Keskusta – Sinun ihmisarvosi asialla

Keskustassa on säännöllisesti tapana kysyä, onko puolue vielä köyhän asialla. Tuloerot ja eriarvoisuus ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä ja tuloerot ovat nyt suurin piirtein 1970-luvun tasolla. Vastaus kysymykseen on johdonmukaisesti, että kyllä keskusta on vielä köyhän asialla. Epäilyksen sijaa ei ole.

Toinen kysymys on se, mitä köyhän asia nykyaikaisessa yhteiskunnassa voisi käytännössä tarkoittaa? Itse lause ”köyhän asia” kuulostaa vanhahtavalta eikä se soinnu nykykieleen kovin hyvin. Voisimmeko löytää tavan ikään kuin kääntää entisaikojen idea nykykielelle ja vieläpä niin että se yhdistyisi realistiseen poliittiseen ohjelmaan?

Iskulauseena ”köyhän asia” on ollut nerokas. Se on identifioinut ihmisryhmän, joka ei ennen hyvinvointivaltiota ollut edes kovin pieni: ”köyhä”. Taiteessa termi oli ennen käytössä, esimerkiksi Aukusti Koskimiehen runossa sanotaan ”Tuule tuuli leppeämmin, missä köyhä raataa”. Jean Sibelius on säveltänyt laulun näihin sanoihin, joihin kuuluu myös säe: ”köyhä työst’ on uupunut, ei siedä univelkaa”.

Keskusta ei kuitenkaan ole historiassa tyytynyt köyhyyden romantisointiin. ”Asia” viittaa siihen, että heikossa asemassa olevia tuli puolustaa ja heidän olojaan parantaa. Kun keskusta oli köyhän asialla, se valjasti poliittiset päätökset köyhyyden selättämiseksi. Tässä myös onnistuttiin merkittävällä tavalla ja suomalainen hyvinvointimalli on niittänyt maailmalla kunniaa ja mainetta.

Köyhän asia politiikassa on siis ollut heikoimmassa asemassa olevien puolustamista. Mitä se voisi olla nykyään? Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon vähemmistöjä, jotka kokevat syrjintää. Näitä ovat esimerkiksi etniset ja seksuaaliset vähemmistöt, vammaiset tai toimintakykyrajoitteiset ihmiset ja pitkäaikaisesti sairaat ja ehkä suurimpana syrjittynä ryhmänä naiset. Moderni köyhän asia voisi olla näiden syrjittyjen vähemmistöjen oikeuksien puolustamista: heidän asiaansa pitäisi ajaa, koska se on oikeudenmukaista ja koska heillä on sama ihmisarvo kuin muilla.

Tietysti perinteinen tulonjakopolitiikka on myös tärkeää, mutta sille pitäisi löytää uusi oikeutus, uusi syy miksi tulojen uudelleenjako on tärkeää. Tästä näkökulmasta nykyaikainen köyhän asia voisi tarkoittaa sitä, että kaikilla on oikeus toimeentuloon kaikissa elämäntilanteissa. Tämä kansalaisoikeus toki löytyy meidän perustuslaista, mutta liian usein politiikan lähtökohtana on talous. Marssijärjestyksen pitäisi olla toinen: oikeus toimeentuloon on politiikan lähtökohta, valtiontalous on käytännön asia josta huolehtimisen voi jättää virkamiehille. Siten oikeus toimeentuloon asettaa politiikalle reunaehdot.

Muita konkreettisia toimenpiteitä, joilla voi edistää samaa tavoitetta ovat esimerkiksi veroparatiisien torjuminen ja vastikkeeton perustulo. Veroparatiiseihin hukkuu joka vuosi arviolta 430-1400 miljoonaa euroa, jotka Suomen valtio voisi käyttää viisaudella. Vastikkeeton perustulo taas toisi ihmisille liikkumavaraa ja luottamusta tulevaisuuteen ja itseensä.

Miten nerokas iskulause ”köyhän asialla” sitten kääntyy nykykielelle? Kun keskusta on nykyään ”köyhän asialla” sen pitää siis olla jokaisen yksilön ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden asialla. Siten iskulauseeksi sopisi esimerkiksi ”sinun ihmisarvosi asialla”. Nykyaikana iskulauseen pitää puhutella ihmisiä yksilötasolla, koska yhteiskunta on yksilöllistynyt ja ihmiset ajattelevat itseään yhä enemmän ainutlaatuisina yksilöinä eikä niinkään jonkin ryhmän jäseninä.

Eli ehdotan, että seuraaviin eduskuntavaaleihin keskusta lähtee iskulauseella: ”Keskusta – sinun ihmisarvosi asialla”.

JohannesKananen
Keskusta Helsinki

Opetan sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistossa. Minua kiinnostaa suomalaisen hyvinvointimallin kohtalo.
Reilu vero ry:n puheenjohtaja.
Profiilikuva: Joel Grandell.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu