*

Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

Uusliberalismi on johtanut demokratian rappioon

Donald Trump on näyttänyt kuinka valtaa käytetään häikäilemättömästi. Viimeisin esimerkki ovat keskustelut, joita hän kävi nyt jo erotetun FBI-johtajan kanssa kun tämä oli vielä virassaan. Trump vaati FBI-johtajalta lojaalisuutta ja vihjaili potkuilla kun taas FBI-johtaja yritti kertoa miksi demokratiassa poliisin ja presidentin tulisi olla toisistaan riippumattomia.

Häikäilemätön vallankäyttö ei ole uutta edes länsimaissa. Uutta on sen sijaan että se tuodaan julkisuuteen meidän kaikkien näkyville. Demokratioissa häikäilemätöntä vallankäyttöä on hillinnyt kulttuuri, jonka mukaan vallanpitäjiltä yleisesti odotetaan kansan palvelemista. Nyt huomaamme kuinka tämä kulttuuri on vähitellen murenemassa. Seuraukset ovat aika pelottavat. 

Näyttää myös siltä, että häikälemättömän vallankäytön kulttuuri on levinnyt laajemmalle yritysmaailmasta. Kapitalistisessa järjestelmässä vallankäyttö on aina ollut häikäilemätöntä, koska yritykset kilpailevat toistensa kanssa ja tavoittelevat suurinta mahdollista voittoa. Naapurini kertoi suuresta suomalaisesta  yrityksestä, joka häikäilemättömästi jätti pienen urakoitsijan laskut maksamatta. Pieni yritys meni konkurssiin ja naapurin työpaikka meni alta. Hän ymmärsi tilanteen toteamalla, että ”business is business ja Jesus is Jesus”. Eli yritykset eivät ole hyväntekijöitä vaan maksimoivat häikäilemättömästi oman etunsa.

Donald Trump tuo siis esille demokratian rappiota. Se on kehityssuunta joka jatkuessaan vie yhteiskuntia kohti kaaosta, sekasortoa ja sotaisuutta. Ihmisten alhaisimpien vaistojen pidäkkeet katoavat. Rasismi ja rasistiset teot kumpuavat juuri näistä ihmisen alhaisimmista taipumuksista. 

Tämän kehityksen merkit ovat tavallaan olleet esillä jo oikeastaan pari vuosikymmentä – uusliberalismin ja uusklassisen taloustieteen voittokulku on avannut tietä demokratian rappiolle. Ihmiset on saatu kilpailemaan keskenään ja tavoittelemaan omaa hyötyä. Yhteiset merkitykset ovat katoamassa tai ovat jo kadonneet.

Luulen että useimmat ihmiset aavistavat demokratian rappion, mutta eivät vielä oikein halua kohdata tätä kehitystä täysin tietoisesti. Kehitys on nimittäin aika pelottava jos sitä pysähtyy miettimään. On helpompi jatkaa jokapäiväistä elämää ja suhtautua masentaviin uutisiin niin että yrittää ajatella etteivät ne kosketa minua henkilökohtaisesti. Tai toisinpäin ajateltuna: ihmiset tiedostavat kehityksestä juuri sen verran kuin kykenevät ilman että he masentuvat ja muuttuvat toimintakyvyttömiksi. 

Minua henkilökohtaisesti kehityskulku surettaa. Minusta kulttuurimme ansaitsisi paremman kehityskulun. Mutta synkkinä aikoinakin täytyy elämän jatkua. Meidän täytyy vain yrittää kehittyä ihmisinä, löytää yksilölliset taipumukset ja paikkamme yhteisössä, tunnistaa muiden ihmisten tarpeet ja pyrkimykset sekä auttaa toisia ihmisiä parhaamme mukaan näissä heidän omissa pyrkimyksissään. Näinä aikoina ratkaisevaa on nimenomaan se kamppailu jota käymme sisäisesti: oman pimeytemme, alhaisuutemme ja korkeampien pyrkimystemme välillä. Samalla joudumme tunnustamaan heikkoutemme: emme kykene nousemaan tämän kamppailun yläpuolelle vaan toimimme yhteiskunnassa heikkoina ja keskeneräisinä ihmisinä. Meidän täytyy yrittää kestää se, että toisen ihmisen heikouden nähdessämme tunnistamme saman heikkouden itsessämme ja altistamme itsemme sille että myös muut näkevät oman heikkoutemme. Jos yhdessä pystymme luomaan sellaisen ilmapiirin, että hyväksymme heikkouden sekä itsessämme että muissa, kulttuurillamme on vielä toivoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Trumpin roolia suurennellaan tarkoituksin, jättäen taka-alalle kokonainen yhdysvaltalaisen valankäytön ydin - kongressi. USA:n demokratia osoittaa toimivuutensa myös tänään, jolloin ex-FBI johtajaa kuullaan Trump asiassa.

Toisin on maissa, joissa noudatetaan vanhaa Stalinin käytäntöä: Äänestäjillä ja annetuilla äänillä ei ole merkitystä - vain äänenlaskijat ovat tärkeitä.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Hyvä että otit esille tämän päivän kuulemisen. Se alkaa klo 17 Suomen aikaa ja siihen tiivistyy paljon. Kyse on siitä nähdäänkö tilanne kahden organisaation - presidentin ja FBI:n - välisenä valtakamppailuna vai tilanteena jossa tarkistetaan onko presidentti toiminut demokraattisen mahdaattinsa puitteissa. Nyt näyttää valitettavasti siltä, että demokraattiset pelisäännöt ovat enää pelkkä kulissi tässä teatterissa. Kaikki tietävät, että Trump käytti häikäilemättömästi valtaansa koska FBI:n toiminta uhkasi hänen omaa valta-asemaansa ja pyrkimyksiään. Moni amerikkalainen on jopa valmis puolustamaan Trumpia. Donald Trumpia ei uhkaa mitkään demokraattiset säännöt koska näillä säännöillä ei enää ole kovin paljoa merkitystä. Ainoa millä on väliä on se, kenellä on valta-asema suhteessa johonkin toiseen. Tässä asetelmassa Trump on hyvin vahvoilla.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Pres. Mahtisaari on tokaissut, että kasanäänestykset asioista pitäisi kieltää.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Hyvää pohdintaa.
Minua itkettää samat asiat.

Kerronpa tässä jotakin uutta.
Löysin aineistoa kirjaani hakiessani Joanna Barclay - nimisen henkilön, joka on kulttuurijohtamisen arvostettu luennoija ja kirjailija. Hänen sanomansa perustuu Barrettin tietoisuuden periaatteeseen, mikä edelleen on peräisin Maslowin tarvehierarkiasta.

Niillä keinoin voi arvioida jokaisen maankin tilaa. Suomen kulttuurientropia vuonna 2011 oli 49%, mikä oli huonoin arvo Pohjoismaista. Luulen, että tuo arvo on edelleen heikentynyt uusimpien kriisien takia, mutta sitä ei ole arvioitu.

Joanna on tulossa Suomeen kesäksi (Singaporesta) pariksi viikoksi ja pyrimme järjestämään koulutuksia Suomeen syksyllä. Kiinnostaako tämä aihe: https://cultureleadershipgroup.com/ ?

Yliopistot ja ministeriöt voisivat käyttää näitä periaatteita määrittämään organisaatioitten ja koko valtion tilaa kohti parempaa. Hyvä ilmapiiri kaikissa organisaatioissa antaa eväät parempaan taloudelliseen menestykseenkin.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Kiitos kommentista. Johtamisen kulttuuri on tärkeä aihe. Amerikkalaisilla on varmaan tässä suhteessa paljon myös annettavaa (jos siis unohdetaan Trump hetkeksi). Hyvä johtaminen edellyttää minusta juuri sitä, että johtaja on mukana luomassa yhteisiä merkityksiä. Näistä merkityksistä syntyy kokemus suunnasta, johon yhdessä pyritään. Minusta vaan elämme aikoja jolloin tällaisten yhteisten merkitysten luominen ja niiden pohjalta toimiminen on hyvin haastavaa. Silti, siihen pitää pyrkiä.

Käyttäjän HarriKiiskinen kuva
Harri Kiiskinen

Hyvä kirjoitus. Demokratian rappio ei tietenkään alkanut Trumpista, vaan paljon aiemmin, kuten myös sen kuuluisan muurin rakentaminen Meksikon rajalle (jonka siis aloitti Clinton ja jota rakentamista jatkoi jokainen Yhdysvaltojen presidentti Trumpiin tultaessa)

Maailman "yksinapaistuminen" täysin pidäkkeetömän kapitalismin saalistustantereeksi N:liiton romahdettua toimi lähtölaukauksena Washingtonin neoconien ja sen eurooppalaisten sielunveljien, nyt jatkuvien kriisien ja uhkien kautta, Nato- kärjellä avatuille ikuisille peijaisille.Laajemmassa kuvassa alkoi uusliberalismin taival Chilestä 1973 ja Alienden murhasta, jonka siis sotilasjuntta toteutti Nixonin luvalla ja Cia:n voimakkaalla panostuksella.Täällähän kirjoitettiin lait uusiksi ensimmäisen kerran tässä mielessä ja melkeimpä yhdessä yössä.

Irakin poispyyhkiminen tästä tuhokapitalismista epäinhimillisin esimerkki.Kun talouspolitiikka on samalla sotapolitiikkaa, ei kyse ole tietenkään enää edes mistään kapitalismista, vaan sodasta,jota käydään monikansallisten suuryhtiöiden ja suursijoittajien, sekä heitä hännystelevien poliitikkojen toimeenpanemana rakenteellisena väkivaltana maailman köyhällistöä ja työläisväestöä vastaan, sekä washingtonin ja pentagonin sotaretkinä ympäriinsä, missä Yhdysvaltojen edut ovat vaarassa.

Toisaalta on kyse Washingtonin balkanilta aloittamista, uusimuotoisista hajoitussodista, joilla paikalliset ryhmittymät ja köyhälistö saadaan toisiaan vastaan. Näin erityisesti Lähi-idässä. Koko ajan on kyse amerikkalaisen elämäntavan, pääasiassa heidän ja liittolaistensa suuryhtiöiden edun ja Washington- vetoisen imperialistisen, geopoliittisen maailmanvallan levittämisestä maapallolla.

Tämän seurauksena yksi prosentti maapallon väestöstä omistaa jo saman verran kuin loppu 99%. Tätä haluavat läntiset oikeustohallitukset myös lisää. Demokratian kanssahan tällä ei ole enää mitään tekemistä.Kaikki tämä vaatii tietysti valtamedialta kattavaa, projektin puolesta toimivaa itsepetosta ja poliitikoilta omantunnon ohitusleikkausta.

Tavallisilta massoilta pitäytymistä siinä rakenteita koossa pitävässä uskomusjärjestelmässä, että kapitalismi on siunaukseksi kaikkialla ja Yhdysvallat liittolaisineen sotii kaikkialla rauhan, kansojen itsemääräämisoikeuden, sekä ihmisoikeuksien puolesta.

Niin kauan, kuin on näin, eivät tämän ko. valloitusretken aikaansaamat päivittäiset lapsiuhrit lähi-idässä ole minkään arvoisia. Ainoastaan niitä itketään, jotka saavat surmansa Euroopassa ja Pohjois-amerikassa.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Trumpin ja liberaalin talouspolitiikan välille on todella vaikea vetää yhtäläisyysmerkkejä. Oikeastaan koko päättelyketju on absurdi. Liberaaliin talousajatteluun kun kuluu keskeisesti pääoman ja ihmisten vapaaa liikkuvuus. Näin ollen muurien rakentaminen ja vapaakauppasopimuksista irtaantuminen ei ole kovinkaa liberaalia. Demokratian rappiolle sillä on tekemistä siinä missä kepullakin.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

On totta, että Trump on puheissaan vastustanut globalisaatiota ja kalastellut niiden ääniä, jotka kokevat olevansa häviäjiä. Onko Trump todellisuudessa irtautunut vielä mistään vapaakauppasopimuksesta? Kaiketi hän haluaa vain muutta ehtoja. Hän on kovistellut Saksaa ylijäämistä mikä on minusta kyllä ihan oikeutettua. Saksalaiset heikensivät palkkoja ja työehtoja ja pärjäävät sitä kautta viennissä.

Kokonaiskuva on minusta se, että Trump on jatkanut siitä mihin uusliberalismi jäi, eli hän on jopa vähentänyt pankkien säätelyä entisestään ja antaa veroparatiisitalouden toimia rauhassa. Uusliberalismiin on kuulunut keskeisesti suuryritysten valta poliittessa päätöksenteossa. Tätä linjaa Trump jatkaa häkäilemättömästi niin että valtaa käyttävät yritykset ovat hänen omiaan tai hänen lähipiirinsä yrityksiä. Hän myös nimitti taloudellisiksi neuvonantajikseen entisiä Wall Streetin pankkiireja. Trumpin poliittinen linja tulee syventämään sekä globaalia että kansallista eriarvoisuutta USA:ssa. Eli politiikan sisältö ei ole muuttunut, politiikan teon tavasta on vain tullut entistä häikäilemättömämpi.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Eli yritykset eivät ole hyväntekijöitä vaan maksimoivat häikäilemättömästi oman etunsa."

Eiköhän tähän päde sama, kuin yksittäisiin ihmisiinkin, eli osa on hyväntekijöitä ja osa maksimoi häikäilemättömästi oman etunsa. Ei tämä ilmiö uusliberalismiin liity vaan ihmisluonteeseen. Kyllä myös osa äänestäjistä maksimoi häikäilemättömästi omaa etuaan, eli ei demokratia tähän ongelmaan auta.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Tässä mennään syville vesille ihmisluonnon kysymyksiin. Olen samaa mieltä, että ihminen on ristiriitainen olento. Hän kykenee ajamaan omaa etuaan mutta kykenee myös asettamaan yleisen etunsa oman etunsa edelle. Helppoa se ei tietenkään ole ja ei pidä sortua hurskasteluun ja naivisuuteen. Pointtini oli, että meillä on yhä vähemmän jos enää mitään kulttuurisia pidäkkeitä jotka hillitsisi ihmisen alhaisia piirteitä, kuten oman edun maksimointia ja muiden ihmisten alistamista. Kykenemme hyvyyteen/hyveellisyyteen, mutta hyvyys on enenevissä määrin meistä itsestämme kiinni. Kukaan tai mikään ei meitä siihen kannusta. Uusliberalismi taas houkuttelee esille näitä ihmisluonnon pimeämpiä puolia.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Eikös hyvyys ole loppujen lopuksi aina itsestä kiinni? Ja kannuste siihen tulee muiden ihmisten palautteesta. Hyvistä ihmisistä tykätään, huonoja inhotaan, ja useimmat haluavat, että heistä tykätään.

En myöskään ymmärrä, mihin vertaat. Kuka tai mikä meitä on hyvyyteen aiemmin kannustanut oleellisesti enemmän kuin nykyään? Miten uusliberalismi tähän liittyy? Mitä ylipäätään tarkoitat uusliberalismilla?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset