita. Luottamus perustuu ihmisen kokemukseen ja se täytyy ansaita. Vaikka tavoittelen tutkijana totuutta, se ei tarkoita että olen automaattisesti ansainnut ihmisten luottamuksen.

Yhteiskunnalliset instituutiot ansaitsevat kansalaisten luottamuksen toimimalla avoimesti ja muotoilemalla toimintansa motiivit julkisesti niin että jokainen ihminen voi niitä arvioida. Tämä pätee niin mediaan, viranomaisiin kuin yliopistoihinkin.

Omatuntomme kertoo että ei ole oikein käyttää luottamusasemaa oman etumme ajamiseksi. Voimme todistaa olevamme luottamuksen arvioisia ainoastaan asettamallamme omat toimintamme motiivit julkisen arvioinnin kohteeksi.

Tervetuloa yhden, ylhäältäpäin määritellyn totuuden jälkeinen aika, jolloin kohtaamme toisemme tasa-arvoisina, järkevinä, suvaitsevina ja luottamuksen arvoisina kansalaisina!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Luottamus meni Kekkosen jälkeen ,joka piti eduskunnan kurissa ja herran nuhteessa.

Aho-Viinasesta lähti politikoilta kansan luottamus.
Eikä kepu,kok -17 ole kovin hyvin kansa vieläkään osoittanut luottamusta. Kepun ylimielisyyden takia,heikompiosisia kohtaan.
Kauas on Kepu eksynyt Santeri Alkion Arvoista.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Kekkosesta ja Viinasesta voidaan olla montaakin mieltä, mutta kyllä ylivoimaiseksi tumpeloinnin suomen mestariksi on nimettävä edellinen 6 TYÖVÄENPUOLUEEN, Kok, SDP, RKP, Vasemmistoliitto, Vihreät ja KD hallitus!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Noin niinkuin sosiaalityön tutkijana, mitä tutkimustieto sanoo vaikkapa korkeiden sairausperusteisten etuuksien tai työttömyyskorvauksien vaikutuksista sairastavuuteen ja työllisyyteen? Vai valitsetko ehkä vain sellaisen tutkimuksen joka tukee sinun maailmankuvaasi?

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

"Suomessa ol[i]mme tottuneet uskomaan lehdistöön, tutkijoihin, viranomaisiin ja asiantuntijoihin."

Hieno kirjoitus ja hieno havainto (yllä sitaatti) aiemmasta yhteiskunnastamme.

Muutin sitaatin aikamuodon, koska nuo ajat ovat ohi.

Media alkoi valehtemaan. Asiantuntijat ja tutkijat muuttuivat yksisilmäisen molokin lakeijoiksi. Viranomaiset saavat sanoa enää sen, mitä heille kerrotaan sallituksi sanottavaksi.

Samalla 70-80% kansasta hiljennetään rasisteiksi haukkumalla.

Ihmiset vaikenevat. Eivätkä usko enää valheisiin. Usko omaan mielipiteeseen ja oikeuteen ajatella itse kuolee viimeisenä.

Käyttäjän ErkkiTuomioja kuva
Erkki Tuomioja

Kiitos Johannes hyvästä ja rakentavasta pohdinnastasi. Sitä kohtaa, jossa kirjoitit "Totuuden jälkeisenä aikana minun täytyy kuitenkin relativisoida näkökulmani" en kuitenkaan ihan ymmärtänyt. Minusta tieteelliseen metodiin on aina kuulunut näistä ns. totuuden jälkeisen ajan ilmiöistä riippumatta juuri se miten kuvaat totuuden tavoittelua ilman oletusta siitä, että jokin tutkimus ratkaisisi asian lopullisesti, lähtien siitä että tie kohti totuutta kulkee keskustelun, keskinäisen arvostuksen, kunnioituksen ja luottamuksen kautta.
Toiseksi huomauttaisin myös että relativisoinnillakin tulee olla rajansa. Se ylitetään silloin jos amerikkalaisen journalismin tavoin alistutaan sille, että jos ruudussa professori esittää että maapallo on pyöreä, täytyy antaa yhtä paljon aikaa sille "professorille", joka todistaa sen olevan pannukakku.

Käyttäjän ErkkiTuomioja kuva
Erkki Tuomioja

Kiitos Johannes hyvästä ja rakentavasta pohdinnasta. Sitä kohtaa, jossa kirjoitat miten "Totuuden jälkeisenä aikana minun täytyy kuitenkin relativisoida näkökulmani" en ihan ymmärtänyt. Minusta aivan tästä totuuden jälkeisen ajan hehkutuksesta riippumatta tieteelliseen metodiin on aina kuulunut se että tutkimusta tehdään "tavoitellen totuutta" mutta väittämättä että jokin tutkimus olisi ratkaissut asiat lopullisesti, lähtien siitä "että tie kohti totuutta kulkee keskustelun, keskinäisen arvostuksen, kunnioituksen ja luottamuksen kautta".
Samalla sanoisin myös, että relativisoinnillakin on rajansa. Se ylittyy silloin jos Amerikassa yleistynyttä journalismiperiaatetta sovelletaan siten, että jos ruutuun otetaan professori joka kertoo maapallon olevan pyöreä niin yhtä paljon aikaa on annettava "professorille" joka todistaa sen olevan pannukakku.

Toimituksen poiminnat