Keskustan pitää muuttaa politiikkansa suunta

Helsingin Sanomien uusimman kannatusmittauksen mukaan keskustan kannatus on 16,4 prosenttia. Nyt kun puolueen kannatus heikkenee voimakkaasti, keskustan kenttäväen on osoitettava terävyytensä. Aloite muutosten tekemiselle ei lähde ministeriryhmästä tai puoluejohdosta. Puolueen kannalta on parempi vaatia muutosta puolueen linjaan kuin siirtyä nukkuviin. Samalla puoluejohdon ja ministeriryhmän kokoonpanoa pitäisi arvioida uudelleen.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskustan kannatus oli 21,1 prosenttia, eli kannatuksesta on parissa vuodessa sulanut lähes neljännes. HS:n politiikan toimittajan mukaan moni keskustalainen on siirtynyt nukkuvien puolueeseen, eli eivät äänestäisi mitään puoluetta. Samalla vihreiden kannatus on noussut jo 15,5 prosenttiin (virhemarginaali 2% suuntaansa).

Keskustan on muutettava politiikkansa suuntaa, jos se haluaa kasvattaa kannatustaan. Ilman muutoksia kannatus tulee tippumaan pitkälle alle 15 prosentin ja vaikutusvalta keskeisiin poliittisiin kysymyksiin tulee heikkenemään. Keskustalla on karkeasti ajateltuna kaksi vaihtoehtoa: joko se yrittää kokoomuksesta ”oikealta ohi”, eli pyrkii pienentämään valtion kokoa, alentamaan veroja ja jatkamaan suuryitysten tukemista. Tämä saattaisi tuoda keskustalle joitain maltillisia kokoomuksen kannattajia. Kokoomus on kuitenkin pystynyt markkinoimaan äänestäjilleen monia hallituksen päätöksiä voittoina, joten voi olla vaikea kilpailla kokoomuksen kanssa oikeistolaisista äänestäjistä.

Toinen vaihtoehto on tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa. Nyt kun perussuomalaiset on hajallaan on tähän oivallinen tilaisuus ja kannatuspotentiaali on suurta. Tämä vaihtoehto edellyttää päättäväisyyttä ja liittoutumista uuden vaihtoehdon kanssa hallituksessa. Siten kokoomuskin taipuu oikeudenmukaisemman politiikan kannalle.

SOTE-uudistuksesta ei saa jäädä sellaista mielikuvaa, että sen avulla avataan markkinoita kansainvälisille terveyspalveluyrityksille. Keinoja tämän mielikuvan välttämiseksi on olemassa: esimerkiksi Finnwatch on listannut hyviä ehdotuksia verolainsäädännön tiukentamiseksi niin, etteivät suuret yritykset voisi hyödyntää veroparatiiseja. Reilu vero ry on vaatinut SOTE-palveluntarjoajilta läpinäkyvyyttä ja avoimuutta.

Heikki Hiilamon eriarvoisuusraportti kannattaisi myös kaivaa esiin. Hiilamo esitti brittiläiseen taloustieteilijään Anthony B. Atkinsoniin nojaten lukuisia keinoja joilla tuloeroja voitaisiin kaventaa. Moni ehdotuksista on erinomainen ja sopisi Suomelle todella hyvin.

Kolmanneksi, työmarkkinapolitiikan linjaa pitäisi muuttaa rankaisu- ja keppilinjasta myönteiseen kannustamiseen ja mahdollisuuksien rakentamiseen. Perustulo on oikea suunta kehittää sosiaaliturvaa. Työttömät tarvitsevat luottamusta, eivät vastikkeellisuutta.

Poliittisen suunnanmuutoksen yhteydessä on myös syytä arvioida keskustan puoluejohdon ja ministeriryhmän kokoonpanoa. Henkilövaihdoksilla voidaan viestittää politiikan suunnan muutoksesta. Selkein viesti olisi vaihtaa liikenne- ja viestintäministeriä. Anne Berner on profiloitunut oikean laidan poliitikkona. Häntä voisi kiittää menneistä vuosista ja toivottaa hallitukseen tervetulleeksi uusi ministeri, joka painottaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Nyt olisi myös aika etsiä puolueelle puheenjohtajaehdokasta, joka olisi valmis painottamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja lokalisaatiota (vrt. aiempi blogimerkintäni ”Keskustan on asemoitavat itsensä lokalistien joukkoon”). Näin puolue voisi puheenjohtajaäänestyksen kautta rakentaa uudenlaista poliittista linjaa, joka olisi myös nykyistä helpompi liittää keskustan alkiolaiseen aateperintöön.

JohannesKananen
Keskusta Helsinki

Opetan sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistossa. Minua kiinnostaa suomalaisen hyvinvointimallin kohtalo.
Reilu vero ry:n puheenjohtaja.
Profiilikuva: Joel Grandell.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu