Kysymys syrjäytymisen syistä jakaa puolueita

Keskustan sosiaali- ja terveyspoliittinen seura (yhteistyössä kansanedustaja, vpj Katri Kulmunin kanssa) järjesti paneelikeskustelun sosiaaliturvan uudistamisesta, joka käytiin tänään aamulla Pikkuparlamentin kansalaisinfossa. Keskustelussa oli mukana edustajat kaikista niistä puolueista, jotka ovat kevään ja syksyn mittaan esittäneet omaperäisiä ja merkittäviä avauksia sosiaaliturvan uudistamiseksi. Katri Kulmunin lisäksi keskustelussa olivat mukana Juhana Vartiainen (kok.), Asmo Maanselkä (kd.), Ville Ylikahri (vihr.) ja Matias Mäkynen (sd.).

Keskustelu oli erittäin onnistunut ja se tarjosi oivan tilaisuuden hahmottaa sosiaaliturvan uudistamisen keskeisiä kysymyksiä. Puolueet ovat merkittävässä asemassa sosiaaliturvan uudistamisprosessissa, koska niiden linjauksista voidaan käydä julkista keskustelua ja ihmiset voivat vaikuttaa linjausten välisiin voimasuhteisiin äänestämällä. Kaikki ymmärtävät, että poliittiset reformit ovat kompromisseja mutta sosiaaliturvajärjestelmä on niin monimutkainen, että ensin on hahmotettava mistä keskustellaan, kun keskustellaan sosiaaliturvan uudistamisesta.

Keskeiseksi tänään nousi kysymys siitä, mikä on sosiaaliturvan luonne yhteiskunnassa: onko se osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Tämä on ikuisuuskysymys toki, mutta on tärkeää huomata, että se nousee esille ajankohtaisessa keskustelussa. Puolueet oikealla laidalla ovat taipuvaisia ajattelemaan, että sosiaaliturva ylläpitää syrjäytymistä. Tämän päivän keskustelussa Asmo Maanselkä sanoi hieman ironisesti, että perustulo olisi ”nuorten miesten kotihoidon tuki”. Hän viittasi siihen, että vastikkeeton sosiaaliturva johtaisi siihen, että nuoret miehet saattaisivat jäädä kotisohvalle pelaamaan pelikonsoleita, jos sosiaaliturvalle ei olisi mitään ehtoja. (KD:n kannustavan perusturvan malli tämän linkin takana: https://www.kd.fi/politiikka/kannustava-perusturva/)

Vartiainen korosti sosiaaliturvan etujen ja hyvinvointivaltion rahoituksen tasapainoa. Jos haluamme hyvinvointivaltion laajan palvelupaketin kaikille antaa, meidän on samalla huolehdittava siitä, että se voidaan rahoittaa. Koska saamme paljon yhteiskunnalta, yhteiskunnalla on ”saatava”  meidän työpanoksestamme. Pitää ymmärtää, että samat suomalaiset, jotka saavat hyvinvointivaltion palvelut, myös rahoittavat ne, tosin elinkaaren eri vaiheissa. Ikääntymisen aikana sosiaalipolitiikka ei enää ole vain etujen parantamista, vaan sosiaalipolitiikka on muotoiltava niin, että työnteon kannustimet pysyvät riittävinä.

Maanselältä mieleni tekisi kysyä, onko hän miettinyt rakenteita? Pohjoismaisessa sosiaaliturvassa on nimittäin perinteisesti ollut se ajatus, että tuloja uudelleenjakava sosiaaliturva ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Rakenteet ja kasautuvat sosiaaliset ongelmat luovat syrjäytymistä ja jos sosiaaliturvan avulla voimme ennaltaehkäistä sosiaalisten ongelmien syntymistä ja kasautumista, vähennämme syrjäytymistä koko yhteiskunnan tasolla. Jos koko yhteiskunnallisen kehityksen päämääränä on luoda vapauksia yksilötasolla, jotta ihmiset voisivat toteuttaa itseään (kannattaako Maanselkä liberalismia?), voimmeko silloin asettaa byrokraattisia, yksilön valinnanvapautta kaventavia ehtoja sosiaaliturvalle?

Vartiaiselta haluaisin kysyä seuraavaa: mitä jos lähtisimme purkamaan sosiaaliturvan syyperusteisuutta niin että purkaisimme sellaisen syyperusteisuuden, joka luo ja ylläpitää turhaa byrokratiaa? Voisimmeko ajatella, että sosiaaliturvan laukaiseva vakuutustapahtuma olisi pienituloisuus? Siis jos ihmisellä ei olisi riittävästi rahaa, hän olisi oikeutettu sosiaaliturvaan. Yksinkertainen, mutta mahdollisesti vallankumouksellinen ajatus.

Vihreiden ja keskustan ajama perustulo olisi tämänsuuntainen sosiaaliturva (Vihreiden malli: https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/koyhyys/perustulo). Myös negatiivinen tulovero, jonka voisi yhdistää työntekoon niin että nettotulot kasvaisivat lineaarisesti bruttotulojen lisääntyessä, olisi tämäntyyppinen sosiaaliturvan muoto. Minimitaso vastaisi nykyistä työmarkkinatuen tasoa ja etuuteen voisi yhdistää myös toimeentulotuen perusosan. 

Tämä ei tarkoittaisi siirtymistä brittiläistyyppiseen tarveharkintaiseen järjestelmään. Voisimme säilyttää vakuutusmaksut niin, että ansiosidonnainen sosiaaliturva pysyisi, mutta sen kriteerinä olisi nimenomaan vakuutusmaksut ja ansiohistoria: mitä enemmän ihminen on ansainnut ja mitä enemmän vakuutusmaksuja hän on maksanut, sitä suurempi olisi hänen sosiaaliturvansa. Tällöin sosiaaliturvaa ei määriteltäisi erikseen esimerkiksi yrittäjien ja palkansaajien osalta, eikä sosiaaliturvan saantiedellytyksenä olisi myöskään byrokraattista työvoimapoliittista lausuntoa, minkä yhteydessä moni ihminen kohtaa TE-toimiston virkailijoiden mielivaltaa.

Tanskassa on edetty tähän suuntaan viime vuonna toteutetussa sosiaaliturvan uudistuksessa, minkä yhteydessä yhdistettiin yrittäjien ja palkansaajien ansiosidonnainen sosiaaliturva.

SDP ja AY-liike ei perinteisesti ole innostunut vastikkeettomasta sosiaaliturvasta. Tämän päivän keskustelussa Matias Mäkynen kuitenkin kallistui vihreiden ja keskustan kanssa samaan suuntaan, eli hän kannatti vapautta esimerkiksi työttömille suunnattujen palveluiden suunnittelemisessa (https://sdp.fi/fi/yleisturva/). Hän otti etäisyyttä aktiivimalliin, joka sanktioiden ja karenssien uhalla patistaa ihmisiä palveluiden tai lyhyiden työsuhteiden piiriin.

Tässä yhteydessä pitää kuitenkin olla tarkkana, koska ratkaisevia ovat ne ehdot, jotka kirjataan lakiin. Nykylain yhteydessä on usein kuultu hurskaita sanoja työttömien osallistamisesta ja osallistavasta sosiaaliturvasta, mutta jos laissa on muotoiltu sanktiot ja valtuudet virkailijoille alentaa tuen tasoa, mikäli henkilö ei osallistu palveluihin, hurskailu menettää merkityksensä ja rangaistuksen uhka leijailee jokaisen TE-toimiston ja sosiaalitoimiston kohtaamisen yhteydessä.

Kaikki puolueet näyttäisivät olevan yksimielisiä siitä, että sosiaaliturvan byrokratiaa pitää purkaa ja että järjestelmää pitää yhdenmukaistaa. Katri Kulmuni sanoi, että Suomessa on kaksi asiantuntijaa jotka tuntevat nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän yksityiskohdat ja heistäkin toinen vain luulee tuntevansa. Vertaus on ilmeisesti peräisin kuntien valtionosuusjärjestelmästä käydystä keskustelusta.

Tämän päivän keskustelussa ei puhuttu kovin paljoa tulojen uudelleenjaosta. Se on kuitenkin myös oleellinen osa sosiaaliturvaa ja tulojen uudelleenjaolla voimme vaikuttaa rakenteisiin ja sosiaalisten ongelmien jakautumiseen. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että mitä korkeampi sosiaaliturvan taso on, sitä enemmän se tasoittaa tuloeroja. Tietysti myös verotus on tärkeä tässä yhteydessä. Verotus voi olla progressiivinen, eli tuloeroja tasoittava tai regressiivinen, eli tuloeroja lisäävä. Taloustieteilijät haluavat tyypillisesti, että tuloeroja pitäisi lisätä talouskasvun nimissä, mutta perinteinen pohjoismainen sosiaalipolitiikka on taas tähdännyt tuloerojen tasaamiseen.

Ehkä jatkossa poliitikot voivat myös keskustella sosiaalisista ongelmista ja syrjäytymisestä yhteiskunnallisella tasolla. Nyt kun talous kasvaa ja jakovaraa on enemmän kuin ennen, voimme uudella tavalla panostaa sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn ja syrjäytymisen vähentämiseen.

(muokattu 27.10. klo 15:57 kohtaa missä referoidaan Juhana Vartiaista)

JohannesKananen
Keskusta Helsinki

Opetan sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistossa. Minua kiinnostaa suomalaisen hyvinvointimallin kohtalo.
Reilu vero ry:n puheenjohtaja.
Profiilikuva: Joel Grandell.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu