Tervetuloa totuuden jälkeinen aika

Olemme siirtyneet totuudenjälkeiseen aikaan. Meidän pitää silti jatkaa totuuden etsimistä ja luottamuksen rakentamista.

Suomessa olemme tottuneet uskomaan lehdistöön, tutkijoihin, viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Oletamme, että he pyrkivät yhteiseen hyvään eivätkä käytä luottamusasemaansa omien etujensa ajamiseen. Nyt tapahtuu kuitenkin kummia.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) moitti eilen Yleisradiota siitä, että se oli taipunut oikaisemaan uutisointiaan pääministerin painostuksen takia. Keskusrikospoliisi on aloittanut tutkinnan siitä onko syyttäjänlaitoksessa ollut korruptiota. Luottamus poliisia kohtaan koki kolauksen Jari Aarnion tapauksen yhteydessä. Reilu vero ry:n asiantuntija sanoi toissapäivänä, että verottajan toiminta näyttää rakenteelliselta korruptiolta koska se hyväksyy suurten yritysten veronkierron. Tanskalainen Peter Götzsche kyseenalaisti jokin viikko sitten tieteellisen yhteisymmärryksen psyykenlääkkeiden vaikutuksista.

Mitä on tapahtumassa? Voiko mihinkään enää luottaa? Onko yhteiskunta tullut hulluksi?

Ymmärrettävä reaktio tilanteeseen on, että lyömme hanskat tiskiin, toteamme että mitään sääntöjä ei enää ole ja yritämme hyötyä tilanteesta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jos kaikki tekee näin, yhteiskunta ajautuu kaaokseen ja kulttuuri rappeutuu.

Kulttuurimme voi kehittyä vain jos riittävän moni ihminen asettaa yhteisen edun oman etunsa edelle. Kulttuurisesti arvokkaita asioita ovat ne, jotka luovat yhteisiä merkityksiä ja joista on iloa ja hyötyä kaikille.

Minä olen ammatiltani tutkija ja työnkuvaani kuuluu totuuden tavoittelu. Totuuden jälkeisenä aikana minun täytyy kuitenkin relativisoida näkökulmani. Toisin sanoen, teen työtä tavoitellen totuutta mutta en sano että minä olen nyt tutkimuksellani ratkaissut asiat lopullisesti. Sen sijaan julkaisen tutkimukseni tulokset, aloitan dialogin ja hyväksyn näkemykset jotka poikkeavat omasta näkökulmastani. Hyväksyn, että tie kohti totuutta kulkee keskustelun, keskinäisen arvostuksen, kunnioituksen ja luottamuksen kautta.

Tämä ei tarkoita sitä, että mitään yleistä totuutta ei ole. Se tarkoittaa oikeastaan sitä, että totuus on niin arvokas asia että yksittäinen ihminen ei voi suin päin julistautua totuudenpuhujaksi – ei ainakaan tittelin tai aseman perusteella. Se tarkoittaa myös sitä että yksikään instituutio – media, yliopisto tai viranomainen – ei automaattisesti edusta totuutta.

Luottamus ja totuuden tavoittelu ovat eri asioita. Luottamus perustuu ihmisen kokemukseen ja se täytyy ansaita. Vaikka tavoittelen tutkijana totuutta, se ei tarkoita että olen automaattisesti ansainnut ihmisten luottamuksen.

Yhteiskunnalliset instituutiot ansaitsevat kansalaisten luottamuksen toimimalla avoimesti ja muotoilemalla toimintansa motiivit julkisesti niin että jokainen ihminen voi niitä arvioida. Tämä pätee niin mediaan, viranomaisiin kuin yliopistoihinkin.

Omatuntomme kertoo että ei ole oikein käyttää luottamusasemaa oman etumme ajamiseksi. Voimme todistaa olevamme luottamuksen arvioisia ainoastaan asettamallamme omat toimintamme motiivit julkisen arvioinnin kohteeksi.

Tervetuloa yhden, ylhäältäpäin määritellyn totuuden jälkeinen aika, jolloin kohtaamme toisemme tasa-arvoisina, järkevinä, suvaitsevina ja luottamuksen arvoisina kansalaisina!

JohannesKananen
Keskusta Helsinki

Opetan sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistossa. Minua kiinnostaa suomalaisen hyvinvointimallin kohtalo.
Reilu vero ry:n puheenjohtaja.
Profiilikuva: Joel Grandell.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu