*

Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

SOTE-uudistusta ei voi perustella valtiontaloudella

Tällä viikolla selviää perustuslakivaliokunnan kanta hallituksen esittämään SOTE-uudistukseen. Ennakkotietojen mukaan perustuslakivaliokunta on päätymässä siihen, ettei maakuntia voi velvoittaa yhtiöittämään SOTE-palveluita. Tämä on ollut Kokoomukselle tärkeä tavoite ja siitä perääntyminen saattaa aiheuttaa poliittista turbulenssia.

SOTE-uudistus on yksi hallituksen merkittävimmistä keinoista pienentää valtiontalouden kestävyysvajetta. Hallitus haluaa, että SOTE-palveluiden kustannukset pienenevät vuositasolla kolme miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.

Samalla hallitus on kyseenalaistanut ihmisten oikeudet nykyisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hallitus on halunnut virittää keskustelua julkisesta ”palvelulupauksesta”, mikä tarkoittaa käytännössä keskustelua siitä kuinka paljon oikeuksia kavennetaan. Kolme miljardia on lähes viidesosa SOTE-palveluiden nykyisestä budjetista. Hallitus ei siis luota siihen, että kolme miljardia säästyisi pelkästään organisoimalla palvelut uudelleen.

Oikeuksien kaventaminen olisi tietysti helppo tapa pienentää palveluiden kustannuksia. Jos palveluita on määrällisesti vähemmän, niihin menee vähemmän rahaa.

Oikeudellisia muutoksia ei kuitenkaan voi perustella taloudellisilla syillä. Oikeus ja talous ovat erillisiä alueita yhteiskunnassa. Jos hallitus haluaa muutta oikeuksia, pitää sen kertoa ihmisille ne oikeudelliset periaatteet joiden mukaan muutoksia tehdään. Jos  hallituksella ei riitä oikeuksien toimeenpanoon rahaa tai tahtoa, sen pitää tinkiä oikeuksien toimeenpanosta, mutta itse oikeuksia se ei voi muuttaa taloudellisiin syihin vedoten.

Suomalaiseen hyvinvointimalliin on kuulunut tasavertaiset oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin riippumatta ihmisen asuinpaikasta, sukupuolesta, taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai iästä. Tämä oikeusperiaate ei ole vanhentunut. Sen sijaan julkisten palveluiden käytännön organisointi saattaa olla vanhentunutta ja hallituksen pitäisi saattaa ne ajantasalle. Lakiuudistusten korkeimpana tavoitteena pitäisi olla tavoite ulottaa sosiaali- ja terveyspalvelut mahdollisimman tasaisesti kaikkien saataville.

SOTE-uudistuksessa hallitus näyttää törmäävän kerta toisensa jälkeen perustuslain muodostamaan seinään. Tämä johtuu siitä, että hallitus yrittää alistaa lainsäädännölliset muutokset palveleman tavoitteita, jotka liittyvät valtiontalouteen. Kolmen miljardin säästötavoite on myös järjetön tilanteessa, jossa varsinkin perusterveydenhuolto ja vanhustenhoiva kärsivät resurssipulasta. Olemassa olevia oikeuksia on jo nyt vaikea toimeenpanna. Myös siksi on tärkeää, että emme hyväksy lainsäädännön muutoksia taloudellisin perustein.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Kansan kahtiajako ja sospalvelujen heikentäminen nimellä uudistus.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos maakuntia ei voida määräillä, niin miten sitten hoidetaan se, että maakunnat ottavat tehtäväkseen järjestää sote-palvelut?

Nyt maakunnille ollan antamassa vastuullista tehtävää, ennen kuin ainuttakaan maakuntavaltuutettua edes ehdokkaaksi nimettynä.

Kuka varmistaa, että kaikki maakunnat ovat samanmielisiä ja kuka takaa, että maakunnat haluavat toimia niin kuin blogisti tässä antaa ymmärtää?

Jos maakuntavaltuutettujen kädet sidotaan jo etukäteen onko koko järjestelmä silloin aivan turhuutta? Miksi tämä sitoja ei järjestä palvelua itse?

Mihin tarvitaan maakuntavaltuustoja, kun kaikki on jo perustuslakivaliokunnassa päätetty?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

No, kaikki me, joiden nimen alla ei lue Keskusta, varmaan arvaamme, mihin niitä maakuntavaltuustoja "tarvitaan".

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Nykyisen kaltaisiin SOTE-palveluihin nykymallein tuotettuina ja etuuksiin ei ole jatkossa enää ( eikä edes nyt ) varaa, olipa se lainsäädännöllisesti mahdollista tai ei. Tasavertaisten terveyspalvelujen tarjoaminen ei voi olla täysin yhdenveroista selkosilla ja yliopistollisien sairaalakaupunkien kesken, mikäli mitään järkeä näihin vaatimuksiin liittyy.

Sydänkohtauksen tai aivoinfarktin saanut potilas ei selkosilta syrjäseuduilta siirry hoitoon samoin, kuten esim. Tampereella asutuskeskuksessa tapahtuu pian hätäkeskukseen soiton jälkeen. Mahdotonta on edes turha tavoitella ja kustannuksissakin tulisi olla vastuuta palvelutuotannon hinnoista.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kaikkein parasta olisi skaalata valtion verotus painotetulla (ajallisella) etäisyydellä valtion palveluihin.

Helsingissä, jossa terveydenhoito-, sosiaali-, kulttuuri-, turva- ja koulutuspalvelut ovat paljon lähempänä kuin Lompolossa, pitäisi samasta tulosta maksaa selvästi korkeampi vero.

Joku hyöty siitäkin pitäisi olla, että terveyskeskus, poliisi ja koulu ovat 2 tunnin päässä ja ooppera vuorokauden päässä. Välirahalla voisi silloin tehdä elämänsä muuten mukavammaksi, kun valtion palvelijoiden vaivaaminen ei kuitenkaan onnistu vähällä vaivalla.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Raapustin kuvan mutta eihän sitä tähän kommenttiin saakkaan liitettyä, lyhyesti lauseilla.

Sotessa julkisen puolen sairauden ja vanhustenhoidon maakuntamalli jossa yhdistyy kunnat yhteiseen alueeseen lienee järkevä kehitysaskel nykyaikana sillä lisääntyvä tiedonvälitys, atk, liikenne on jo tätä päivää ja sairaalaan pääsee aika nopeasti. Eli keskittyminen lienee järkevää työn ohjauksen ja kustannusten kannalta.

Valinnanvapaus jonka varjolla sitten yritetään siirtää julkista sairauden ja vanhustenhoitoa yksityiselle bisnespuolelle onkin sitten toinen ja paljon isomman luokan taloudellinen kysymys.
1.Taloudellisesti julkiselle puolelle käytetty euro palautuu aina käyttäjän ja maksajan kukkaroon julkiselle puolelle joko maakunta-alueeseen tai valtioon.
2.Yksityiselle puolelle käytetystä eurosta menee aina osa sijoittajan kukkaroon ja koska sijoittaja voi olla nykyään osakeyhtiöissä missä päin maapalloa vaan, niin se euro ei palaa maakunta-alueeseen tai valtioon.

Nykyäänhän on sitten sekamalleja jotka sekoittavat pakan vielä pahemmin,,eli sekaomistuksia joissa osakeyhtiöitä omistaa kunnat, valtiot, yksityiset, vakuutusyhtiöt, jne. jolloin myös valtiot sekä kunta on sijoittajan ominaisuudessa.

Mikä mahtaa olla toimivan sairaalan tai hoitolaitoksen optimaalinen maksimikoko?
Liian pieni yksikkö,ei riitä resurssit.
Liian suuri yksikkö, häviöt kasvaa.
Se onko yksikkö sitten julkisen vallan omistama 100% vaiko yksityisen 100% ,,sen merkitys on siinä että julkisen vallan omistaman yksikön voitto palaa aina omaan kiertoon, taasen yksityisen voitto menee siitä kierrosta pois,,eli tavallaan on "häviö" siinä prosessissa.

Eli isossa mitassa,,maakuntamallinen sote luultavasti tehostaa sairauden hoitoa.
Valinnanvapaus, jne, siirtää julkisen puolen hoidon yksityiselle ajan saatossa ,eli sitten oltaisiin kaikki ns.työterveyshuollossa tai vakuutusyhtiövaltion jäseniä.

Ja mihin katoaa sairaudet, hoitohenkilöstön jaksaminen, ongelmat organisaatioissa, jne,,,no ei mihinkään,,mihinkä ne katoaisi kun ihmiset työn tekee. :)

Käyttäjän VesaPeltola kuva
Vesa Peltola

Yksityinen ei välttämättä ole huonompi,jos se on tehokkaampi. Uskon, että joutuessaan kilpailemaan julkinenkin puoli joutuu kiinnittämään huomiota toimintansa järkevyyteen. Toki kilpailua voidaan järjestää myös julkisten toimijoiden kesken. Monopolien osalta tiedämme, etteivät tulokset ole olleet hyviä.

Terveydenhuolto on vaikea alue, kun tehokkuuden ja kustannusten vastapainona on potilasturvallisuus. Jotain on kuitenkin tehtävä, kun kiistatta varat eivät riitä edes nykyisiin etuihin. Olisi mielestäni rehellistä myöntää kuten yllä kommenteissa jo olikin, ettei sotesta selvitä yksityisiä tai julkisia toimijoita käyttäen alentamatta palvelutasoa tai lisäämättä maksajien omavastuita. Kaikki muut väitteet ovat poliittista totuutta.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Hyvin yleinen käsitys meidän julkisessa keskustelussamme on, että valtio ei voi elää yli varojensa ja että velkaa ei saisi jättää tuleville sukupolville. Tämä käsitys korjaantuu kun ymmärrämme miten raha syntyy. Ennen ajateltiin että säästöt mahdollistavat velanantamisen ja luoton ottamisen kun pankit jakavat talletuksia eteenpäin. Nykyisin kuitenkin asia on toisinpäin: velat synnyttävät säästöjä/talletuksia (engl. debts create savings). Valtion alijäämäinen budjetti siis luo talouteen lisää rahaa. Siksi on väärin ajatella, että valtion velka tai alijäämäinen budjetti sinänsä olisi ongelma.

Käyttäjän JukkaPaljarvi kuva
Jukka Paljarvi Vastaus kommenttiin #12

Kehoittaisin blogistille kansatalouden tilinpidon peruskurssia. Luulisin, että ainakin Turun YO:n kansantaloustiteen laitokselta löytyy asianomainen pätevyys. Säästöt ovat kaytettävänä olevien tulojen ja kulutuksen erotus, rahan tarjontaprosessilla ei ole asian kanssa paljon tekemistä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

"Valinnanvapaus, jne, siirtää julkisen puolen hoidon yksityiselle ajan saatossa ,eli sitten oltaisiin kaikki ns.työterveyshuollossa tai vakuutusyhtiövaltion jäseniä " - ilman jonoja, kuten muissa maissa yksityisesti toteutettu perusterveydenhuolto toimii hyvin kokemuksin Esim. NHS.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

---
ilman jonoja, kuten muissa maissa yksityisesti toteutettu perusterveydenhuolto toimii hyvin kokemuksin Esim. NHS.
---

Jonon määrä on pohjimmiltaan sidoksissa sairaalan kapasiteettiin ja ovesta tulevan potilaiden määrään, istui hoitaja tai lääkäri laitteineen kenen tahansa omistamassa sairaalassa töissä.

Mielestäni lähtokohtaisesti yksityinen ja julkinen terveydenhoito toimii yhtä hyvin kunhan edellytykset on samat. Suomessa kun vielä koulutus on samantasoinen se antaa samat lähtökohdat työntekijälle. Se miten organisaation sitten toimii se on taas oma juttunsa.

Mutta tuo jonoargumentti ja hyvyys ei muuta sitä perusasiaa että omistajan merkitys jokaisessa prosessi on merkittävä,,ja määräävä. Julkisen terveydenhoidon yksityistäminen on merkittävä asia koska siinä muuttuu myös,,ei pelkästään rahavirrat ja voittojen suunta vaan myös määräysvalta koko prosessiketjuun.

Suomessa on rakennettu verovaroin julkista järjestelmää siitä asti kun suomi itsenäistyi,,,ja nyt sitä ajetaan alas ja ollaan siirtymässä yksityisomisteiseen järjestelmään, sitä tarkoittaa valinnanvapaus osakeyhtiöineen ja kansainvälisine terveysasemineen.

Mikä on seuraus kun julkista ajetaan alas ja yksityistä nostetaan ylös?

Paraneeko kansakunnan tilanne vaiko huononeeko?

Olisiko julkinen maakunta-aluemalli se tehokkaampi ratkaisu kuin suuren kansainvälisen terveysketjun suomen haarakonttori?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Kaikki positiiviset oikeudet jotka aiheuttavat kustannuksia ovat, ja niiden tulee olla, alisteisia taloudelle.

Tuo talous vs oikeudet - problematiikka on täysin itse aiheutettu laventamalla oikeuksia jatkuvasti alueille jotka aiheuttavat kustannuksia.

