Keskustalaisuus: henkinen ihmiskuva ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Keskusta-aatteesta on aika vähän keskustelua julkisuudessa, joten se on ehkä jäänyt monille hämäräksi. Moni ihminen yhdistää keskustalaisuuden maaseutuväestön etujen puolustamiseen. Tällöin unohtuu, että keskusta on toki päivittänyt aateperintöään vastaamaan nykyaikaa ja kaupungistumista.

Karkeasti voimme hahmotella aatteellisen nelikentän, jossa yksi akseli liittyy ihmiskuvaan ja toinen akseli liittyy käsitykseen yhteiskunnasta. Karkeasti voimme jaotella ihmiskuvat joko materialistiseen tai henkiseen ihmiskuvaan. Materialistinen ihmiskäsitys nojautuu naturalistiseen luonnontieteeseen, jonka mukaan ihminen on eläin muiden joukossa ja jonka mukaan fyysisin aistein havaittava todellisuus on ainoa todellisuus mistä voimme saada tieteellistä tietoa. Jos jotain muuta todellisuutta on, siitä emme voi tietää mitään. Ihmisen tietoisuus on palautettavissa aivojen ja hermoston fyysiseen ja neurologiseen toimintaan.

Henkisen ihmiskuvan mukaan ihminen on fyysinen, sielullinen ja henkinen kokonaisuus. Ihmisellä on mahdollisuus yksilönä tulla tietoiseksi itsestään ja toimintansa motiiveista, hän voi kehittyä ihmisenä moraalisesti ja pyrkiä kohti hyveellisyyttä. Henkisen ihmiskuvan mukaan kaikilla ihmisillä on henkisiä kokemuksia jokapäiväisessä elämässään.

Esimerkiksi teatterissa käynti voi olla henkinen kokemus, jos ihminen ymmärtää näytelmäkirjailijan ja ohjaajan käsitelleen syvällisiä ihmisenä olemisen kysymyksiä jotka koskettavat niitä ihmisiä jotka ovat kokoontuneet esityksen äärelle. Silloin esityksessä on kysymys jostain muusta kuin fyysisistä lavasteista, ja jostain muusta kuin näyttelijöistä yksittäisinä ihmisinä. Kaikki teatterintekijät osaavat kuvata sitä henkistä yhteyttä mikä syntyy onnistuneessa esityksessä yleisön ja näyttelijöiden välille – yhteyttä joka on riippumaton jokaisen läsnäolijan sielullisesta, persoonallisesta elämästä ja jota kohti jokainen voi ikään kuin kurotella omassa arkipäiväisessä elämässään.

Poliittinen vasemmisto tukeutuu tyypillisesti materialistiseen, luonnontieteisiin nojaavaan ihmiskäsitykseen. Poliittinen oikeisto puolestaan on ammentanut enemmän henkisestä ihmiskäsityksestä. Poikkeuksia tietysti on, kuten aina tämän kaltaisissa karkeissa jaotteluissa.

Ihmiskäsityksestä seuraa, että tyypillisesti vasemmistolaisissa aatesuuntauksissa ajatellaan relativistisesti moraalia: mitään absoluuttisia arvoja ei ole, koska tieteen avulla ei itse asiassa moraalista voi sanoa juuri mitään. On vain eri kulttuureja joilla jokaisella on omat arvonsa. Emme voi asettaa kulttuureja paremmuusjärjestykseen.

Oikeistolaisen moraalikäsityksen mukaan juuri ihmisen henkinen kasvu on sekä moraalinen mahdollisuus että ihmisen velvollisuus: ihmisellä on mahdollisuus ja velvollisuus kehittää itseään ja pyrkiä kohti hyveellisyyttä elämänsä aikana.

Samalla tavalla käsityksen yhteiskunnasta voidaan jakaa karkeasti kahteen leiriin: edistyksellisen yhteiskuntakäsityksen mukaan yhteiskunnan tulee muokata rakenteita niin että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia päämääriään. Sääty-yhteiskunnasta perityt erot näkyvät vielä eikä hyvinvointivaltiosta huolimatta mahdollisuudet vieläkään jakaudu tasaisesti. Siksi yhteiskunnan tulee tasoittaa eroja ja taata samanlaiset palvelut kaikille.

Konservatiivisen yhteiskuntakäsityksen mukaan yhteiskunnalliset erot palautuvat yksilöllisiin ominaisuuksiin eikä valtion tehtävänä ole puuttua näihin yhteiskunnallisiin eroihin. Vaikka yhteiskunta jakautuisi luokkiin tai rikkaisiin ja köyhiin, heijastelee tämä jako ihmisten kyvykkyyttä josta tulee palkita ihmisiä.

Ihmiskäsityksen osalta keskustalaisuus sijoittuu samaan kohtaan oikeistolaisuuden kanssa: keskustalaisuuteen kuuluu käsitys siitä että moraalisia arvoja on olemassa ja että yksilöllä on mahdollisuus kehittää itseään ja tulla tietoiseksi omista päämääristään.

Yhteiskuntakäsityksen osalta keskustalaisuus taas sijoittuu samaan kohtaan vasemmistolaisuuden kanssa: keskusta-aatteeseen kuuluu ajatus siitä, että yhteiskunnallisia eroja on tasoitettava ja että valtion tehtävänä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta.

JohannesKananen
Keskusta Helsinki

Opetan sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistossa. Minua kiinnostaa suomalaisen hyvinvointimallin kohtalo.
Reilu vero ry:n puheenjohtaja.
Profiilikuva: Joel Grandell.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu