Johannes Kanasen blogi Inhimillinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta

Kohti seuraavaa hallitusohjelmaa

Tänään, vappuaattona kuullaan loputkin vastaukset hallitustunnustelijan kysymyksiin. Minulla on suuri sympatia keskustan eduskuntaryhmän työtä kohtaan. Yhtäältä pitäisi kuunnella vaalitulosta ja muuttaa keskustan politiikkaa ja samalla antaa valmiita vastauksia Suomen hallitsemista varten. Näissä oloissa eduskuntaryhmä on tehnyt tehokasta työtä.

Tässä blogissa kommentoin keskustan eduskuntaryhmän vastauksia hallitustunnustelijan kysymyksiin kuitenkin siitä näkökulmasta, mitä muutoksia keskustan politiikkaan ja linjauksiin vaalitulos edellyttää. Keskityn kommenteissani erityisesti talouspolitiikkaan ja sosiaaliturvaan. Kommenttini ovat oleellisia ja tärkeitä riippumatta siitä onko keskusta mukana seuraavassa hallituksessa vai ei.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että on hienoa että hallitustunnustelijan kysymykset ja puolueiden vastaukset ovat julkisia. Tämä mahdollistaa järkevän keskustelun tärkeässä poliittisessa tilanteessa.

Keskustan eduskuntaryhmä nostaa valtiontalouden tasapainottamisen keskeiseksi tavoitteeksi. Eduskuntaryhmän mukaan julkisen talouden (ml. kuntatalous) on oltava tasapainossa vuonna 2023 eli vaalikauden lopussa. Vuonna 2018 valtiontalous oli noin puolitoista miljardia alijäämäinen. Alijäämää on supistettu vuoden 2014 6,5 miljardin euron alijäämästä leikkaamalla menoja. Samalla edellinen hallitus alensi myös veroja.

Valtiontalouden tasapaino ei voi olla keskustalaisessa, arvopohjaisessa talouspolitiikassa itsetarkoitus. Keskustalaisuuteen kuuluu toisaalta myös ajatus siitä, että julkinen sektori on vain väline hyvinvoinnin lisäämiselle. Vasemmistopuolueilla on taipumuksena pitää julkista sektoria itsetarkoituksena, oikeistopuolueilla taas on taipumus pitää pientä julkista sektoria ja markkinoita itsetarkoituksena.

Keskustalainen arvopohjainen talouspolitiikka voisi perustua pragmatismille: valtion menot ovat oikeutettuja, jos niille on jokin perusteltu tarkoitus. Tällainen tarkoitus voisi esimerkiksi olla hyvinvointierojen tasaaminen ja ihmisten tasavertaisten oikeuksien ja mahdollisuuksien turvaaminen. Myös alueellisten erojen tasaaminen voisi olla julkisen sektorin perusteltu tehtävä.

Keskustan vaaliohjelmissa ja myös eilisissä vastauksissa hallitustunnustelijan kysymyksiin on paljon tällaista pohdintaa siitä, mitkä valtion menot ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Näitä pohdintoja ei pidä alistaa tiukkaan vaatimukseen valtiontalouden tasapainottamisesta.

Viime vaalikaudella kokonaisveroaste laski niin, että se oli vuonna 2016 44 %/BKT ja vuonna 2018 42,4%/BKT. Verotus on keskeinen keino turvata julkinen rahoitus. Jos keskusta on huolissaan julkisten menojen rahoituksesta, se voisi asettaa tavoitteeksi esimerkiksi kokonaisveroasteen nostamisen 45 tai 46% BKT:stä. Tämän tavoitteen saavuttaminen auttaisi julkisen talouden tasapainottamista.

Keskusta esittää seuraavia veronkorotuksia vastauksissaan hallitustunnustelijalle: solidaarisuusvero, kulutuksen ja terveyden haittaverot, sijoittamisen veropohjan laajentaminen, ALV:n laajentaminen, veronkannon tehostaminen harmaata taloutta karsimalla.

Harmaan talouden ja veroparatiisitalouden torjunta ovat verotuksen kannalta äärimmäisen tärkeitä tavoitteita. Näistä teemoista syntyisi varmasti yhteisymmärrystä eri puolueiden välille. Keinoja harmaan talouden torjumiseksi on useita. Finnwatch ja Reilu vero ry ovat esittäneet tällaisia keinoja ja seuraavan hallituksen tulisi toteuttaa näitä keinoja.

Listaan voisi lisätä myös tuloverotuksen progression lisääminen ja osinkoverotuksen kiristäminen. Näin kokonaisveroasteen nostaminen 46% olisi aivan realistinen tavoite. Näin voitaisiin myös luoda liikkumavaraa valtiontalouteen ja ryhtyä paikkaamaan puuttuvia miljardeja hyvinvointivaltiosta, esimerkiksi vanhustenhoivasta.

Valtiontalouden ongelmat eivät ratkea työllisyysastetta tuijottamalla. Työllisyysastetta tärkeämpää on se, että työpaikkojen laatu pysyy hyvänä. Työehtoja ja palkkoja ei voi enää heikentää, päinvastoin työelämän laatua pitäisi parantaa ja prekarisaatioita vähentää. Vaatimukset lisätä paikallista sopimista pitää myös nähdä tässä kontekstissa.

Työllisyysasteen nostamiseksi työmarkkinariskien kokonaisvaltainen hallinnointi olisi tärkeää. Tähän tarjoaa eväitä äskettäin julkaistu Valtioneuvoston kanslian tilaama tutkimuksemme työmarkkinariskien paremmasta hallinnasta.

Sosiaaliturvaa koskeva kirjaus on eduskuntaryhmän vastauksessa peräisin keskustan perusturvaohjelmasta. Keskusta kannattaa ”kannustavaa perustuloa”, joka yhdistäisi nykyisen työmarkkinatuen, peruspäivärahan, minimisaurauspäivärahan, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan sekä toimeentulotuen perusosan.

Vahva kirjaus eduskuntaryhmän vastauksissa on toteamus: ”keskusta ei hyväksy köyhyyden luokittelua syyn perusteella”. Tämä on erittäin tärkeä kirjaus, koska se vie järjestelmäämme kohtia oikeudellista ajattelua hallinnollisen ajattelun sijaan: jokaisella on oltava oikeus perustoimeentuloon eikä valtio määrittele ihmisten elämäntyylejä tai elämän tavoitteita ylhäältä käsin. Perusturvan tasoa pitäisi tietysti myös korottaa tuntuvasti niin, että se kattaa ainakin Kuluttajatutkimuskeskuksen minimiviitebudjetin.

Perusturvan syyperusteisuuden poistamisen ei tarvitse olla uhka sosiaalipalveluiden saatavuudelle. Työllisyys- ja sosiaalipalveluista pitää tehdä niin laadukkaat, että ihmiset hakeutuvat niihin oma-aloitteisesti, kun heillä on siihen tarvetta. Palvelutyöntekijät voivat olla myös aktiivisia ihmisten tavoittamiseksi. Pakottamalla ihmiset palveluiden piiriin on kuitenkin huonoksi osoittautunut keino.

Eduskuntaryhmän vastaukseen on kuitenkin jäänyt sama ristiriita, joka oli puolueen aiemmassa perusturvalinjauksessa: ”Tuen vastineeksi on oltava työelämän käytettävissä kunkin työ- ja toimintakykyisyytensä mukaisesti. Eräs perusteltu lähestymistapa olisi toimia samoin kuin ansiosidonnaisen työttömyysturvan osalta”. Jos haluamme poistaa syyperusteisuuden, emme voi ottaa mallia ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Syyperusteisuuden poistaminen perusturvasta tarkoittaa sitä, ettei työvoimapoliittista lausuntoa enää tarvita haettaessa perustuloa.

Ristiriita heijastelee puolueen sisäistä keskustelua työttömyysturvan vastikkeellisuudesta. Kysymys jakoi puoluetta niin, että osa kannatti vastikkeetonta perustuloa ja osa vastikkeellista sosiaaliturvaa, jossa työnhakijan todennettu aktiivisuus nostaisi turvan tasoa.

Ristiriita on poistettavissa korvaamalla edellinen kirjaus seuraavalla virkkeellä: ”Tuen vastineeksi on oltava työelämän käytettävissä kunkin työ- ja toimintakykyisyytensä mukaisesti. Omalla aktiivisuudella voi lisätä tuen tasoa. Uudistus on kuitenkin toteutettava niin, ettei perusturvan taso kenelläkään laske alle minimitoimeentulon (joka on ennen veroja 750-1000 e/kk).” Olen vakuuttunut (ainakin toiveikas) siitä, että tämä kirjaus käy myös niille, jotka kannattivat vastikkeellista sosiaaliturvaa.

Eduskuntaryhmän vastauksissa on myös mainittu kokeilu käänteisestä, eli negatiivisesta tuloverotuksesta. Tämä kokeilu on erittäin kannatettava ja kokeilun yhteydessä pitää määritellä myös sosiaaliturvan periaatteet: sosiaaliturvan tavoitteena ei ole vain materiaalisen toimeentulon turvaaminen vaan laajemmin ajateltuna vapauttaa ihmisen luovaa potentiaalia niin, että hän voi toteuttaa itseään ja kasvaa henkisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat