Kansallistunteen ytimessä on rakkaus
Juhana Aunesluoma pohtii Helsingin Sanomissa nationalismia, isänmaallisuutta ja Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Aunesluoman mukaan pahaa nationalismia ei voi erottaa käsitteellisesti hyvästä isänmaallisuudesta. Hän ehdottaa, että nationalismin vaihtoehtona on kosmopoliittisuus, joka hylkää ajatuksen maailman jakautumisesta kansakuntiin.
Asiaan saadaan uusi näkökulma, jos puhumme niistä tunteista joihin nationalismiin tai isänmaallisuuteen liittyy. Näin pääsemme ehkä lähemmäs sitä todellisuutta, jossa isänmaallisuus tai nationalismi eivät niinkään ole rationaalisia poliittisia ohjelmia vaan enemmänkin syviä tuntemuksia joiden varaan me kaikki pohjaamme omaa henkilökohtaista kokemusmaailmaamme.
Olemme varmaankin kaikki yhtä mieltä siitä, että rakkaus on hedelmällisempi tunne kuin viha. Siksi voimme erottaa vihaan pohjautuvan nationalismin ja rakkauteen perustuvan isänmaallisuuden. Näin pääsemme käsiksi isänmaallisuuden määritelmään, joka on sitä että asettaa oman etunsa toissijaiseksi suhteessa kansakunnan etuun. Isänmaallinen ihminen palvelee maataan rakkaudesta parhaiden kykyjensä mukaan. Tällainen isänmaallisuus yhdistyy myös ihmisen henkilökohtaiseen kehitykseen.
Tällaisella isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä vihan kanssa, eikä sen kanssa että asettaisimme kansakuntia tai ihmisryhmiä paremmuusjärjestykseen.
Rakkauteen pohjautuva isänmaallisuus ei ole myöskään ristiriidassa sellaisen kosmopoliittisuuden kanssa, jossa annetaan mahdollisuus kansallisten identiteettien säilymiselle. Tässä tapauksessa kosmopoliittisuus tarkoittaa sitä, että kysymme kuinka Suomi voi kansakuntana parhaiten palvella kansainvälistä yhteisöä. Kuinka voimme valjastaa parhaat kulttuuriset piirteemme kansainvälisessä yhteistyössä niin että maailma kokonaisuutena kehittyy suotuisalla tavalla?
Tällaisen järkeilyn kautta voimme esimerkiksi huomata, että diplomatia ja rauhanvälitys ovat hienoja suomalaisia kulttuurisia piirteitä, jotka voidaan valjastaa palvelemaan kansainvälistä yhteisöä. Presidentti Martti Ahtisaaren elämäntyö on tästä hieno esimerkki. Ahtisaari on ollut mukana rakentamassa rauhaa ja ratkaisemasssa konflikteja.
Yhteiskunnallisen kehityksen päämääränä on kulttuurin kehittäminen. Jos emme saa puhua kansallisesta identiteetistä tämä kehitystehtävä jää valitettavan hämäräksi. Emme ymmärrä kulttuuriamme emmekä itseämme jos emme ymmärrä kansallista identiteettiämme. Sen sijaan, jos asetamme kansallistunteen keskiöön rakkauden ja palvelemme kanssaihmisiämme parhaan kykyjemme mukaan, toimimme isänmaallisesti niin että oma kulttuurimme kehittyy ja kukoistaa.
Tässä Johanneksen teemassa ihmisen mieli sulautuu yhteiskunnan olemukseen ja päinvastoin. Peat ja Bohm puhuisivat implikaatista järjestyksestä: kahdesta tulee yhtä ja kybernetiikka tutkii säätyvyyttä kaikissa mahdollisissa tilanteissa: hajoaako EU vai muodostuuko liittovaltio.
Siten eri tieteenalatkin alkavat mennä suloisesti sekaisin. Ihmisen psykologia suhteessa valtioon vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan ja asevarusteluun ja maailmantalouteen. Olen piirrellyt kaavioita Wikipedian tietoista alkaen millainen on kyberneettinen käsitys maailmantaloudesta. Suomelle voisi piirtää samanlaisen ohjausmallin, missä se sakkaa ja missä ei.
Piketty tuo vahvasti esille tuloerojen voimakkaan kasvun maailman tasolla ja se sopii Suomeenkin. Olen kirjassani ”Yhteiskunnan kehittymisen perusteet” valinnut laajan ajattelun demoksi kuinka eriarvoisuus voi vähentyä. Ulkoapäin sitä ei kukaan Suomen hallituksesta vähennä, vaan ihmisten pitää huomata motiivi itselleen.
Meillä on kolme skenaariota, kuinka maailma ja Suomi voivat edetä:
1. Selfish society (Gerhardt Sue), missä itsekkyys vaan lisääntyy.
2. Tuhkimotalous (Prosperity without growth, Tim Jackson), jossa itse kukin selvityy ”tuhkassa” mahdollisimman vähällä.
3. Suuri tehtävä (Great Work,Thomas Berry), missä järjen ääni tai ”isänmaan kutsu” voittaa ahneuden.
Kun miettii ihmisen logiikkaa henkilötasolla, pääsee puntaroimaan millä edellytyksillä kukin ihminen valitsee jonkin näistä kolmesta vaikutuksineen yhteiskuntaan. Näin olen systeemiajattelun keinoin tehnyt suppeilla malleilla.
Valinnat 1, 2 ja 3 ovat kulttuurinäkemyksiä. Ne kumpuavat ihmisen sisältä, JOS hän ei ole kyynistynyt liikaa.
http://metayliopisto.fi/yhteiskuntani/lisatietoa-u…
Ilmoita asiaton viesti
Tuloerojen kasvu Suomessa? Et taida olla tehnyt kirjasi taustatyötä kovin hyvin.
Tuloerot ovat Suomessa pienentyneet sen puolen vuosisadan aikana kun niitä on tilastoitu. Sama pätee globaalissa tarkastelussa ainakin 25 vuoden ajalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Aunesluoman mukaan pahaa nationalismia ei voi erottaa käsitteellisesti hyvästä isänmaallisuudesta.”
En taas ymmärrä kuinka toimittaja sekoittaa kaksi eri asiaa käsittävää termiä toisiinsa. Nationalismi on poliittinen tahtotila ja isänmaallisuus lähinnä henkilön subjektiivinen kokemus. Tämä on taas tätä EU sumutusta varmaan.
”Hän ehdottaa, että nationalismin vaihtoehtona on kosmopoliittisuus, joka hylkää ajatuksen maailman jakautumisesta kansakuntiin.”
Kas kun ei ehdota internationaalista kommunismia. Näitä kosmopoliittisia keskittymiä on ollut, eikä jälki ole ollut nättiä. Viimeisenä esimerkiksi Jugoslavian hajoamissodat. Näyttääkin siltä, että kosmopoliittisuus luo pohjan väkivallalle ja nationalismi on siihen lääke.
”Yhteiskunnallisen kehityksen päämääränä on kulttuurin kehittäminen.”
Tämä haiskahtaa italialaiselta fasismilta 😉
Ilmoita asiaton viesti
On totta että näillä vahvoilla sanoilla ja käsitteillä on historiallisia painolasteja. Isänmaallisuus myös helposti yhdistetään poliittiseen oikeistoon vaikka tietysti paras olisi yrittää käydä ennakkoluulotonta keskustelua käsitteestä. Terveen kansallistunteen varaan pitäisi tietysti voida luoda ja kehittää suhteita myös ja ennen kaikkea Venäjään. Meillä soisi ehkä olevan enemmän kulttuurisen tason yhteistyötä ja ajatustenvaihtoa itään päin. Nyt suhteet perustuvat aika lailla kaupankäyntiin.
Ilmoita asiaton viesti
Suhteiden parantamien Venäjään päin on ongelmallista. Heillä on hyvin voimakas kansallistunne ja halu uusiin voittoihin. Suomessa asuvilla venäläisillä tuntuu olevat kovastikin kansallistunnetta, jotkut puhuvat että heidän huono kohtelunsa alkaa mennä yli kestokyvyn. Eikö lapsiasiamieskin puhunut spetsnazien kutsumisesta?
Uusi venäläis-suomalainen ystävyysseura RUFI esittää yksikäsitteisesti että suomalaisten on muutettava käsityksiään heidän mieleiseksi. Eli meidän on hyväksyttävä heidän valheellinen historiantulkintansa, kuten että Suomi aloitti talvisodan jne.
Ilmoita asiaton viesti