Perhevapaauudistus kaatui uusliberalismiin
Julkisuudessa on muodostunut tulkinta siitä, että keskustan eduskuntaryhmä kaatoi perhevapaauudistuksen ja asettui näin puolustamaan kotiäitien oikeuksia hoitaa lapsiaan kolmevuotiaaksi saakka kotihoidontuella. Tämä tulkinta on vain osittain oikea. On totta, että keskustan eduskuntaryhmä kaatoi uudistuksen käyttämällä demokraattisen järjestyksen suomaa neuvotteluasemaansa. Mutta minkä puolesta tai mitä vastaan keskustan eduskuntaryhmä asettui?
Väitän, että perhevapaauudistus kaatui uusliberalismiin, joka asettaa reunaehdot nykyiselle sosiaaliturvapolitiikalle. Uusliberalismiin kuuluu ajatus siitä, että valtion budjetin tulee olla tasapainossa ja että työllisyyttä voidaan lisätä vain heikentämällä sosiaaliturvan tasoa tai sen muita ehtoja.
Nämä olivat hallituksen omia reunaehtoja uudistukselle, jotka siis tulevat siitä, että hallitus on ideologisesti sitoutunut uusliberalismiin ja sen perustana olevaan uusklassisen taloustieteen politiikkasuosituksiin.
Teoriassa olisi ollut mahdollista, että työmarkkinajärjestöt olisivat lisänneet ansiosidonnaisten etuuksien rahoitusta. Neuvotteluissa pallo oli jonkin aikaa erityisesti työnantajilla, jotka olisivat voineet rahoittaa ansiosidonnaisten etuuksien nykyistä tasaisemman jakautumisen äitien ja isien kesken.
Uusliberalismi hyödyttää kuitenkin suuria yrityksiä niin paljon, etteivät työnantajajärjestöt vapaaehtoisesti tee mitään, mikä on ristiriidassa kyseisen ideologian reunaehtojen kanssa. Ei edes sukupuolten välisten tasa-arvon nimissä.
Tällä hallituskaudella työnantajat ja hallitus ovat löytäneet toisensa ideologisella tasolla. Siksi myös aktiivimallin kaltaiset uudistukset etenevät. Työntekijäjärjestöt voivat vain vähän jarruttaa uusliberalismin etenemistä, koska niillä on vastassaan sekä hallitus että työnantajat.
Perustulokokeilu on ainoa uudistushanke, joka sosiaaliturvan alueella on poikennut uusliberalismista. Siinä kokeiluun osallistujia ei rankaista heidän käyttäytymisensä perusteella, kuten uusliberalistisessa työllisyyspolitiikassa.
Perhevapaauudistuksessa keskustan eduskuntaryhmä ja ministeri Annika Saarikko asettuivat siis tosiasiassa vastustamaan uusliberalismia. Sitä, että talous asetetaan oikeuksien edelle ja sitä, että ainoana keinona työllisyyden lisäämiseksi nähdään heikompiosaisten rankaiseminen ja tukien leikkaaminen.
Hyvin kiteytetty.
Onko yhteiskunta kone vai ihmisiä palveleva systeemi?
Makrotalous vs mikrotalous.
Talouden optimointi vai asiallisten puutteiden korjaus.
Sama logiikka näkyy yliopistojen rintamalla (nyt lakkoina).
Uusliberalismi puhuu isännän äänellä, mutta lopulta se hyödyttää vain harvoja, koska suurin osa ongelmista jää kokonaan korjaamatta ja kehitys saavuttamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tätä ajattelua pitäisi saada lisää: eli että miten yhteiskunta kokonaisuudessaan palvelee ihmisiä ja miten ihmiset VAPAAEHTOISESTI palvelevat yhteiskuntaa?
Ilmoita asiaton viesti
”Uusliberalismiin kuuluu ajatus siitä, että valtion budjetin tulee olla tasapainossa” Kuuluuko johonkin ideologiaan, keksittyyn tai todelliseen, se, ettei valtion budjetin pitäisi olla tasapainossa?
Liberaalipuolueen jäsenet ovat tässäkin blogipalvelussa kirjoittaneet tekstejä jossa toivoivat perhevapaauudistuksen toteuttamista. Se ei kaatunut mihinkään liberalismiin, ei uuteen tai vanhaan, vaan hallituspuolueiden konservatiivisuuteen.
Se on sitäpaitsi aivan sama 200 vuotta vanha liberalismi. Se ei ole muuttunut mihinkään. Uusliberalismi-nimikkeen alle taas pistetään vähän kaikkea mistä ei eräissä piireissä satuta pitämään. Mukava mörkö josta voi syyttää kaikkea osoittamatta kuitenkaan ketään todellista henkilöä tai ryhmittymää.
Ja vielä lopuksi: Kaikki aiemmat liberaalit puolueet ovat ajaneet perustuloa, samoin kuin uusin Liberaalipuolue – Vapaus Valita. Se sopii erinomaisen hyvin liberaaliin aatteeseen, vähemmän valtion kyttäystä, enemmän vastuuta omasta itsestään. Uusliberalismia siis sekin, jos haluat mielikuvitusmörköjä lisää piestä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo siis uusliberalismi terminä on kyllä huono, sen myönnän. Joku nimi vallitsevalle ideologialle pitää kuitenkin antaa jotta siitä voitaisiin käydä keskustelua. Paradoksaalisesti uusliberalismilla ei ole juuri liberalismin kanssa tekemistä. Itse voin kyllä tunnustautua sellaisen liberalismin kannattajaksi, jonka tavoitteena on ihmisten vapauksien lisääminen.
Vallitsevassa ideologiassa – millä nimellä sitä kutsutaankin – on juuri päinvastoin: heikoimmassa asemassa oleviin ei luoteta ja heidän kyttäystään, sanktioitaan ja kurinpitoaan lisätään.
Mitä tulee tuohon valtion budjettiin: itsepintaisesti budjettitasapainon vaaliminen johtaa välillä julkisten menojen leikkauksiin, mikä taas ei ole aina viisasta. Julkinen sektori on Suomessa kurjistunut ja palveluita on lähinnä vain paperilla juuri sen takia että valtio on tavoitellut budjetin tasapainoa hinnalla millä hyvänsä. Pitää muistaa ettei valtio ole kuin kotitalous eikä valtio voi mennä konkurssiin kuin äärimmäisissä tapauksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Politiikka jossa luotetaan ihmisiin on sinisilmäisten typerysten politiikkaa. Käytännössä joka ainoa tutkimus kepin positiivisesta vaikutuksesta työllistymiseen päätyy samaan lopputulemaan joten totta vitussa sitä keppiä on myös kyettävä käyttämään. Toki paremmin kohdennettuna ja fiksummin suunniteltuna mutta kuitenkin.
Työikäisen työttömyyteen pitäisi suhtautua kuin ruttoon. Niin paljon keppiä, porkkanaa ja risottoa että sinne työttömyyteen ei vaan jäädä. Jos kaveria ei saada vaikka viikon työttömyyden jälkeen jollain tavalla hyödylliseksi osaksi yhteiskuntaa, tuet loppu häneltä ja kenkää sille tädille joka häntä palveli työkkärissä.
Uusliberalismi in my ass. Uusvasemmistolaisuus on se todellinen syöpä ja kuppa. Ajatus siitä että ihmiselle kuuluu jotakin vaikkei hän Anna mitään vastineeksi. Ennen sentään vasurit olivat duunareiden puolue, nyt loisten.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion velan merkitys riippuu siitä, onko velka kotimaista tai ulkomaista. Ulkomainen velka pitää maksaa, mutta kotimaisella ei niin väliä. Valtio pitäis ottaa velkaa Suomen pankilta , eikä EKP:tä. Valtion kannattaa uusia velat kotimaiseksi, joka helpottaa euroeroa.
Ilmoita asiaton viesti
Lasten hankintaan pitää vanhempien varautua itse. Eli lapsia hankitaan, kun siihen on varaa huomioiden sen tavan, jolla vanhemmat haluavat elää. On vaikea käsittää miten asia kuuluu yhteiskunnalle enää nykyistä enemmän.
Vanhemmilla on jo oikeus hoitovapaaseen lapsen ollessa pieni ja he voivat keskenään sopia miten lapsensa hoitavat. Lapset voi myös laittaa tarhaan heti, kun nämä osaavat kävellä. Kaikki kombinaatiot ovat olemassa.
Mutta pidän kummallisena ajatusta, jonka mukaan vanhemmilla oltava kaikki oikeudet lisääntyä milloin sattuu riippumatta kyvystä elättää perheensä tai oikeus olla vuositolkulla pois töistä irtisanomissuojalla ja yhteiskunnan tukirahoilla.
Rakennamme niin kalliita järjestelmiä, ettei niiden ylläpitoon ole varoja. Tai voi asian niinkin ilmaista, että erilaisten ja moninaisten etujen ja tukien käyttäjät rahoitetaan niiden toimesta, joilla ei työnsä takia ole aikaa näiden vapaiden käyttöön vaan he joutuvat hoitamaan sekä työnsä että lapsensa itse ja samanaikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että sosiaaliturvaa rahoitetaan verovaroista. Sosiaaliturvaa voi kuitenkin ajatella vakuutuksena, joka kattaa kustannuksia elämän eri tilanteissa – tilanteissa joihin jokainen ihminen jossain vaiheessa joutuu. Siksi meillä on sosiaaliturva, joka kattaa kustannuksia esimerkiksi vanhuuden, sairauden työttömyyden ja työkyvyttömyyden varalta. Ajatus sosiaaliturvasta vakuutuksena käy yhteen jonkinlaisen solidaarisuuden ajatuksen kanssa. Olemme ikään kuin samassa veneessä kaikki.
Mitä rahoitukseen tulee, on totta että sosiaaliturva maksaa. Se on kuitenkin Robin Hood-tyyppinen järjestelmä joka ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Samalla pienituloisten kulutus lisääntyy enemmän kuin rikkaiden vähenee, joten kansantaloudellisesti kaikki voittaa ja talouden pyörät pyörivät.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaaliturvan periaatteen hyväksyn tietenkin. Mutta tämän blogin aihetta en täysin. Meillä on mielestäni hyvin kattava perhetukisysteemi ja sen kylkiäisenä muita sosiaalitukia. Niillä ei rikastu, mutta niitä on kohtuudella ja useita. Miksi ne eivät riitä?
Mitä tulee sosiaaliturvan vakuutusluonteeseen niin tässä vertauksessa on aukko. Vakuutus on samanhintainen asiakkaille, sosiaaliturva ei. Silti turvan kattavuuskin on erilainen. Paljon maksanut ei itse saa aina edes sitä minkä vähän maksanut. Tulee kahteen kertaan hyödynnetyksi siis.
Tämä johtaa kieroontumiin. Itse jätin työnteon, koska pystyin. Kyllästyin itse työntekoon, koska noin puolet tuloista meni veroihin. Työ olisi tuottanut yhteiskunnalle nettotuloa hyvin. En viitsinyt enää jatkaa lypsylehmänä oloa. Siinä ei ollut mitään mieltä. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi vain tuotantoeläimen rooliin. Sympatiani ovat tehonavetan lehmien puolella.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä on kyse kepun venkoilussa: Maaseudun tulevaisuudessa maitotilan emäntä kertoo ihan avoimesti, mikä merkitys kotihoidontuella on yrityksen pyörittämisessä: se on lisätulo ja sen pitäisi olla kaksinkertainen! Auta armias, mikä lynkkaus siitä tulisi, jos vaikka työtön tai muun alan yrittäjä esittelisi vastaavia asenteitaan!
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/art…
Ilmoita asiaton viesti
Kummastelen seuraavaa: Entistä huonokuntoisempia vanhuksia ohjataan kotihoitoon omaishoitajan hoidettavaksi (omaishoitajan palkka 300-400 euroa /kk miinus verot), koska kotihoidossa hoitopäivän hinta on halvempi kuin vanhusten palvelutalossa.
Lasten kohdalla pyrkinys käy päinvastaiseen suuntaan. Lasten kotihoidon tukea yritetään ajaa alas, mikä muutos siirtäisi lapsia päivähoitoon, joka maksaa enemmän kuin lasten kotihoito.
Puuttumatta asiaan sen enempää, ihmettelen kun monet poliitikot kannattavat muutaman sadan euron kansalaispalkkaa, jonka saamiseksi ei tarvitse tehdä mitään, mutta vastustavat kun äidille maksetaan 300-400 euroa/kk lastensa hoidosta.
Ilmoita asiaton viesti