Politiikka ei kaipaa enää yhtään lisää pää pilvissä hihhulointia, katteettomia odotuksia ja perusteetonta optimismia.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Se, että yksityiset toimijat näyttävät toimivan tehokkaammin, johtuu vain siitä, että ne toimivat korkeiden potilasmaksujen, vakuutusten ja työterveyshuollon varassa ja ovat näin pystyneet palkkaamaan henkilökuntaa. Samalla ne keskittyvät vain helppoihin tapauksiin ja työntävät kaikki ongelmatapaukset julkiselle puolelle. Mitenkähän niiden kiinnostus säilyy, jos ja kun soten jälkeen lähdetään kiristämään veronmaksajilta rahastettavia potilasmaksuja.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Tehokkuutta SOTE-palveluissa ei voi verrata yksityisten, markkinataloudessa toimivien yritysten tehokkuuteen. Yksityiset yritykset sopivat SOTE-palveluiden tuottajiksi, jos ne käyttävät voittonsa organisaation kehittämiseen. Eli ne eivät saisi jakaa voittojaan omistajilleen, muuten toiminnan motiivi saattaa olla ristiriidassa hoidettavien ihmisten intressien kanssa.

Osuuskuntamuotoiset yritykset sopivat siis esimerkiksi SOTE-palveluiden tuottajiksi.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kokoomus pyrkii tuomaan esille kuinka vapaa kilpailu tuo kustannussäästöjä. Vapaa kilpailu usein näin tekeekin, mutta valinnavapausmallin mukainen toiminta ei ole vapaata kilpailua. Ymmärtääkseni kaikille palveluntarjoajille maakunnan maksama hoitopaketin hinta on sama jokaiselle. Silloin ei oikeastaan kilpailuteta, vaan kysytään haluatko tuottaa näitä palveluita tähän hintaan. Miten tuo hinta sitten koitetaan määritellä on sitten minulle vielä arvoitus.

Valinnanvapaus oikeastaan johtaa tähän kilpailun rajoittumiseen, koska asiakkaan valitessa itse palveluntarjoaja ei maakunta voi ohjata käyttämään halvinta vaihtoehtoa. Jos olisi ratkaistu asia kilpailuttamalla palveluntarjoajat ja maakunta voisi itse ohjata käyttäjiä ennemmin edullisille palveluntarjoajille, niin säästöjä olisi helpompi saavuttaa.

Tämä siis mielestäni johtaa yhden keskeisen kilpailun komponentin eli hinnan lukittumiseen pitkillä sopimuksilla samaksi kaikille palveluntarjoajille. Tällöin kilpaillaan lähinnä laadulla ja palvelulla, jotka ilman muuta ovat tärkeitä asioita. Samalla kuitenkin menetetään tavoiteltuja kustannussäästöjä kilpailun rajoittumisen vuoksi.

Käyttäjän JohannesKananen kuva
Johannes Kananen

Tämä on tärkeä huomio. Nyt esitetyssä SOTE-uudistuksessa on siis kyse siitä, että julkinen tilaaja ja tuottaja eriytetään valtakunnan tasolla (mikäli esitykset menisivät läpi). Tilaaja/tuottaja-mallia on tähän asti kokeiltu paikallisella tasolla. Nyt siitä olisi tulossa valtakunnallinen. Sitten haluttaisiin, että täysin julkisa tuottajia ei enää olisi lainkaan.

Kustannussäästöissä on myös tärkeää se missä järjestyksessä edetään. Jos ensin organisoidaan palvelut uudestaan ja katsotaan tuleeko säästöjä niin se voisi olla ok. Nyt päätetään ensin kuinka paljon säästetään ja pakotetaan toimijat tulemaan toimeen pienemmillä resursseilla. Se on sama kuin kiipeäisi takapuoli edellä puuhun.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Nyt on viimeinkin unohdettava kaikenlaiset puoluekeplottelut. Suomen sosiaali- ja terveysalan uudistus SOTE on otettava oikein kunnolla kaikinpuoliseen valmisteluun. Suuret kaupungit on vihdoinkin otettava neuvottelupöytiin.
Tämä yhteiskunnan ytimiä jäytävä SOTE-uudistus on pakko tuoda uuteen harkintaan.
Asiaa valmistelemaan on saatava koko eduskunta ja parhaat asiantuntijat sekä myös suuret kaupungit, joissa asuu iso osa maan väestöstä ja joissa on eniten kokemusta näistä asioista.
Ei ole oikein, että näin valtavaa asiaa hoidetaan vain kahden hallituspuolueen johtajan (Sipilä-Stubb) arvovaltakiistan primitiivisen kompromissin pohjalta.
Marraskuisena yönä v. 2015 Sipilällä ja Stubbilla ei ollut aikaa eikä malttia etsiä tolkullista ratkaisua. Nyt pitää koko eduskunnalla olla aikaa ja järkeä.
Kiitos tolkullisesta blogista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset