Kotimaa http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Fri, 15 Dec 2017 12:03:34 +0200 fi Nelosolut kaupan hyllyille http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247658-nelosolut-kaupan-hyllyille <p>Eduskunta on tänään hyväksynyt kaupassa myytävien alkoholijuomien alkoholirajan korotuksen 5,5%:in. Lopullisessa äänestyksessä lain hyväksymisestä tulevalla viikolla hallituspuolueiden edustajia sitoo jälleen hallituskuri, joten laki hyväksytään varmasti.</p><p>Hyvä näin!&nbsp; Askel on oikeansuuntainen holhousvaltion purkamisen tiellä.</p> Eduskunta on tänään hyväksynyt kaupassa myytävien alkoholijuomien alkoholirajan korotuksen 5,5%:in. Lopullisessa äänestyksessä lain hyväksymisestä tulevalla viikolla hallituspuolueiden edustajia sitoo jälleen hallituskuri, joten laki hyväksytään varmasti.

Hyvä näin!  Askel on oikeansuuntainen holhousvaltion purkamisen tiellä.

]]>
139 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247658-nelosolut-kaupan-hyllyille#comments Kotimaa Fri, 15 Dec 2017 10:03:34 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247658-nelosolut-kaupan-hyllyille
Nyt se tuli, Sauli Niinistön Nato-kanta http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247656-nyt-se-tuli-sauli-niiniston-nato-kanta <p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuunnellut hänelle esitettyjä toiveita ja vaatimuksia. Toiselle kaudelle ehdolla oleva Niinistö kertoi eilen Ylen presidenttitentissä kantansa Suomen Nato-jäsenyyteen perustelujen kanssa.</p><p>Istuva presidentti sai käyttää aikaa näkemyksensä esittämiseen 2 minuuttia 19 sekuntia. Se oli melkoinen monologi (<a href="https://areena.yle.fi/1-4256853#autoplay=true">Nähtävissä Yle Areenassa</a>, videolla 33.25 alkaen)</p><p>Tiedotusvälineet kertoivat keskiviikkona <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/alma-median-kysely-suomalaiset-haluavat-etta-presidenttiehdokkaat-kertovat-selvasti-kannattavatko-natoa-vai-eivat-200598599/">Alma Median kyselytutkimuksesta</a>, jonka mukaan 53 prosenttia suomalaisista halusi, että presidenttiehdokkaat ottavat selkeästi kantaa Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan.</p><p>Jo seuraavana päivänä eli eilen kuulimme vasemmistoliiton ehdokkaan Merja Kyllösen niin selkeän Nato-kannan kuin on mahdollista. Se tiivistyi <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/237342-merja-kyllonen-ei-koskaan-natoon">Uuden Suomen, Kauppalehden ja Talouselämän haastattelussa näin:</a></p><p>&rdquo;Ei koskaan, ei tarvitse jättää mitään optiota eikä roikkua missään löysässä hirressä&rdquo;.</p><p>Suomen puolueettomuutta kaikissa yhteyksissä korostava valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen ja keskustan Matti Vanhanen vastasivat Ylen vaalikoneessa kysymykseen Suomen pitää hakea Nato-jäsenyyttä Kyllösen tavoin &rdquo;Täysin eri mieltä&rdquo;.</p><p>&rdquo;Jokseenkin eri mieltä&rdquo; vastasi, eli epävarmemman ei Natolle -vaihtoehdon Tuula Haatainen (sd.), Laura Huhtasaari (ps.) ja Pekka Haavisto (vihr.).</p><p>RKP:n ehdokas Nils Torvalds puolestaan on ollut kampanjassaan Nato-jäsenyyden hakemisen kannalla. Niin on myös hänen puolueensa, ja sitä on myös kokoomus, josta näissä vaaleissa ilman puoluetunnuksia kampanjoiva ehdokas Sauli Niinistö ponnistaa.</p><p>Vaalikoneessa valitsijayhdistyksen ehdokas Niinistö ohitti kysymyksen, mutta eilen tv:ssä hän lopulta avautui. Ehkä siihen vaikutti kansan toive, ehkä toimittajien ja kilpailevien ehdokkaiden aiheuttamalla paineella oli merkitystä.</p><p>Lähtökohta Niinistöllä on, että Suomen ei pitäisi hakea nyt Naton jäsenyyttä. Tällä kerralla vaalien suuri ennakkosuosikki oli valmis pohtimaan, missä tilanteessa hakemus voisi olla paikallaan, ehkä.</p><p>&rdquo;Ensinnäkin tässä olosuhteessa, jossa me olemme, minä en kannata Natoon liittymistä. Nimittäin, me menettäisimme silloin sen mahdollisuuden, josta täälläkin on puhuttu, pysytellä kriisin ulkopuolella. Jos me olisimme Naton jäsen, me olisimme automaattisesti osallinen siinä, mitä aluksi puhuimme Baltian kahinan osalta tai suorastaan sotilaallisen yhteenoton osalta (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/237403-avoin-aseellinen-konflikti-baltiassa-viro-pyytaa-suomelta-apua-nain">Uuden Suomen juttu hypoteettisesta Baltian tilanteen kärjistymisestä täällä</a>). Mikä sitten saattaa muuttaa tämän? Ruotsin Nato-jäsenyys aiheuttaa joka tapauksessa meille tarpeen puhua, mitä tapahtuu meidän ja Ruotsin väliselle hyvin pitkällä olevalle puolustusyhteistyölle, ehkei mitään. Se ei ole kuitenkaan kaikkein merkittävin asia&rdquo;, Niinistö pohdiskeli.</p><p>Tulkitsen tämän niin, että Ruotsin hakeutuminen Natoon aiheuttaisi pohdintoja valtiomme turvallisuuspoliittisessa johdossa, mutta se ei johtaisi suoraan Suomen Nato-hakemuksen valmisteluun.</p><p>Niinistö jatkoi toisella skenaariolla:</p><p>&rdquo;Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä. Jos tavallaan se etu joka meillä tällä hetkellä on, olisi menetetty. Mutta haluan nyt tässä todeta, että en oikein usko, että sellaiseen päädytään sen vuoksi, että tällä hetkellä Venäjä pyrkii lähentymään Euroopan unionia&rdquo;.</p><p>Tässä hyvin epätoivottavassa tilanteessa, siis Venäjän ja EU:n välien kriisiytyessä, Niinistökin olisi tulkintani mukaan aika lailla valmis Nato-jäsenyyteen.</p><p>Tämän jälkeen Niinistö pohti asetelmaa myönteisen kautta:</p><p>&rdquo;Toinen positiivisempi kuva on sitten se, että jos yhtäkkiä palattaisiinkin liennytykseen samaan tapaan kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin puhuttiin jopa siitä, että jos Venäjä harjoittelisi yhdessä Naton kanssa. Silloin oltaisiin pehmeämmässä tilanteessa, huomattavasti pehmeämmässä tilanteessa. Mutta tärkeänä minä pidän sitä, että me säilytämme tuon mahdollisuuden, koska se jo sinänsä on meille väline&rdquo;.</p><p>Tuo kommentti viittaa niihin Boris Jeltsinin vallan viime päiviin ja Vladimir Putinin kauden alkuun, jolloin Venäjä länsimaistui ja vastakkainasettelu sen ja lännen välillä väheni.</p><p>Tuolloin, 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alkupuoliskolla, Nato laajeni merkittävästi. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato">Puolustusliittoon liittyivät</a> muun muassa Viro, Latvia ja Liettua.</p><p>Nyt moni Naton kannattaja haikailee, että Suomen olisi pitänyt toimia vastaavalla tavalla kuin Baltian maat. Täällä poliittiset suhdanteet olivat kuitenkin muuttuneet, kun nyttemmin hyvin Nato-myönteinen presidentti Martti Ahtisaari vaihtui vuonna 2000 Naton suhteen paljon kriittisempään Tarja Haloseen.</p><p>Nato-jäsenhakemusta ei tietenkään ratkaise Suomessa yksin presidentti, mutta hänen näkemyksensä on asiassa painava. Kansan enemmistöltä asialle pitäisi saada eduskunnan ja/tai kansanäänestyksen kautta oikeutus, jota viimeaikaisten gallupien perusteella ei ole vähään aikaan tulossa.</p><p>&nbsp;</p> Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuunnellut hänelle esitettyjä toiveita ja vaatimuksia. Toiselle kaudelle ehdolla oleva Niinistö kertoi eilen Ylen presidenttitentissä kantansa Suomen Nato-jäsenyyteen perustelujen kanssa.

Istuva presidentti sai käyttää aikaa näkemyksensä esittämiseen 2 minuuttia 19 sekuntia. Se oli melkoinen monologi (Nähtävissä Yle Areenassa, videolla 33.25 alkaen)

Tiedotusvälineet kertoivat keskiviikkona Alma Median kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 53 prosenttia suomalaisista halusi, että presidenttiehdokkaat ottavat selkeästi kantaa Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan.

Jo seuraavana päivänä eli eilen kuulimme vasemmistoliiton ehdokkaan Merja Kyllösen niin selkeän Nato-kannan kuin on mahdollista. Se tiivistyi Uuden Suomen, Kauppalehden ja Talouselämän haastattelussa näin:

”Ei koskaan, ei tarvitse jättää mitään optiota eikä roikkua missään löysässä hirressä”.

Suomen puolueettomuutta kaikissa yhteyksissä korostava valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen ja keskustan Matti Vanhanen vastasivat Ylen vaalikoneessa kysymykseen Suomen pitää hakea Nato-jäsenyyttä Kyllösen tavoin ”Täysin eri mieltä”.

”Jokseenkin eri mieltä” vastasi, eli epävarmemman ei Natolle -vaihtoehdon Tuula Haatainen (sd.), Laura Huhtasaari (ps.) ja Pekka Haavisto (vihr.).

RKP:n ehdokas Nils Torvalds puolestaan on ollut kampanjassaan Nato-jäsenyyden hakemisen kannalla. Niin on myös hänen puolueensa, ja sitä on myös kokoomus, josta näissä vaaleissa ilman puoluetunnuksia kampanjoiva ehdokas Sauli Niinistö ponnistaa.

Vaalikoneessa valitsijayhdistyksen ehdokas Niinistö ohitti kysymyksen, mutta eilen tv:ssä hän lopulta avautui. Ehkä siihen vaikutti kansan toive, ehkä toimittajien ja kilpailevien ehdokkaiden aiheuttamalla paineella oli merkitystä.

Lähtökohta Niinistöllä on, että Suomen ei pitäisi hakea nyt Naton jäsenyyttä. Tällä kerralla vaalien suuri ennakkosuosikki oli valmis pohtimaan, missä tilanteessa hakemus voisi olla paikallaan, ehkä.

”Ensinnäkin tässä olosuhteessa, jossa me olemme, minä en kannata Natoon liittymistä. Nimittäin, me menettäisimme silloin sen mahdollisuuden, josta täälläkin on puhuttu, pysytellä kriisin ulkopuolella. Jos me olisimme Naton jäsen, me olisimme automaattisesti osallinen siinä, mitä aluksi puhuimme Baltian kahinan osalta tai suorastaan sotilaallisen yhteenoton osalta (Uuden Suomen juttu hypoteettisesta Baltian tilanteen kärjistymisestä täällä). Mikä sitten saattaa muuttaa tämän? Ruotsin Nato-jäsenyys aiheuttaa joka tapauksessa meille tarpeen puhua, mitä tapahtuu meidän ja Ruotsin väliselle hyvin pitkällä olevalle puolustusyhteistyölle, ehkei mitään. Se ei ole kuitenkaan kaikkein merkittävin asia”, Niinistö pohdiskeli.

Tulkitsen tämän niin, että Ruotsin hakeutuminen Natoon aiheuttaisi pohdintoja valtiomme turvallisuuspoliittisessa johdossa, mutta se ei johtaisi suoraan Suomen Nato-hakemuksen valmisteluun.

Niinistö jatkoi toisella skenaariolla:

”Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä. Jos tavallaan se etu joka meillä tällä hetkellä on, olisi menetetty. Mutta haluan nyt tässä todeta, että en oikein usko, että sellaiseen päädytään sen vuoksi, että tällä hetkellä Venäjä pyrkii lähentymään Euroopan unionia”.

Tässä hyvin epätoivottavassa tilanteessa, siis Venäjän ja EU:n välien kriisiytyessä, Niinistökin olisi tulkintani mukaan aika lailla valmis Nato-jäsenyyteen.

Tämän jälkeen Niinistö pohti asetelmaa myönteisen kautta:

”Toinen positiivisempi kuva on sitten se, että jos yhtäkkiä palattaisiinkin liennytykseen samaan tapaan kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin puhuttiin jopa siitä, että jos Venäjä harjoittelisi yhdessä Naton kanssa. Silloin oltaisiin pehmeämmässä tilanteessa, huomattavasti pehmeämmässä tilanteessa. Mutta tärkeänä minä pidän sitä, että me säilytämme tuon mahdollisuuden, koska se jo sinänsä on meille väline”.

Tuo kommentti viittaa niihin Boris Jeltsinin vallan viime päiviin ja Vladimir Putinin kauden alkuun, jolloin Venäjä länsimaistui ja vastakkainasettelu sen ja lännen välillä väheni.

Tuolloin, 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alkupuoliskolla, Nato laajeni merkittävästi. Puolustusliittoon liittyivät muun muassa Viro, Latvia ja Liettua.

Nyt moni Naton kannattaja haikailee, että Suomen olisi pitänyt toimia vastaavalla tavalla kuin Baltian maat. Täällä poliittiset suhdanteet olivat kuitenkin muuttuneet, kun nyttemmin hyvin Nato-myönteinen presidentti Martti Ahtisaari vaihtui vuonna 2000 Naton suhteen paljon kriittisempään Tarja Haloseen.

Nato-jäsenhakemusta ei tietenkään ratkaise Suomessa yksin presidentti, mutta hänen näkemyksensä on asiassa painava. Kansan enemmistöltä asialle pitäisi saada eduskunnan ja/tai kansanäänestyksen kautta oikeutus, jota viimeaikaisten gallupien perusteella ei ole vähään aikaan tulossa.

 

]]>
38 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247656-nyt-se-tuli-sauli-niiniston-nato-kanta#comments Kotimaa Presidentinvaalit 2018 Turpo Fri, 15 Dec 2017 09:02:32 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247656-nyt-se-tuli-sauli-niiniston-nato-kanta
Impivaaran vaalitentti http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247651-impivaaran-vaalitentti <p>Kun lähtökohtana on Impivaaran presidentin valinta se on&nbsp; suosiollinen monimutkaislle korulauseille itsenäisyyden ja puolueettomuuden puolustajille sekä istuvalle presidentille.</p><p>Keskustan ehdokas Matti Vanhanen saa nyt minulta täyden tunnustuksen, hän on jättänyt turhan haastamisen ja keskittyy asiaan, Se näkyy varmasti kannatuksen nousuna , kyllä se on huomioitu laajasti.</p><p>Pekka Haavisto on myös herännyt hiukan ja hallitsee supliikin, tosin saa tukea Sauli Niinistöltä hyvin herkästi. Tämä kaksikko pelaa selkeästi yhteen vaikka olivat edellisten vaalien kaksi kovinta luuta. Ehkä molemmat hyotyvät tästä &quot;verkostoitumisesta?</p><p>Tuula Haatainen on mukana kisassa, jossa hänellä ei tunnu olevan paljoakaan sanottavaa. Enimmäkseen miettii ankarasti. Toi eilen kuitenkin yhden tärkeän asian esille, jota Nils Torvalds sitten osasi hyödyntää paljon paremmin. Se oli Ruotsin geopoliittinen asema Baltian suhteen, eli jos baltteja uhataan on Ruotsi väistämättä kuviossa yksi tekijä.</p><p>Paavo Väyrynen saisi mennä kaupittelemaan kirjojaaan ja mukejaan muualle. Tämä politiikan helppoheikki ei ole tehnyt politiikassa muuta kuin politiikkaa. Paavo on alusta saakka ymmärtänyt poliitikon asian ja toimenkuvan niin, että poliitikko tekee politiikkaa ja sitä tämä mies tekee intohimoisesti. Vahinko vaan, että asiat eivät politikoimalla tule järjestykseen. Ei poliitikko saa sotkeutua politiikkaan, politiikka on vain keino laittaa asioita kuntoon. se on työkalu ei elämäntapa.</p><p>Sauli Niinistö oli ylimielinen ja hiukan väsähtänyt jo, vaikka kampanjaa on vielä pitkä juoksu. Väänsi kuitenkin rautalankaa kun haastettiin. Paljon puheaikaa mutta vähän villoja.</p><p>Merja Kyllönen jaksaa jatkuvasti hymyillä ja korjaa ulkopoliittisen tietämättömyytensä hienosti ympäristäasioiden ja hyväntahtoisuuden vetämisellä mukaan sotaisaan keskusteluun. Rauhanenkeli, joka ei pystyisi puolustautumaan. Tietäen haitat mutta ei keinoja niiden torjumiseksi.</p><p>Nils Torvalds ja hänen sukkakampanjansa on jo kiinnostavampi kuin hänen feikki Nato-teemansa. Ainoa jännitys on katsoa millaiset sukat on nyt löytynyt jalkaan. Mies joka juo huonoa olutta. Nappasi ansiokkaasti kuitenkin Tuula Haataisen heittämän luun ja keräsi sillä pisteet taskuunsa Haataisen edestä.</p><p>Laura Huhtasaari on pirteä ilmestys hiukan ikääntyneiden ukkojen joukossa. Laura, Tuula ja Merja erottuvat edukseen ikänsä puolesta, mutta Laura osaa hyödynttää tätä avua parhaiten. Laura pärjää impivaaralaisena hyvin Impivaaran kisoissa, mutta kun tulee ylittää rajat, on jo meno tuskallisempaa. Kaikkein turvallisinta hänellä on varmasti Porissa.&nbsp; Onneksi on saanut puhetyylin nyt kohdalleen, eikä enää kimitä niin korkealta ja paineella.</p><p>Varmasti useammasta olisi presidentiksi, mutta joukossa on muutama joiden uskottavuus on liian hentoa presidentiksi saakka, mutta ovat ehkä ehdolla muista syistä, kuin tullakseen valituksi presidentiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kun lähtökohtana on Impivaaran presidentin valinta se on  suosiollinen monimutkaislle korulauseille itsenäisyyden ja puolueettomuuden puolustajille sekä istuvalle presidentille.

Keskustan ehdokas Matti Vanhanen saa nyt minulta täyden tunnustuksen, hän on jättänyt turhan haastamisen ja keskittyy asiaan, Se näkyy varmasti kannatuksen nousuna , kyllä se on huomioitu laajasti.

Pekka Haavisto on myös herännyt hiukan ja hallitsee supliikin, tosin saa tukea Sauli Niinistöltä hyvin herkästi. Tämä kaksikko pelaa selkeästi yhteen vaikka olivat edellisten vaalien kaksi kovinta luuta. Ehkä molemmat hyotyvät tästä "verkostoitumisesta?

Tuula Haatainen on mukana kisassa, jossa hänellä ei tunnu olevan paljoakaan sanottavaa. Enimmäkseen miettii ankarasti. Toi eilen kuitenkin yhden tärkeän asian esille, jota Nils Torvalds sitten osasi hyödyntää paljon paremmin. Se oli Ruotsin geopoliittinen asema Baltian suhteen, eli jos baltteja uhataan on Ruotsi väistämättä kuviossa yksi tekijä.

Paavo Väyrynen saisi mennä kaupittelemaan kirjojaaan ja mukejaan muualle. Tämä politiikan helppoheikki ei ole tehnyt politiikassa muuta kuin politiikkaa. Paavo on alusta saakka ymmärtänyt poliitikon asian ja toimenkuvan niin, että poliitikko tekee politiikkaa ja sitä tämä mies tekee intohimoisesti. Vahinko vaan, että asiat eivät politikoimalla tule järjestykseen. Ei poliitikko saa sotkeutua politiikkaan, politiikka on vain keino laittaa asioita kuntoon. se on työkalu ei elämäntapa.

Sauli Niinistö oli ylimielinen ja hiukan väsähtänyt jo, vaikka kampanjaa on vielä pitkä juoksu. Väänsi kuitenkin rautalankaa kun haastettiin. Paljon puheaikaa mutta vähän villoja.

Merja Kyllönen jaksaa jatkuvasti hymyillä ja korjaa ulkopoliittisen tietämättömyytensä hienosti ympäristäasioiden ja hyväntahtoisuuden vetämisellä mukaan sotaisaan keskusteluun. Rauhanenkeli, joka ei pystyisi puolustautumaan. Tietäen haitat mutta ei keinoja niiden torjumiseksi.

Nils Torvalds ja hänen sukkakampanjansa on jo kiinnostavampi kuin hänen feikki Nato-teemansa. Ainoa jännitys on katsoa millaiset sukat on nyt löytynyt jalkaan. Mies joka juo huonoa olutta. Nappasi ansiokkaasti kuitenkin Tuula Haataisen heittämän luun ja keräsi sillä pisteet taskuunsa Haataisen edestä.

Laura Huhtasaari on pirteä ilmestys hiukan ikääntyneiden ukkojen joukossa. Laura, Tuula ja Merja erottuvat edukseen ikänsä puolesta, mutta Laura osaa hyödynttää tätä avua parhaiten. Laura pärjää impivaaralaisena hyvin Impivaaran kisoissa, mutta kun tulee ylittää rajat, on jo meno tuskallisempaa. Kaikkein turvallisinta hänellä on varmasti Porissa.  Onneksi on saanut puhetyylin nyt kohdalleen, eikä enää kimitä niin korkealta ja paineella.

Varmasti useammasta olisi presidentiksi, mutta joukossa on muutama joiden uskottavuus on liian hentoa presidentiksi saakka, mutta ovat ehkä ehdolla muista syistä, kuin tullakseen valituksi presidentiksi.

 

 

]]>
39 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247651-impivaaran-vaalitentti#comments Kotimaa Presidentin vaalit 2018 Fri, 15 Dec 2017 07:54:23 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247651-impivaaran-vaalitentti
Hivutustaktiikka http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247594-hivutustaktiikka <p>Venäjä asettaa meille aina tiettyjä reunaehtoja, ja siksi elämme niin kuin niitä ei olisi.</p><p>Pienet asiat kerrallaan muuttavat maailmaa. Suomalaisessa ulkopolitiikasta puhuttaessa on tapana kikkailla sanamuodoilla ja <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005489031.html">mitättömän oloiset rukkaukset poliitikkojen puheissa saavat aikaan hermostumista.</a> Usein kyse on ihan samasta asiasta, mutta toiset näkevät kuvion omalla tavallaan.</p><p>Hivutustaktiikkaa, käsitteiden venyttämistä ja uudelleen määrittelyä on käytetty aina, kun suora toiminta olisi liian härskiä tai väärin ja vain valheella todistettavissa. Kansalaismielipidettä on käytännössä mahdotonta mitata tarkasti, eikä sitä oikein osata ottaa huomioonkaan ilman toimivaa keskusteluyhteyttä.</p><p>Samaan aikaan kun me käymme peitellysti keskustelua mahdolliseen vihollisuuteen vastaamisesta on muistettava, ettei Venäjällä ole mitään tutkimuksella osoitettavaa suuntaa, jonka se olisi itse valinnut &ndash; sitä ei ole ollut sen enempää leninismi kuin nykyinen valtiovetoinen kapitalismi. Mafiavaltiostakin puhuminen on yksinkertaistus. Ja Kiinasta katsoen kyse on hyvinkin eurooppalaisesta maasta.</p><p>**</p><p>Suomessa presidentinvaaleista uhkaa tulla näytös, jossa Venäjän tilanne kummittelee taustalla. Kuka voi puhtain kauloin sanoa tietävänsä, mitä naapurissa tapahtuu? Istuvalla presidentillä on käytössään ylivoimainen virkakoneisto, mutta toki muita ehdokkaita tukevat osaavat myös lukea &rdquo;lehtiä&rdquo;.</p><p>Tämän hetkisen käsityksen mukaan maaliskuun vaaleissa noin 60 miljoonaa äänioikeutettua voisi hyvinkin äänestää &ndash; paremman puutteessa &ndash; Vladimir Putinia. Naapurimme presidentin kannatus ei ole aivan niinistömäisissä luvuissa, mutta korkealla hänen arvostuksensa on silti &ndash; kansan keskuudessa.</p><p>Mutta mitä venäläiset ajattelevat johtajastaan? Moskovan talouskorkeakoulun professori, <a href="https://www.kommersant.ru/doc/3459946">venäläisen itseymmärryksen tuntija Simon Gordonski on herättänyt mielipiteineen ristiriitaisia tunteita.</a> Nykyinen sosiologinen tutkimus ei hänestä kerro mitään Venäjästä: kyseessä on vain suuri huijaus.</p><p>Gordonskin mielestä nykyään monen on vaikea edes nähdä Venäjä avoimin silmin. Toisaalta on suurta huijausta käyttää nykyisessä määrittelyjä kaihtavassa todellisuudessa mitään määrällisiä sosiologisia metodeja. Kaikki käsitteet lilluvat, peruskuvaukset ovat määrittelemättä. Jokainen todistaa omaa asiaansa, mutta se ei ole ymmärrettävissä millään mittareilla.</p><p>&rdquo;Sanotaan vaikka, että ihmiset elävät marginaalissa, mutta onko se heidän tietoinen valintansa? Se on tapa selviytyä jatkuvasti aggressiivisessa valtiossa, joka pyrkii imemään kaiken itseensä. Venäjälle reaalipolitiikkaa olisi tunnustaa maa sellaisena kuin se on, mutta sitä varten se olisi nähtävä ja jotta sen näkisi, on oltava konseptuaalisesti riippumaton valtiosta ja joko neuvostoajoilta perityistä tai lännestä tuoduista käsitteistä.&rdquo;</p><p>**</p><p>Venäjällä monen katseet ovat keskittyneet jo paljon kauemmas kuin ensi vuoden maaliskuuhun. Eikä tällä tarkoiteta vuotta 2024, vaan vuotta 2022, jolloin mahdollisesti loppuikänsä tehtävässään viettävä Putin täyttää 70 vuotta.</p><p>Venäjän perustuslakia ollaan kaikessa hiljaisuudessa rukkaamassa. Nykyinen perustuslaki on säädetty kokonaan toisiin oloihin - muille kuin Neuvostoaikoina koulunsa käyneille turvallisuuspalveluiden kaikkitietäville.</p><p>Eho Moskvy -radiokanavalla, viime ajat Skypen välityksellä Yhdysvalloista, <a href="https://echo.msk.ru/programs/sut/2102112-echo/">omaa otsikko-ohjelmaansa vetävä Sergei Parhomenko ennustaa muutoksesta, jonka avulla nykyinen presidentti voisi jatkaa:</a></p><p>&rdquo;Perustuslakihan oli muuttumaton vielä vuosi sitten, eikö niin? Nyt tasan vuoden päästä puhutaan sen radikaalista muuttamisesta koskien Putinia, hänen lähipiiriään ja lähintä hallintoaan. On jopa kuulunut ääniä, että eihän se olekaan minun ja meidän perustuslaki ollenkaan. Sehän on säädetty edellisen hallinnon ja edellisen presidentin aikana ja ettei se meitä koske emmekä me kanna siitä vastuuta.&rdquo;</p><p>Parhomenko arvelee itsekin, että on tietysti hyvin vaarallista ja Venäjän kannalta tuhoisaa, että syntyy &nbsp;vaikutelma Putinin säilymisestä valtion johdossa koko hänen elämänsä ajan.</p><p>&rdquo;Olen kuitenkin täysin varma, että elävänä hän ei väisty vallasta ainakaan omasta tahdostaan. Voi olla, että joku jotenkin joskus siirtää hänet syrjään, mutta en tiedä vielä kuka. Hänen komennuksensa kestää kuitenkin kuolemaan asti. Sille tielle on nyt lähdetty.&rdquo;</p><p>Jos ja kun Putin valitaan Venäjän presidentiksi keväällä, hän aloittaa toisen kuusi vuotta kestävän kautensa. Käytännössä hän on johtanut maata jo 17 vuotta. <a href="https://openrussia.org/mobile/notes/715016/">Nykyisen pääministeri Dmitri Medvedevin presidenttiyttä vuosina 2008-2012 ei nykyään pidetä varauksetta perustuslain mukaisena vaiheena Venäjän historiassa.</a> Kyse on siitä, että maan johtavalle tšekistille on tärkeää, että maassa &rdquo;näytetään&rdquo; noudattavan lakeja.</p><p>Vuosikymmenet Venäjän politiikan takapiruna toiminut Gleb Pavlovski arvioi, että valinnan Putinin seuraajasta tekee pieni sisäpiiri.</p><p>&rdquo;Se on hänelle vaarallista, koska tilanne muistuttaa kotiorjuutta. Olen lisäksi sitä mieltä, että he juuri etsivät seuraajan, ei Putin. Putinin annetaan ehkä osallistua siihen<strong>.&rdquo;&nbsp; </strong></p><p>Koska pieni eliitti ei halua esiintyä julkisesti, vaalit kuuluvat sekä demokratiaan ja autoritaarisesti johdettuun yhteiskuntaan. Turkmenistanissakin on pidetty vaaleja, mutta siellä ollaan rehellisiä siinä, <a href="https://republic.ru/posts/88246?code=b96336c7346026df90b8d9c0becbb92b">että päämies on valittu eliniäksi, leukaili blogisti Oleg Kašin</a>. Venäjän perustuslaki ei tunne elinikäistä presidenttiä, mutta käytännössä Putin on jo sellainen.</p><p>**</p><p>Venäjän tapaiset maat hyötyvät siitä, että demokratia ei tunnu olevan hyvässä huudossa monessakaan maassa, joissa populistit toitottavat, että joistakin olemassaolevista vapauksista voidaan luopua, jos vastaavasti saadaan vahva ja vakaa johtaja.</p><p>Venäläisen zombilaatikon, television poliittisten keskustelujen vakiovierailta kuulee muun muassa näkemyksiä, joiden mukaan Venäjällä oli demokratia vuosina 1917-1991 huonoin seurauksin. Politiikan tutkija Aleksei Muhinin mielestä ihmiset unohtavat demokratian aivan kuten nämä ovat unohtaneet uskonnot. &nbsp;Moskovan yliopistossa tv-toimittajien koulutusta johtavan Vitali Tretjakovin mielestä demokratialla ei ole mitään arvoa &ndash; ei yhtään mitään.</p><p>Vanhoilliset näkemykset saattavat vaikuttaa oikeutetuilta silloin, kun on mistä luopua. Uskonto ja papisto antaa myös hyvän nojan. Herätysliikkeet ovat tästä esimerkkejä kuten olemme saaneet Yhdysvaloissa huomata.</p><p>Carnegien keskuksessa Moskovassa <a href="https://echo.msk.ru/programs/albac/2103298-echo/">Venäjän sisäpolitiikkaa seuraava Andrei Kolesnikov kuittaa&nbsp; radiokeskustelussa politiikan pikakurssin lyhyesti: &nbsp;</a></p><p>&rdquo;Jos sanotaan karkeasti, että meillä valta on tšekistien ja ortodoksijohdon käsissä, niin heidän ammattiinsahan kuuluu huijaaminen ja valehtelu. Niinpä ei ole lainkaan ihme, että valtion politiikka rakentuu täydelliselle petokselle, toki melko menestyksekkäästi, kun ajatellaan, että sillä saadaan työtätekevät mobilisoitua.&rdquo;</p><p>Samassa ohjemassa tutkija Ivan Davydov arvio valehtelun olevan kaikkialle läpitunkevaa:</p><p>&rdquo;Emmehän me ensimmäistä kertaa totea, ettei kyse ole vain sisä- ja ulkopolitiikan välineestä. Ensinnäkin sisäpolitiikassa ei ole väliä miksi &ndash; esimerkiksi tiedotusvälineiden täydellisen kontrollin kannalta valehtelu on todellakin tehokas keino. Toiseksi olemme jo pitkään mielestäni tienneet, että eivät he ainoastaan valehtele, vaan ihmettelevät vilpittömästi, kun joku saa heidät valheesta kiinni tai edes yrittää sitä. Mielestäni se perustuu käsitykseen siitä, että kaikkihan niin tekevät, että maailmanpolitiikka on juuri valehtelemista toinen toisilleen. Jos Venäjä on yhtäkkiä ruvettu saamaan kiinni valehtelusta, se on osoitus edellä mainitun salaliiton harjoittamasta russofobiasta jne. Yleisesti ottaen minusta vaikuttaa, että tällainen nyanssi on olemassa.&rdquo;</p><p>**</p><p>Venäjän tuntemiseksi tai sen päätösten ennustamiseen ei ole mitään pikavoittoja. Putinia rehellisesti arvioivat toteavat sen, että valehtelun politiikka voi johtaa vain maan eristäytymiseen. Vaikuttaakin siltä, että maan vetäytyessä edelleen kuoreensa siirtyy osa Venäjän tietämyksestä ulkomaille, jossa se sekoittuu nopeasti avoimempien yhteiskuntien keskustelujen osaksi. Toivottavasti saamme vastaisuudessakin osamme osaavien tutkijoiden ja muiden Venäjän tuntijoiden liikkumisesta.</p><p>Ihan ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin rohkeasti muistaa, että meidän on osattava käsitellä Venäjää niin kuin nämä itse tekevät. Tässäkin kirjoituksessa olevat lainaukset ovat kenen tahansa luettavissa ja kuunneltavissa kaikkialla. Oppimestariksi emme ole alkamassa, vaikka totuudessa ja suoraselkäisinä pysymmekin. Diplomatiaan kuuluu taito puhua siten, että ristiriidoilta vältytään. Siansaksasta ei hyödy kukaan. (Natoa ei tässä jutussa tarkoituksellisesti mainittu.)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä asettaa meille aina tiettyjä reunaehtoja, ja siksi elämme niin kuin niitä ei olisi.

Pienet asiat kerrallaan muuttavat maailmaa. Suomalaisessa ulkopolitiikasta puhuttaessa on tapana kikkailla sanamuodoilla ja mitättömän oloiset rukkaukset poliitikkojen puheissa saavat aikaan hermostumista. Usein kyse on ihan samasta asiasta, mutta toiset näkevät kuvion omalla tavallaan.

Hivutustaktiikkaa, käsitteiden venyttämistä ja uudelleen määrittelyä on käytetty aina, kun suora toiminta olisi liian härskiä tai väärin ja vain valheella todistettavissa. Kansalaismielipidettä on käytännössä mahdotonta mitata tarkasti, eikä sitä oikein osata ottaa huomioonkaan ilman toimivaa keskusteluyhteyttä.

Samaan aikaan kun me käymme peitellysti keskustelua mahdolliseen vihollisuuteen vastaamisesta on muistettava, ettei Venäjällä ole mitään tutkimuksella osoitettavaa suuntaa, jonka se olisi itse valinnut – sitä ei ole ollut sen enempää leninismi kuin nykyinen valtiovetoinen kapitalismi. Mafiavaltiostakin puhuminen on yksinkertaistus. Ja Kiinasta katsoen kyse on hyvinkin eurooppalaisesta maasta.

**

Suomessa presidentinvaaleista uhkaa tulla näytös, jossa Venäjän tilanne kummittelee taustalla. Kuka voi puhtain kauloin sanoa tietävänsä, mitä naapurissa tapahtuu? Istuvalla presidentillä on käytössään ylivoimainen virkakoneisto, mutta toki muita ehdokkaita tukevat osaavat myös lukea ”lehtiä”.

Tämän hetkisen käsityksen mukaan maaliskuun vaaleissa noin 60 miljoonaa äänioikeutettua voisi hyvinkin äänestää – paremman puutteessa – Vladimir Putinia. Naapurimme presidentin kannatus ei ole aivan niinistömäisissä luvuissa, mutta korkealla hänen arvostuksensa on silti – kansan keskuudessa.

Mutta mitä venäläiset ajattelevat johtajastaan? Moskovan talouskorkeakoulun professori, venäläisen itseymmärryksen tuntija Simon Gordonski on herättänyt mielipiteineen ristiriitaisia tunteita. Nykyinen sosiologinen tutkimus ei hänestä kerro mitään Venäjästä: kyseessä on vain suuri huijaus.

Gordonskin mielestä nykyään monen on vaikea edes nähdä Venäjä avoimin silmin. Toisaalta on suurta huijausta käyttää nykyisessä määrittelyjä kaihtavassa todellisuudessa mitään määrällisiä sosiologisia metodeja. Kaikki käsitteet lilluvat, peruskuvaukset ovat määrittelemättä. Jokainen todistaa omaa asiaansa, mutta se ei ole ymmärrettävissä millään mittareilla.

”Sanotaan vaikka, että ihmiset elävät marginaalissa, mutta onko se heidän tietoinen valintansa? Se on tapa selviytyä jatkuvasti aggressiivisessa valtiossa, joka pyrkii imemään kaiken itseensä. Venäjälle reaalipolitiikkaa olisi tunnustaa maa sellaisena kuin se on, mutta sitä varten se olisi nähtävä ja jotta sen näkisi, on oltava konseptuaalisesti riippumaton valtiosta ja joko neuvostoajoilta perityistä tai lännestä tuoduista käsitteistä.”

**

Venäjällä monen katseet ovat keskittyneet jo paljon kauemmas kuin ensi vuoden maaliskuuhun. Eikä tällä tarkoiteta vuotta 2024, vaan vuotta 2022, jolloin mahdollisesti loppuikänsä tehtävässään viettävä Putin täyttää 70 vuotta.

Venäjän perustuslakia ollaan kaikessa hiljaisuudessa rukkaamassa. Nykyinen perustuslaki on säädetty kokonaan toisiin oloihin - muille kuin Neuvostoaikoina koulunsa käyneille turvallisuuspalveluiden kaikkitietäville.

Eho Moskvy -radiokanavalla, viime ajat Skypen välityksellä Yhdysvalloista, omaa otsikko-ohjelmaansa vetävä Sergei Parhomenko ennustaa muutoksesta, jonka avulla nykyinen presidentti voisi jatkaa:

”Perustuslakihan oli muuttumaton vielä vuosi sitten, eikö niin? Nyt tasan vuoden päästä puhutaan sen radikaalista muuttamisesta koskien Putinia, hänen lähipiiriään ja lähintä hallintoaan. On jopa kuulunut ääniä, että eihän se olekaan minun ja meidän perustuslaki ollenkaan. Sehän on säädetty edellisen hallinnon ja edellisen presidentin aikana ja ettei se meitä koske emmekä me kanna siitä vastuuta.”

Parhomenko arvelee itsekin, että on tietysti hyvin vaarallista ja Venäjän kannalta tuhoisaa, että syntyy  vaikutelma Putinin säilymisestä valtion johdossa koko hänen elämänsä ajan.

”Olen kuitenkin täysin varma, että elävänä hän ei väisty vallasta ainakaan omasta tahdostaan. Voi olla, että joku jotenkin joskus siirtää hänet syrjään, mutta en tiedä vielä kuka. Hänen komennuksensa kestää kuitenkin kuolemaan asti. Sille tielle on nyt lähdetty.”

Jos ja kun Putin valitaan Venäjän presidentiksi keväällä, hän aloittaa toisen kuusi vuotta kestävän kautensa. Käytännössä hän on johtanut maata jo 17 vuotta. Nykyisen pääministeri Dmitri Medvedevin presidenttiyttä vuosina 2008-2012 ei nykyään pidetä varauksetta perustuslain mukaisena vaiheena Venäjän historiassa. Kyse on siitä, että maan johtavalle tšekistille on tärkeää, että maassa ”näytetään” noudattavan lakeja.

Vuosikymmenet Venäjän politiikan takapiruna toiminut Gleb Pavlovski arvioi, että valinnan Putinin seuraajasta tekee pieni sisäpiiri.

”Se on hänelle vaarallista, koska tilanne muistuttaa kotiorjuutta. Olen lisäksi sitä mieltä, että he juuri etsivät seuraajan, ei Putin. Putinin annetaan ehkä osallistua siihen.” 

Koska pieni eliitti ei halua esiintyä julkisesti, vaalit kuuluvat sekä demokratiaan ja autoritaarisesti johdettuun yhteiskuntaan. Turkmenistanissakin on pidetty vaaleja, mutta siellä ollaan rehellisiä siinä, että päämies on valittu eliniäksi, leukaili blogisti Oleg Kašin. Venäjän perustuslaki ei tunne elinikäistä presidenttiä, mutta käytännössä Putin on jo sellainen.

**

Venäjän tapaiset maat hyötyvät siitä, että demokratia ei tunnu olevan hyvässä huudossa monessakaan maassa, joissa populistit toitottavat, että joistakin olemassaolevista vapauksista voidaan luopua, jos vastaavasti saadaan vahva ja vakaa johtaja.

Venäläisen zombilaatikon, television poliittisten keskustelujen vakiovierailta kuulee muun muassa näkemyksiä, joiden mukaan Venäjällä oli demokratia vuosina 1917-1991 huonoin seurauksin. Politiikan tutkija Aleksei Muhinin mielestä ihmiset unohtavat demokratian aivan kuten nämä ovat unohtaneet uskonnot.  Moskovan yliopistossa tv-toimittajien koulutusta johtavan Vitali Tretjakovin mielestä demokratialla ei ole mitään arvoa – ei yhtään mitään.

Vanhoilliset näkemykset saattavat vaikuttaa oikeutetuilta silloin, kun on mistä luopua. Uskonto ja papisto antaa myös hyvän nojan. Herätysliikkeet ovat tästä esimerkkejä kuten olemme saaneet Yhdysvaloissa huomata.

Carnegien keskuksessa Moskovassa Venäjän sisäpolitiikkaa seuraava Andrei Kolesnikov kuittaa  radiokeskustelussa politiikan pikakurssin lyhyesti:  

”Jos sanotaan karkeasti, että meillä valta on tšekistien ja ortodoksijohdon käsissä, niin heidän ammattiinsahan kuuluu huijaaminen ja valehtelu. Niinpä ei ole lainkaan ihme, että valtion politiikka rakentuu täydelliselle petokselle, toki melko menestyksekkäästi, kun ajatellaan, että sillä saadaan työtätekevät mobilisoitua.”

Samassa ohjemassa tutkija Ivan Davydov arvio valehtelun olevan kaikkialle läpitunkevaa:

”Emmehän me ensimmäistä kertaa totea, ettei kyse ole vain sisä- ja ulkopolitiikan välineestä. Ensinnäkin sisäpolitiikassa ei ole väliä miksi – esimerkiksi tiedotusvälineiden täydellisen kontrollin kannalta valehtelu on todellakin tehokas keino. Toiseksi olemme jo pitkään mielestäni tienneet, että eivät he ainoastaan valehtele, vaan ihmettelevät vilpittömästi, kun joku saa heidät valheesta kiinni tai edes yrittää sitä. Mielestäni se perustuu käsitykseen siitä, että kaikkihan niin tekevät, että maailmanpolitiikka on juuri valehtelemista toinen toisilleen. Jos Venäjä on yhtäkkiä ruvettu saamaan kiinni valehtelusta, se on osoitus edellä mainitun salaliiton harjoittamasta russofobiasta jne. Yleisesti ottaen minusta vaikuttaa, että tällainen nyanssi on olemassa.”

**

Venäjän tuntemiseksi tai sen päätösten ennustamiseen ei ole mitään pikavoittoja. Putinia rehellisesti arvioivat toteavat sen, että valehtelun politiikka voi johtaa vain maan eristäytymiseen. Vaikuttaakin siltä, että maan vetäytyessä edelleen kuoreensa siirtyy osa Venäjän tietämyksestä ulkomaille, jossa se sekoittuu nopeasti avoimempien yhteiskuntien keskustelujen osaksi. Toivottavasti saamme vastaisuudessakin osamme osaavien tutkijoiden ja muiden Venäjän tuntijoiden liikkumisesta.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin rohkeasti muistaa, että meidän on osattava käsitellä Venäjää niin kuin nämä itse tekevät. Tässäkin kirjoituksessa olevat lainaukset ovat kenen tahansa luettavissa ja kuunneltavissa kaikkialla. Oppimestariksi emme ole alkamassa, vaikka totuudessa ja suoraselkäisinä pysymmekin. Diplomatiaan kuuluu taito puhua siten, että ristiriidoilta vältytään. Siansaksasta ei hyödy kukaan. (Natoa ei tässä jutussa tarkoituksellisesti mainittu.)

 

 

 

]]>
25 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247594-hivutustaktiikka#comments Kotimaa Mielipidemittaukset Presidentinvaali 2018 Turpo Valehteleminen Venäjä Thu, 14 Dec 2017 10:00:38 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247594-hivutustaktiikka
Kolme syytä hylätä hallituksen sote-malli http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247570-kolme-syyta-hylata-hallituksen-sote-malli <p>Lausuntokierros hallituksen esityksestä sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudesta päättyy tämän viikon perjantaina 15.12.</p><p>Jo nyt on selvää, että jos hallitus ei tee merkittäviä muutoksia esitykseensä lausuntokierroksen jälkeen, esitys ja sen myötä hallitus kaatuu.</p><p>On hyvin todennäköistä, että Suomessa järjestetään ennenaikaiset eduskuntavaalit eikä maakuntavaaleja järjestetä laisinkaan. Sotekirveet kaivetaan esiin heti presidentinvaalien jälkeen.</p><p>Valinnanvapaus kuulostaa asiana hyvältä. Sitä on helppo markkinoida mielikuvapuheen tasolla. Jos katsotaan vähän tarkemmin, mitä tuo sana on syönyt sisäänsä, lopputulos ei kuulostakaan enää niin hyvältä. Sen vuoksi <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005455978.html">terveydenhuollon</a> ja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9697740">perustuslain</a> asiantuntijat ovat olleet niin kriittisiä hallituksen esitystä kohti.</p><p>Hallituksen pyrkimys avata sote-palvelut laajasti markkinoille tulee hylätä kolmesta syystä.&nbsp;Nuo kolme syytä ovat ne kolme alkuperäistä syytä, miksi uudistusta lähdettiin tekemään. Hallituksen pyrkimys avata sote-palvelut laajaasti markkinoille uhkaa kaikkia näitä tavoitteita. Tavoitteita, jotka on kirjattu myös pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><ol><li>Eri ihmisryhmien ja eri alueiden välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen</li><li>Kustannuskehityspaineiden hillitseminen</li><li>Eri palveluiden yhdistäminen saumattomina hoivapolkuina</li></ol><p>&nbsp;</p><p><em><strong>&nbsp; &nbsp; 1. Eri ihmisryhmien ja eri alueiden välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen</strong></em></p><p><em>Sosiaali- ja terveyspalveluiden avaaminen laajasti markkinoille ei tule pienentämään asiakasmaksuja. Päinvastoin. Etenkin pienituloisille ihmisille asiakasmaksujen nouseminen tarkoittaa suurempaa kynnystä päästä palveluiden piiriin. Näin pienituloisimpien ihmisten palveluiden käyttö vähenee.</em></p><p><em>Kun soten kokonaiskustannukset kasvavat ja maakunnat yrittävät selvitä valtion asettamasta kolmen miljardin euron leikkurista, asiakasmaksuja korotetaan ja palveluja karsitaan.</em></p><p><em>Maakuntien ei ole mahdollista rahoittaa toimintaansa asiakasmaksuja korottamalla, mutta ne voivat asiakasmaksujen tason kautta vaikuttaa siihen, kuinka monella ihmisellä on mahdollisuus tulla palveluiden piiriin.</em></p><p><em>Rahoitusongelmat johtavat myös siihen, että asiakassetelien arvot voidaan laskea liian matalalle tasolle. Sama ongelma pätee myös henkilökohtaiseen budjettiin. Tämä vaikuttaa suoraan pienituloisten ihmisten tasavertaiseen mahdollisuuteen käyttää palveluita.</em></p><p><em>Alueellisesti on selvä asia, että palvelut keskittyvät sinne, missä on eniten maksukykyisiä asiakkaita.&nbsp;</em></p><p><em>Jos terveyseroja halutaan kaventaa, niukat resurssit tulee kohdentaa sinne, missä tarve on suurin. Nyt suurin hyötyjä on se sote-keskus, joka pystyy siirtämään eniten palveluita käyttävät ihmiset maakunnan liikelaitoksen hoidettavaksi ja hankkimaan itselleen niitä asiakkaita, jotka eivät käytä palveluita. Riskinä on business lounge &ndash;tilanne, jossa omalla lisärahalla pääsee jonojen ohi mitä erilaisimpien palveluiden piiriin, mutta perusasiakkaiden on tyytyminen jonottamaan ensin asiakasseteliä ja sitten mahdollisuutta käyttää sitä.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>&nbsp; &nbsp;&nbsp;</em><em><strong>2. &nbsp;Kustannuskehityspaineiden hillitseminen</strong></em></p><p><em>Eri ihmisryhmien ja eri alueiden välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen on tehokas keino myös vähentää palvelutarvetta ja etenkin kalliimman erikoissairaanhoidon tarvetta ja sen kautta kustannuksia. Kuten edellä on todettu, tämä tavoite ei tule onnistumaan. Tämä johtaa siihen, että myöskään kustannuskehitystä pystytä hillitsemään.</em></p><p><em>Hallitus ei ole pystynyt esittämään mitään perusteltuja lukuja, miten kustannusten hillintä voidaan toteuttaa. Sen sijaan lukuiset asiantuntija-arviot päätyvät arvioon <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9695194">kustannusten kasvusta </a>ja säästötavoitteiden <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9916270">epärealistisuudesta</a>. Hallituksen pyrkimys on hillitä kustannusten kasvua 3 miljardin euron leikkurilla. Ajatus on se, että kun maakuntien rahoitusta vähennetään 3 miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä, julkiseen talouteen tulee tavoitellut säästöt.</em></p><p><em>Kustannusleikkurilla saadaan kyllä maakunnat nälkäkuurille, mutta koska perustuslainmukaiset riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tulee järjestää kaikille, maakuntien rahoitusvaikeudet kaatuvat valtion syliin eikä säästöjä saavuteta.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Mitkä tekijät selittävät kustannusten kasvua?</em></strong></p><p><em>Kun sote-palveluta avataan laajasti markkinoille, palveluiden kysyntä kasvaa. Jonot voivat alkuun vähentyä hakeuduttuessa perusterveydenhuollon palveluiden piiriin, mutta uusi jonotuskohde ovat asiakassetelit sekä pääsy erikoistason palveluiden piiriin. Jonkun pitää aina hyväksyä ihmisen asiakasseteli ja jokaiseen uuden palveluketjun nivelvaiheeseen tarvitaan uutta hallintoa ja valvontaa. Lisää kustannuksia.</em></p><p><em>Kun asiakkaita houkutellaan palveluiden piiriin, palveluita myös käytetään enemmän ja niistä koituu enemmän kustannuksia. Perusterveiden ihmisten ylihoitaminen ei ole kustannustehokasta ja johtaa helposti tilanteeseen, jossa eniten apua tarvitsevia ihmisiä vastaavasti alihoidetaan.</em></p><p><em>Tällä hetkellä ihmisestä muodostuu kustannuksia, kun häntä hoidetaan. Jatkossa ihmisestä muodostuu kustannuksia vaikka hän ei hoidettaisi. Jokaisesta meistä tulee asiakas. Sote-keskukset pyrkivät markkinalogiikan mukaisesti optimoimaan sijaintinsa, hyödyntämään etenkin työterveyshuollon vanhat asiakaspohjat ja tarjoamaan osana markkinointia ja mainontaa houkuttelevia lisäpalveluita. Jos palvelukokonaisuus perustuu osin maksullisiin lisäpalveluihin, voidaan asiakaskuntaa rajata entisestään perusterveisiin ja hyvätuloisiin ihmisiin.</em></p><p><em>Säästötavoitteet perustuvat isolta osin tietojärjestelmiin, joita ei ole vielä olemassa. Tiedon liikkuminen asiakkaan mukana on yksi tärkeimpiä tavoiteltavia asioita.</em></p><p><em>Kuten yllä kirjoitin, maakunnilla ei ole verotusoikeutta ja näin ollen niiden itsehallinto kattaa vain menopuolen. Maakuntien rahoitusosuus perustuu edelliseen vuoteen, joten niillä ei ole kannustinta pienentää kustannuksia vaan päinvastoin ylläpitää kustannuksia jopa tarpeettoman korkealla seuraavan vuoden rahoitusosuuden varmistamiseksi. Jos maakuntien järjestettäväksi annettujen tehtävien hoitaminen vaarantuu sen vuoksi, että rahat eivät riitä, kustannukset kaatuvat valtion syliin. Maakunnilla ei ole siis minkäänlaisia kannustumia kustannustehokkuuteen.</em></p><p><em>Sote-palveluiden avaaminen laajasti yksityiselle sektorille lisää kokonaisjärjestelmän tehottomuutta ja luo päällekkäisiä rakenteita. Jos samasta noin 20 miljardin euron sote-rahapussista lohkaistaan 6 miljardin euron osuus yksityiselle sektorille (jo nykyisten ostopalveluiden päälle), pitää julkisen sektorin sopeuttaa toimintaansa ja vastaavasti yksityisen sektorin on pystyttävä vastaamaan täysimääräisesti itse sille annetuista tehtävistä.</em></p><p><em>Julkinen sektori pyörittää sairaaloita ja päivystysjärjestelmää. Sen tehtävänä on ylläpitää jatkuvaa valmiutta ja hoitaa myös kaikkein vaativimmat ja kalleimmat sairaudet. Jos jossain tapahtuu vakava onnettomuus, ihmiset on hoidettava heti. Valmiuden ylläpito on kallista, mutta välttämätöntä. Sairaalaa ei ole järkevää pitää vain kiirelliseen hoidon valmiuskeskuksena vaan se voi hoitaa samalla perus- ja erikoistason kiireettömiä palveluita ihmisille. </em></p><p><em>Jos yksityisten palveluiden osuutta kasvatetaan, sairaaloista muodostuu erittäin kallis ja ison osan ajasta puoliteholla toimiva yksikkö. Se ei ole järkevää rahankäyttöä. Päivystysjärjestelmää voidaan ylläpitää tehokkaasti vain silloin, kun sen toimintaa suunnitellaan laajana kokonaisuutena. Toimiva kokonaisuus edellyttää osaavaa työvoimaa. Riskinä on se, että huippuosaajat houkutellaan moninkertaisilla palkoilla yksityisellä sektorille, jolloin julkisen sektorin toimintavalmius heikkenee. Kuka vastaa ihmisten hoidosta, kun tapahtuu suuronnettomuus tai epidemia ja julkinen erikoistason sairaalatoiminta ja päivystysjärjestelmä on ajettu alas?</em></p><p><em>Jos kustannussäästöjä aidosti tahdotaan, julkinen sektori jatkaa yksityisten palveluiden ostoa niin perus- ja erikoistason palveluiden osalta ja laajentaa palveluiden ostoa oman tarpeen ja harkinnan mukaan. Jos kustannussäästöjä halutaan, voidaan hoitojonot purkaa laittamalla lisää rahaa perusterveydenhuoltoon. Jos kustannussäästöjä halutaan, hoidetaan palveluiden integraatio fiksusti. Siitä seuraavaksi.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>&nbsp; &nbsp; 3. Eri palveluiden yhdistäminen saumattomina hoivapolkuina</em></strong></p><p><em>Sote-uudistuksen tärkein palanen on integraatio eli palveluiden saumaton ketju niin sosiaali- ja terveyspalveluiden kuin myös perus- ja erikoistason palveluiden välillä. Se on sekä tavoite että työväline kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja sekä saavuttaa kustannuskehityssäästöjä. Etenkin paljon erilaisia palveluita tarvitsevien ja käyttävien ihmisten osalta.</em></p><p><em>Sote-palveluiden avaaminen laajasti markkinoille pirstaloi kokonaisuuden ja estää integraation. Kaikkein hankalin tilanne on moniongelmaisilla sosiaalipalveluiden asiakkailla. Maakuntien valtiolta saama rahoitus on yleiskatteista eli yhdellä rahasummalla on hoidettava niin työttömien palvelut, sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut. </em></p><p><em>Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tarvitsemat palvelut eivät ole yhdessä paikassa vaan ripoteltuna sote-keskuksiin, maakuntien liikelaitoksiin ja niiden palveluyksiköihin sekä niihin toimipaikkoihin, jotka tuottavat asiakasseteli- ja henkilökohtaisen budjetin palveluita. Noin 10-20 prosenttia asiakkaista muodostaa 70-80 prosenttia kaikista sote-kustannuksista. Jos palveluita joutuu hakemaan eri tuuteista ja palveluiden tuottajat vaihtuvat vähän väliä, ei edes hyvällä palveluohjauksella voida välttää jatkuvia ongelmatilanteita.</em></p><p><em>Uusi järjestelmä on hyvin sekava ja monimutkainen. Palveluiden järjestäjän eli maakunnan on vaikea hallinnoida kokonaisuutta. Se valitsee ja hyväksyy palveluiden tuottajat, mutta sillä on käytössään lähinnä sopimus- ja rahoitusohjaus, ei suoraa määräys- ja tilausvaltaa yksityisiin tuottajiin päin.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Mitä pitäisi tehdä?</em></strong></p><p><em>Sote-palveluiden laajasta avaamisesta markkinoille tulee luopua. Ensin pitää hoitaa hallitusohjelmaankin kirjatut tavoitteet palveluiden saumattomuudesta ja monikanavaisen rahoitusjärjestelmän yksinkertaistamisesta. Kun palveluiden järjestäminen ja rahoittaminen on hoidettu, voidaan hallitusohjelman mukaisesti monipuolistaa nykyistä valinnanvapausmallia.</em></p><p><em>Valinnanvapautta voidaan toteuttaa niin, että sote-palveluiden järjestäjälle (maakunta, sote-alue) annetaan mahdollisuus päättää kokonaisuudessaan, missä laajuudessa ja minkä palveluiden osalta valinnanvapautta lisätään. Jos jonkinlainen maakuntamalli toteutetaan, maakunnille tulee antaa verotusoikeus ja valinnanvapausmalleihin tulee liittää pitkät siirtymäajat, jotta yksityiset suuret terveysfirmat eivät toteuttaa nurkanvaltauksia ja toteuttaa yksityisiä alueellisia monopoleja. Asiakassetelit täytyy rajata vain perustason palveluihin, kuten hallitusohjelmassa on linjattu. Laajaa palveluiden avaamista markkinoilla paremmin toimisi niin sanottu Oma tiimi &ndash;malli, jossa pienet yksiköt voivat toimia lääkärin, hoitohenkilökunnan ja sosiaalityöntekijän muodostamina kokonaisuuksina. Tämä tukisi pienten ja paikallisten tuottajien lisääntymistä.</em></p><p><em>Tällä tavoin sote-palveluiden järjestäjällä olisi parempi kyky ohjata kokonaisuutta ja huolehtia hoitopolkujen saumattomuudesta. Tällä tavoin valinnanvapaus toimisi hyvänä renkinä, ei isäntänä.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lausuntokierros hallituksen esityksestä sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudesta päättyy tämän viikon perjantaina 15.12.

Jo nyt on selvää, että jos hallitus ei tee merkittäviä muutoksia esitykseensä lausuntokierroksen jälkeen, esitys ja sen myötä hallitus kaatuu.

On hyvin todennäköistä, että Suomessa järjestetään ennenaikaiset eduskuntavaalit eikä maakuntavaaleja järjestetä laisinkaan. Sotekirveet kaivetaan esiin heti presidentinvaalien jälkeen.

Valinnanvapaus kuulostaa asiana hyvältä. Sitä on helppo markkinoida mielikuvapuheen tasolla. Jos katsotaan vähän tarkemmin, mitä tuo sana on syönyt sisäänsä, lopputulos ei kuulostakaan enää niin hyvältä. Sen vuoksi terveydenhuollon ja perustuslain asiantuntijat ovat olleet niin kriittisiä hallituksen esitystä kohti.

Hallituksen pyrkimys avata sote-palvelut laajasti markkinoille tulee hylätä kolmesta syystä. Nuo kolme syytä ovat ne kolme alkuperäistä syytä, miksi uudistusta lähdettiin tekemään. Hallituksen pyrkimys avata sote-palvelut laajaasti markkinoille uhkaa kaikkia näitä tavoitteita. Tavoitteita, jotka on kirjattu myös pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan. 

 

  1. Eri ihmisryhmien ja eri alueiden välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen
  2. Kustannuskehityspaineiden hillitseminen
  3. Eri palveluiden yhdistäminen saumattomina hoivapolkuina

 

    1. Eri ihmisryhmien ja eri alueiden välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen

Sosiaali- ja terveyspalveluiden avaaminen laajasti markkinoille ei tule pienentämään asiakasmaksuja. Päinvastoin. Etenkin pienituloisille ihmisille asiakasmaksujen nouseminen tarkoittaa suurempaa kynnystä päästä palveluiden piiriin. Näin pienituloisimpien ihmisten palveluiden käyttö vähenee.

Kun soten kokonaiskustannukset kasvavat ja maakunnat yrittävät selvitä valtion asettamasta kolmen miljardin euron leikkurista, asiakasmaksuja korotetaan ja palveluja karsitaan.

Maakuntien ei ole mahdollista rahoittaa toimintaansa asiakasmaksuja korottamalla, mutta ne voivat asiakasmaksujen tason kautta vaikuttaa siihen, kuinka monella ihmisellä on mahdollisuus tulla palveluiden piiriin.

Rahoitusongelmat johtavat myös siihen, että asiakassetelien arvot voidaan laskea liian matalalle tasolle. Sama ongelma pätee myös henkilökohtaiseen budjettiin. Tämä vaikuttaa suoraan pienituloisten ihmisten tasavertaiseen mahdollisuuteen käyttää palveluita.

Alueellisesti on selvä asia, että palvelut keskittyvät sinne, missä on eniten maksukykyisiä asiakkaita. 

Jos terveyseroja halutaan kaventaa, niukat resurssit tulee kohdentaa sinne, missä tarve on suurin. Nyt suurin hyötyjä on se sote-keskus, joka pystyy siirtämään eniten palveluita käyttävät ihmiset maakunnan liikelaitoksen hoidettavaksi ja hankkimaan itselleen niitä asiakkaita, jotka eivät käytä palveluita. Riskinä on business lounge –tilanne, jossa omalla lisärahalla pääsee jonojen ohi mitä erilaisimpien palveluiden piiriin, mutta perusasiakkaiden on tyytyminen jonottamaan ensin asiakasseteliä ja sitten mahdollisuutta käyttää sitä.

 

    2.  Kustannuskehityspaineiden hillitseminen

Eri ihmisryhmien ja eri alueiden välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen on tehokas keino myös vähentää palvelutarvetta ja etenkin kalliimman erikoissairaanhoidon tarvetta ja sen kautta kustannuksia. Kuten edellä on todettu, tämä tavoite ei tule onnistumaan. Tämä johtaa siihen, että myöskään kustannuskehitystä pystytä hillitsemään.

Hallitus ei ole pystynyt esittämään mitään perusteltuja lukuja, miten kustannusten hillintä voidaan toteuttaa. Sen sijaan lukuiset asiantuntija-arviot päätyvät arvioon kustannusten kasvusta ja säästötavoitteiden epärealistisuudesta. Hallituksen pyrkimys on hillitä kustannusten kasvua 3 miljardin euron leikkurilla. Ajatus on se, että kun maakuntien rahoitusta vähennetään 3 miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä, julkiseen talouteen tulee tavoitellut säästöt.

Kustannusleikkurilla saadaan kyllä maakunnat nälkäkuurille, mutta koska perustuslainmukaiset riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tulee järjestää kaikille, maakuntien rahoitusvaikeudet kaatuvat valtion syliin eikä säästöjä saavuteta.

 

Mitkä tekijät selittävät kustannusten kasvua?

Kun sote-palveluta avataan laajasti markkinoille, palveluiden kysyntä kasvaa. Jonot voivat alkuun vähentyä hakeuduttuessa perusterveydenhuollon palveluiden piiriin, mutta uusi jonotuskohde ovat asiakassetelit sekä pääsy erikoistason palveluiden piiriin. Jonkun pitää aina hyväksyä ihmisen asiakasseteli ja jokaiseen uuden palveluketjun nivelvaiheeseen tarvitaan uutta hallintoa ja valvontaa. Lisää kustannuksia.

Kun asiakkaita houkutellaan palveluiden piiriin, palveluita myös käytetään enemmän ja niistä koituu enemmän kustannuksia. Perusterveiden ihmisten ylihoitaminen ei ole kustannustehokasta ja johtaa helposti tilanteeseen, jossa eniten apua tarvitsevia ihmisiä vastaavasti alihoidetaan.

Tällä hetkellä ihmisestä muodostuu kustannuksia, kun häntä hoidetaan. Jatkossa ihmisestä muodostuu kustannuksia vaikka hän ei hoidettaisi. Jokaisesta meistä tulee asiakas. Sote-keskukset pyrkivät markkinalogiikan mukaisesti optimoimaan sijaintinsa, hyödyntämään etenkin työterveyshuollon vanhat asiakaspohjat ja tarjoamaan osana markkinointia ja mainontaa houkuttelevia lisäpalveluita. Jos palvelukokonaisuus perustuu osin maksullisiin lisäpalveluihin, voidaan asiakaskuntaa rajata entisestään perusterveisiin ja hyvätuloisiin ihmisiin.

Säästötavoitteet perustuvat isolta osin tietojärjestelmiin, joita ei ole vielä olemassa. Tiedon liikkuminen asiakkaan mukana on yksi tärkeimpiä tavoiteltavia asioita.

Kuten yllä kirjoitin, maakunnilla ei ole verotusoikeutta ja näin ollen niiden itsehallinto kattaa vain menopuolen. Maakuntien rahoitusosuus perustuu edelliseen vuoteen, joten niillä ei ole kannustinta pienentää kustannuksia vaan päinvastoin ylläpitää kustannuksia jopa tarpeettoman korkealla seuraavan vuoden rahoitusosuuden varmistamiseksi. Jos maakuntien järjestettäväksi annettujen tehtävien hoitaminen vaarantuu sen vuoksi, että rahat eivät riitä, kustannukset kaatuvat valtion syliin. Maakunnilla ei ole siis minkäänlaisia kannustumia kustannustehokkuuteen.

Sote-palveluiden avaaminen laajasti yksityiselle sektorille lisää kokonaisjärjestelmän tehottomuutta ja luo päällekkäisiä rakenteita. Jos samasta noin 20 miljardin euron sote-rahapussista lohkaistaan 6 miljardin euron osuus yksityiselle sektorille (jo nykyisten ostopalveluiden päälle), pitää julkisen sektorin sopeuttaa toimintaansa ja vastaavasti yksityisen sektorin on pystyttävä vastaamaan täysimääräisesti itse sille annetuista tehtävistä.

Julkinen sektori pyörittää sairaaloita ja päivystysjärjestelmää. Sen tehtävänä on ylläpitää jatkuvaa valmiutta ja hoitaa myös kaikkein vaativimmat ja kalleimmat sairaudet. Jos jossain tapahtuu vakava onnettomuus, ihmiset on hoidettava heti. Valmiuden ylläpito on kallista, mutta välttämätöntä. Sairaalaa ei ole järkevää pitää vain kiirelliseen hoidon valmiuskeskuksena vaan se voi hoitaa samalla perus- ja erikoistason kiireettömiä palveluita ihmisille.

Jos yksityisten palveluiden osuutta kasvatetaan, sairaaloista muodostuu erittäin kallis ja ison osan ajasta puoliteholla toimiva yksikkö. Se ei ole järkevää rahankäyttöä. Päivystysjärjestelmää voidaan ylläpitää tehokkaasti vain silloin, kun sen toimintaa suunnitellaan laajana kokonaisuutena. Toimiva kokonaisuus edellyttää osaavaa työvoimaa. Riskinä on se, että huippuosaajat houkutellaan moninkertaisilla palkoilla yksityisellä sektorille, jolloin julkisen sektorin toimintavalmius heikkenee. Kuka vastaa ihmisten hoidosta, kun tapahtuu suuronnettomuus tai epidemia ja julkinen erikoistason sairaalatoiminta ja päivystysjärjestelmä on ajettu alas?

Jos kustannussäästöjä aidosti tahdotaan, julkinen sektori jatkaa yksityisten palveluiden ostoa niin perus- ja erikoistason palveluiden osalta ja laajentaa palveluiden ostoa oman tarpeen ja harkinnan mukaan. Jos kustannussäästöjä halutaan, voidaan hoitojonot purkaa laittamalla lisää rahaa perusterveydenhuoltoon. Jos kustannussäästöjä halutaan, hoidetaan palveluiden integraatio fiksusti. Siitä seuraavaksi.

 

    3. Eri palveluiden yhdistäminen saumattomina hoivapolkuina

Sote-uudistuksen tärkein palanen on integraatio eli palveluiden saumaton ketju niin sosiaali- ja terveyspalveluiden kuin myös perus- ja erikoistason palveluiden välillä. Se on sekä tavoite että työväline kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja sekä saavuttaa kustannuskehityssäästöjä. Etenkin paljon erilaisia palveluita tarvitsevien ja käyttävien ihmisten osalta.

Sote-palveluiden avaaminen laajasti markkinoille pirstaloi kokonaisuuden ja estää integraation. Kaikkein hankalin tilanne on moniongelmaisilla sosiaalipalveluiden asiakkailla. Maakuntien valtiolta saama rahoitus on yleiskatteista eli yhdellä rahasummalla on hoidettava niin työttömien palvelut, sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut.

Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tarvitsemat palvelut eivät ole yhdessä paikassa vaan ripoteltuna sote-keskuksiin, maakuntien liikelaitoksiin ja niiden palveluyksiköihin sekä niihin toimipaikkoihin, jotka tuottavat asiakasseteli- ja henkilökohtaisen budjetin palveluita. Noin 10-20 prosenttia asiakkaista muodostaa 70-80 prosenttia kaikista sote-kustannuksista. Jos palveluita joutuu hakemaan eri tuuteista ja palveluiden tuottajat vaihtuvat vähän väliä, ei edes hyvällä palveluohjauksella voida välttää jatkuvia ongelmatilanteita.

Uusi järjestelmä on hyvin sekava ja monimutkainen. Palveluiden järjestäjän eli maakunnan on vaikea hallinnoida kokonaisuutta. Se valitsee ja hyväksyy palveluiden tuottajat, mutta sillä on käytössään lähinnä sopimus- ja rahoitusohjaus, ei suoraa määräys- ja tilausvaltaa yksityisiin tuottajiin päin.

 

Mitä pitäisi tehdä?

Sote-palveluiden laajasta avaamisesta markkinoille tulee luopua. Ensin pitää hoitaa hallitusohjelmaankin kirjatut tavoitteet palveluiden saumattomuudesta ja monikanavaisen rahoitusjärjestelmän yksinkertaistamisesta. Kun palveluiden järjestäminen ja rahoittaminen on hoidettu, voidaan hallitusohjelman mukaisesti monipuolistaa nykyistä valinnanvapausmallia.

Valinnanvapautta voidaan toteuttaa niin, että sote-palveluiden järjestäjälle (maakunta, sote-alue) annetaan mahdollisuus päättää kokonaisuudessaan, missä laajuudessa ja minkä palveluiden osalta valinnanvapautta lisätään. Jos jonkinlainen maakuntamalli toteutetaan, maakunnille tulee antaa verotusoikeus ja valinnanvapausmalleihin tulee liittää pitkät siirtymäajat, jotta yksityiset suuret terveysfirmat eivät toteuttaa nurkanvaltauksia ja toteuttaa yksityisiä alueellisia monopoleja. Asiakassetelit täytyy rajata vain perustason palveluihin, kuten hallitusohjelmassa on linjattu. Laajaa palveluiden avaamista markkinoilla paremmin toimisi niin sanottu Oma tiimi –malli, jossa pienet yksiköt voivat toimia lääkärin, hoitohenkilökunnan ja sosiaalityöntekijän muodostamina kokonaisuuksina. Tämä tukisi pienten ja paikallisten tuottajien lisääntymistä.

Tällä tavoin sote-palveluiden järjestäjällä olisi parempi kyky ohjata kokonaisuutta ja huolehtia hoitopolkujen saumattomuudesta. Tällä tavoin valinnanvapaus toimisi hyvänä renkinä, ei isäntänä.

 

]]>
4 http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247570-kolme-syyta-hylata-hallituksen-sote-malli#comments Kotimaa Integraatio Maakunta Sote Valinnanvapaus Wed, 13 Dec 2017 17:30:13 +0000 Touko Aalto http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247570-kolme-syyta-hylata-hallituksen-sote-malli
Kansanäänestys Natosta - mahtava idea! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247543-kansanaanestys-natosta-mahtava-idea <p>Presidenttiehdokkaat ovat puhuneet lämpimästi Nato-kansanäänestyksestä, Pekka Haavistoa lukuun ottamatta.</p><p>Mainio ajatus tuo kansanäänestys. Kumma kun muissa läntisissä demokratioissa sitä ei ole tajuttu. Yleensähän maat ovat liittyneet Natoon oudosti edustuksellisen demokratian hengessä, eikä kansanäänestykseen ole menty kuin kolmessa puolustusliiton 29 jäsenmaasta.</p><p>Kansanäänestystä on vastustettu väittämällä, ettei äänestäjillä olisi vankkaa tietopohjaa päätöksensä tueksi.</p><p>Hassu väite.</p><p>Otetaan nyt vaikka kriisiajan huoltovarmuus. Sehän on olennainen kysymys, kun arvioidaan liittoutumisen tarvetta. Eiköhän meistä jokainen ole tehnyt ainakin summittaisia laskelmia siitä, miten ja kuinka pitkään eri aselajien huolto ja täydennys pelaisivat kriisin tullen ilman Nato-maiden apua.</p><p>Sama koskee valtion varmuusvarastoja. Jos tieto onkin salaista, osaamme kyllä sen verran hyödyntää verkostojamme, että saamme myös salaiseksi luokiteltua faktaa päätöksemme pohjaksi.</p><p>Suomen puolustuksen puutteet ovat tiedossamme. Liikekannallepanosuunnitelmat ovat tietty salaisia, mutta tässäkin pystymme urkkimiamme tietoja yhdistelemällä arvioimaan, kuinka kauan kestää polkaista puolustus jaloilleen, missä ovat ongelmakohdat ja olemmeko modernia sodankäyntiä ajatellen vääjäämättä myöhässä.</p><p>Suuri osa tiedosta on sitä paitsi julkista. Niinpä olemme selvittäneet Venäjän Iskander- ja S400-ohjusten sijainnin ja kantaman. Lähialueittemme sotilaskohteet ja niiden kalusto ovat tuttuja, laivaston Kalibr-ohjusten funktio on selvillä. Ymmärrämme kotoisen NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmän vahvuudet ja puutteet ja pystymme tämänkin pohjalta arvioimaan, vaatiiko uskottava puolustus liittoutumista vai ei. Samoin tiedossamme on Naton satelliittitietojen merkitys puolustuskyvylle.</p><p>Erityisen kummallisia ovat Pekka Haaviston varoittelut, että olisimme kansanäänestyksessä alttiita informaatiovaikuttamiselle. Ei sellaisia ihmisiä voi sumuttaa, jotka ovat luotettavasti selvittäneet eri maiden sotilasdoktriinit, puolustusvoimien suorituskyvyn, analysoinut erilaisia uhkaskenaarioita ja arvioinut avun tarpeen ja saatavuuden eri tilanteissa.</p><p>Luulevatko kansanäänestyksen vastustajat esimerkiksi, ettemme tietäisi, mikä on PRY? Tai ettemme ole tutustuneet EU:n asiakirjoihin &ndash; kai me nyt lukea osaamme. Lissabonin sopimuksen kohdan 42/7 lisäys on tuttu: tiedämme, että EU:n avunantolauseke &rdquo;ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen&rdquo;. Osaamme analysoida tämän vaikutukset EU:n avunantovelvoitteeseen tilanteessa, jossa sotilaallinen jännitys kasvaa mutta emme ole puolustusliiton jäseniä.</p><p>Me Nato-kansanäänestäjät olemme sitä paitsi kriittisiä. Meitä ei haittaa, vaikka suomalaisista ammattisotilaista vain 15 prosenttia katsoo, että meillä on uskottava itsenäinen puolustus. Me uskomme itsenäiseen puolustukseen ja vastustamme liittoutumista, koska laskelmamme osoittavat, että upseerit ovat väärässä.</p><p>Sitä paitsi naapurin Jonnekin aloitti juuri intin ja kuulemma viihtyy siellä hyvin, oppii samalla vähän kuriakin. Kyllä asevelvollisuus ja liittoutumattomuus takaavat puolustuskyvyn, mihin tässä mitään Natoa tarvitaan.</p> Presidenttiehdokkaat ovat puhuneet lämpimästi Nato-kansanäänestyksestä, Pekka Haavistoa lukuun ottamatta.

Mainio ajatus tuo kansanäänestys. Kumma kun muissa läntisissä demokratioissa sitä ei ole tajuttu. Yleensähän maat ovat liittyneet Natoon oudosti edustuksellisen demokratian hengessä, eikä kansanäänestykseen ole menty kuin kolmessa puolustusliiton 29 jäsenmaasta.

Kansanäänestystä on vastustettu väittämällä, ettei äänestäjillä olisi vankkaa tietopohjaa päätöksensä tueksi.

Hassu väite.

Otetaan nyt vaikka kriisiajan huoltovarmuus. Sehän on olennainen kysymys, kun arvioidaan liittoutumisen tarvetta. Eiköhän meistä jokainen ole tehnyt ainakin summittaisia laskelmia siitä, miten ja kuinka pitkään eri aselajien huolto ja täydennys pelaisivat kriisin tullen ilman Nato-maiden apua.

Sama koskee valtion varmuusvarastoja. Jos tieto onkin salaista, osaamme kyllä sen verran hyödyntää verkostojamme, että saamme myös salaiseksi luokiteltua faktaa päätöksemme pohjaksi.

Suomen puolustuksen puutteet ovat tiedossamme. Liikekannallepanosuunnitelmat ovat tietty salaisia, mutta tässäkin pystymme urkkimiamme tietoja yhdistelemällä arvioimaan, kuinka kauan kestää polkaista puolustus jaloilleen, missä ovat ongelmakohdat ja olemmeko modernia sodankäyntiä ajatellen vääjäämättä myöhässä.

Suuri osa tiedosta on sitä paitsi julkista. Niinpä olemme selvittäneet Venäjän Iskander- ja S400-ohjusten sijainnin ja kantaman. Lähialueittemme sotilaskohteet ja niiden kalusto ovat tuttuja, laivaston Kalibr-ohjusten funktio on selvillä. Ymmärrämme kotoisen NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmän vahvuudet ja puutteet ja pystymme tämänkin pohjalta arvioimaan, vaatiiko uskottava puolustus liittoutumista vai ei. Samoin tiedossamme on Naton satelliittitietojen merkitys puolustuskyvylle.

Erityisen kummallisia ovat Pekka Haaviston varoittelut, että olisimme kansanäänestyksessä alttiita informaatiovaikuttamiselle. Ei sellaisia ihmisiä voi sumuttaa, jotka ovat luotettavasti selvittäneet eri maiden sotilasdoktriinit, puolustusvoimien suorituskyvyn, analysoinut erilaisia uhkaskenaarioita ja arvioinut avun tarpeen ja saatavuuden eri tilanteissa.

Luulevatko kansanäänestyksen vastustajat esimerkiksi, ettemme tietäisi, mikä on PRY? Tai ettemme ole tutustuneet EU:n asiakirjoihin – kai me nyt lukea osaamme. Lissabonin sopimuksen kohdan 42/7 lisäys on tuttu: tiedämme, että EU:n avunantolauseke ”ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen”. Osaamme analysoida tämän vaikutukset EU:n avunantovelvoitteeseen tilanteessa, jossa sotilaallinen jännitys kasvaa mutta emme ole puolustusliiton jäseniä.

Me Nato-kansanäänestäjät olemme sitä paitsi kriittisiä. Meitä ei haittaa, vaikka suomalaisista ammattisotilaista vain 15 prosenttia katsoo, että meillä on uskottava itsenäinen puolustus. Me uskomme itsenäiseen puolustukseen ja vastustamme liittoutumista, koska laskelmamme osoittavat, että upseerit ovat väärässä.

Sitä paitsi naapurin Jonnekin aloitti juuri intin ja kuulemma viihtyy siellä hyvin, oppii samalla vähän kuriakin. Kyllä asevelvollisuus ja liittoutumattomuus takaavat puolustuskyvyn, mihin tässä mitään Natoa tarvitaan.

]]>
128 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247543-kansanaanestys-natosta-mahtava-idea#comments Kotimaa Kansanäänestys Nato Presidentinvaalit Turpo Wed, 13 Dec 2017 09:39:44 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247543-kansanaanestys-natosta-mahtava-idea
Onko vapaus suuri vankila? http://mikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247526-onko-vapaus-on-suuri-vankila <p>Viime viikonloppuna sain mahdollisuuden juhlia suomalais-kanadalaisen pariskunnan häitä hyvän ruuan ja muisteluiden merkeissä. Pöytäseurueessani keskustelu kääntyi siihen mitä kukin tekee elantonsa eteen. Illan mielenkiintoisimman keskustelun kävin minua vastapäätä istuneen juristin kanssa.</p><p>Nyttemmin yksityiselle puolelle siirtynyt juristi oli aikaisemmin toiminut syyttäjänä ja käräjäoikeuden tuomarina. Hän kertoi aikaisemman työnsä pyörineen käytännössä yksinomaan päihteiden välillisten vaikutusten ympärillä. Suomessa etenkin alkoholi työllistää syyttäjää, tuomioistuinta ja vankeinhoitoa merkittävällä tavalla.</p><p>Löysimme siis nopeasti selvän yhtymäkohdan omaan työhöni päihdehaittojen ehkäisyä tekevän järjestön toiminnanjohtajana. Juristin tokaisu lämmitti mieltä: &quot;Te teette todella tärkeää työtä.&quot;</p><p>Suomalaisen alkoholiongelman merkittävyyttä voi osin hahmottaa myös sen perusteella mitä tapahtuu ennen asioiden päätymistä syyttäjälle. Marraskuussa Sisä-Suomen poliisin julkaisi Twitterissa <a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005464987.html" target="_blank">kaikki tehtävänsä 12 tunnin ajalta</a><strong>.</strong> Poliisin oman <a href="http://www.poliisi.fi/sisa-suomi/tiedotteet/1/0/yhteenvetoa_twitter-maratonista_65906" target="_blank">tiedotteen</a> mukaan tehtävistä valtaosa liittyi alkoholiin. Mukana oli muun muassa 12 rattijuopumusta, lukuisia pahoinpitelyjä, riitelyitä, itsestään huolehtimaan kykenemättömien humalaisten säilöönottoja ja metelikeikkoja. Valitettavasti melko normaali poliisin viikonloppu siis.</p><p>Pelle Miljoona lauloi aikoinaan &rdquo;vapaus on suuri vankila&rdquo;. Tämä pätee mitä suurimmissa määrin myös alkoholin vapauttamiseen. Tilastojen perusteella tiedetään, että jopa 90 prosenttia kotihälytyksistä on alkoholiin liitännäisiä. Pahoinpitelyistä lähes 70 prosenttia on tehty humalassa. Yhtälailla tyypillinen suomalainen tappo on humalaisen puukottama toinen humalainen. Henkirikoksen yrityksistä 75 prosenttia tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena.</p><p>Yksilötasolla pieneltä kuulostavat muutokset, kuten hallituksen esityksessä mukana olevan päivittäistavarakaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan nosto 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin, kertautuvat väestötasolla suurempana kulutuksena sekä alkoholihaittojen kasvuna. Tästä kaikki tutkimukseen tietonsa pohjaavat terveyspolitiikan asiantuntijat ja tutkijat ovat käytännössä yksimielisiä.</p><p>Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on esittänyt arviossaan, että Suomessa alkoholihaitat ovat minimissään noin 1 prosentti bruttokansantuotteesta eli 2,16 miljardia euroa vuodessa. Välillisten haittojen laskeminen tosin on epätarkkaa, koska tilastointi on puutteellista ja kaikkien haittojen seurantaan ei ole olemassa vakiintuneita laskukaavoja. Esimerkiksi sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien aiheuttamien työurien katkeamisen huomioiminen on nostanut arviot alkoholin aiheuttamista kustannuksista jopa 4-7 miljardiin euroon vuodessa</p><p>Alkoholijuomaveroa kerätään &quot;vain&quot; noin 1,3 miljardia (2016), joka ei siis kata alkoholista aiheutuvia haittakuluja. Toisaalta alkoholista koituvaa inhimillistä kärsimystä, kuten alkoholistiperheissä kasvavien lapsien kokemaa turvattomuutta tai alkoholiriippuvaisten sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia ei ole mahdollista mitata rahassa. Henkilökohtaisesti pidän selvänä, että Suomen kokonaisedun mukaista ei ole kasvattaa alkoholihaittoja nykyisestä. Suomessa alkoholia on saatavilla riittävän helposti tälläkin hetkellä viikon jokaisena päivänä.</p><p>Vastuullisessa alkoholipolitiikassa kyse ei ole yksilön vapaudesta ja valinnoista ilman vastuuta. Alkoholipoliittisia mielipiteitä kartoittavissa kyselytutkimuksissa tulisi sääntelyn vapauttamista koskevien kysymysten ohella tiedustella kuinka paljon enemmän vastaaja on valmis sietämään kasvavia alkoholihaittoja sekä maksamaan omista tuloistaan veroa haittojen vähentämiseksi ja korjaavien palveluiden järjestämiseksi.</p><p>Yhteiskunnalle ja muille kuin alkoholinkäyttäjälle itselleen koituvat haitat tekevät alkoholipolitiikasta mitä suuremmissa määrin yhteisöllisen asian. Haitat kannetaan ja maksetaan koko yhteiskunnan tasolla. Tällöin yhteiskunnalla on oikeus mutta myös eettinen velvollisuus sääntelyn kautta vähentää alkoholista aiheutuvia haittoja.</p><p>Alkoholikeskustelun ydinongelma liittyy siihen, että valitettavan moni haluaa tarkastella kysymystä vain ja ainoastaan omasta kokemuspiiristään ja näkökulmastaan. Harvasta asiasta on niin vahvaa tutkimusnäyttöä kuin alkoholipolitiikasta: alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaa kulusta, joka kasvattaa alkoholihaittoja.</p><p>Eduskunta on äänestämässä näillä näkymin viikon sisällä uudesta alkoholilaista. Eduskuntaan valituilta kahdeltasadalta kansanedustajalta on syytä toivoa viisautta ja vastuullisuutta, kun uudesta alkoholilaista tullaan pian päättämään.</p><p>- -</p><p>Ps. Pelle Miljoonan mietteitä ja musiikkia voi kuunnella täältä: <a href="https://youtu.be/77bbq3ag0qY" target="_blank">&quot;Vapaus on suuri vankila&quot; @ Youtube </a>(Katkelma Peter von Baghin Lähikuvassa-dokumentista, 1983)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikonloppuna sain mahdollisuuden juhlia suomalais-kanadalaisen pariskunnan häitä hyvän ruuan ja muisteluiden merkeissä. Pöytäseurueessani keskustelu kääntyi siihen mitä kukin tekee elantonsa eteen. Illan mielenkiintoisimman keskustelun kävin minua vastapäätä istuneen juristin kanssa.

Nyttemmin yksityiselle puolelle siirtynyt juristi oli aikaisemmin toiminut syyttäjänä ja käräjäoikeuden tuomarina. Hän kertoi aikaisemman työnsä pyörineen käytännössä yksinomaan päihteiden välillisten vaikutusten ympärillä. Suomessa etenkin alkoholi työllistää syyttäjää, tuomioistuinta ja vankeinhoitoa merkittävällä tavalla.

Löysimme siis nopeasti selvän yhtymäkohdan omaan työhöni päihdehaittojen ehkäisyä tekevän järjestön toiminnanjohtajana. Juristin tokaisu lämmitti mieltä: "Te teette todella tärkeää työtä."

Suomalaisen alkoholiongelman merkittävyyttä voi osin hahmottaa myös sen perusteella mitä tapahtuu ennen asioiden päätymistä syyttäjälle. Marraskuussa Sisä-Suomen poliisin julkaisi Twitterissa kaikki tehtävänsä 12 tunnin ajalta. Poliisin oman tiedotteen mukaan tehtävistä valtaosa liittyi alkoholiin. Mukana oli muun muassa 12 rattijuopumusta, lukuisia pahoinpitelyjä, riitelyitä, itsestään huolehtimaan kykenemättömien humalaisten säilöönottoja ja metelikeikkoja. Valitettavasti melko normaali poliisin viikonloppu siis.

Pelle Miljoona lauloi aikoinaan ”vapaus on suuri vankila”. Tämä pätee mitä suurimmissa määrin myös alkoholin vapauttamiseen. Tilastojen perusteella tiedetään, että jopa 90 prosenttia kotihälytyksistä on alkoholiin liitännäisiä. Pahoinpitelyistä lähes 70 prosenttia on tehty humalassa. Yhtälailla tyypillinen suomalainen tappo on humalaisen puukottama toinen humalainen. Henkirikoksen yrityksistä 75 prosenttia tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena.

Yksilötasolla pieneltä kuulostavat muutokset, kuten hallituksen esityksessä mukana olevan päivittäistavarakaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan nosto 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin, kertautuvat väestötasolla suurempana kulutuksena sekä alkoholihaittojen kasvuna. Tästä kaikki tutkimukseen tietonsa pohjaavat terveyspolitiikan asiantuntijat ja tutkijat ovat käytännössä yksimielisiä.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on esittänyt arviossaan, että Suomessa alkoholihaitat ovat minimissään noin 1 prosentti bruttokansantuotteesta eli 2,16 miljardia euroa vuodessa. Välillisten haittojen laskeminen tosin on epätarkkaa, koska tilastointi on puutteellista ja kaikkien haittojen seurantaan ei ole olemassa vakiintuneita laskukaavoja. Esimerkiksi sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien aiheuttamien työurien katkeamisen huomioiminen on nostanut arviot alkoholin aiheuttamista kustannuksista jopa 4-7 miljardiin euroon vuodessa

Alkoholijuomaveroa kerätään "vain" noin 1,3 miljardia (2016), joka ei siis kata alkoholista aiheutuvia haittakuluja. Toisaalta alkoholista koituvaa inhimillistä kärsimystä, kuten alkoholistiperheissä kasvavien lapsien kokemaa turvattomuutta tai alkoholiriippuvaisten sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia ei ole mahdollista mitata rahassa. Henkilökohtaisesti pidän selvänä, että Suomen kokonaisedun mukaista ei ole kasvattaa alkoholihaittoja nykyisestä. Suomessa alkoholia on saatavilla riittävän helposti tälläkin hetkellä viikon jokaisena päivänä.

Vastuullisessa alkoholipolitiikassa kyse ei ole yksilön vapaudesta ja valinnoista ilman vastuuta. Alkoholipoliittisia mielipiteitä kartoittavissa kyselytutkimuksissa tulisi sääntelyn vapauttamista koskevien kysymysten ohella tiedustella kuinka paljon enemmän vastaaja on valmis sietämään kasvavia alkoholihaittoja sekä maksamaan omista tuloistaan veroa haittojen vähentämiseksi ja korjaavien palveluiden järjestämiseksi.

Yhteiskunnalle ja muille kuin alkoholinkäyttäjälle itselleen koituvat haitat tekevät alkoholipolitiikasta mitä suuremmissa määrin yhteisöllisen asian. Haitat kannetaan ja maksetaan koko yhteiskunnan tasolla. Tällöin yhteiskunnalla on oikeus mutta myös eettinen velvollisuus sääntelyn kautta vähentää alkoholista aiheutuvia haittoja.

Alkoholikeskustelun ydinongelma liittyy siihen, että valitettavan moni haluaa tarkastella kysymystä vain ja ainoastaan omasta kokemuspiiristään ja näkökulmastaan. Harvasta asiasta on niin vahvaa tutkimusnäyttöä kuin alkoholipolitiikasta: alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaa kulusta, joka kasvattaa alkoholihaittoja.

Eduskunta on äänestämässä näillä näkymin viikon sisällä uudesta alkoholilaista. Eduskuntaan valituilta kahdeltasadalta kansanedustajalta on syytä toivoa viisautta ja vastuullisuutta, kun uudesta alkoholilaista tullaan pian päättämään.

- -

Ps. Pelle Miljoonan mietteitä ja musiikkia voi kuunnella täältä: "Vapaus on suuri vankila" @ Youtube (Katkelma Peter von Baghin Lähikuvassa-dokumentista, 1983)

]]>
25 http://mikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247526-onko-vapaus-on-suuri-vankila#comments Kotimaa Alkoholi Alkoholipolitiikka Eduskunta Kansanterveys Oikeuslaitos Tue, 12 Dec 2017 21:22:06 +0000 Juha Mikkonen http://mikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247526-onko-vapaus-on-suuri-vankila
Postin hukkaama te-toimiston kirje yleisellä ilmoitustaululla http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247508-postin-hukkaama-te-toimiston-kirje-yleisella-ilmoitustaululla <p>Lähtiessäni aamulla töihin otin valokuvan ilmoitustaululta ja jouduin valitettavasti toteamaan kansalaisen tietosuojan vaarantuneen. Tämän kirjoituksen kuvassa näyttää olevan suomalaisen viranomaistoiminnan tietosuojan mestarinäyte.</p><p>Kerrostalon asukkaiden yleisen tiedotuskanavan kautta välittyi tieto, kuka on työnhakijana ja tuensaajana te-toimiston asiakas. Miltäköhän asiakkaasta tuntuu, kun hän saa tietää hänen työvoimatoimiston asiakkuutensa olevan yleisesti talon asukkaiden tiedossa?</p><p>Postitoiminnan ongelmien vuoksi ihmisten arkaluonteisia tietoja päätyy yleisesti toisten nähtäville. Tietosuojavaltuutetun pitäisi puuttua työvoimahallinnon toimintaan ja kieltää Postin palvelujen käyttö, koska tietosuojaa ei voida postitoiminnasta johtuvien ongelmien vuoksi taata. Arkaluonteista tietoa päätyy sivullisten nähtäville.</p><p>Pitäisikö ihmisten yksityisyyden suojaan kuulua oikeus kieltää epäluotettavien postipalveluiden käyttäminen?<br />Työvoimahallinto on jo muutenkin aiheuttanut työttömille ongelmia huonolaatuisten postipalvelujen käyttämisellä. Lähetysten viivästymisistä ja katoamisista on aiheutunut tarpeettomia toimeentulomenetyksiä ja karensseja.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Tässä on muutama niistä valitettavan tyypillisistä esimerkeistä työvoimahallinnon käyttämästä huonolaatuisesta postipalvelusta:</em></p><p><br /><em>&quot;Vakuutusoikeus on purkanut te-toimistojen työttömille määräämiä karensseja. Perusteluna ovat olleet Postin hankaluudet toimittaa työtarjoukset perille.&quot;</em></p><p><br /><em>&quot;Kirjoittajan mielestä näyttää siltä, että TE-toimistot vetävät äärimmäisen tiukkaa linjaa. Hänen mielestään nykyinen työtarjouskäytäntö pitäisi lopettaa, epävarman kirjepostin käyttäminen työtarjousten lähettämisessä lopettaa eikä viranomaisen pitäisi suhtautua asiakkaaseen lähtökohtaisesti tukien väärinkäyttäjänä.&quot;</em></p><p><br />Talouselämä: <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/posti-jattanyt-kirjeita-toimittamatta-tyottomille-karensseja-viimeisen-parin-vuoden-aikana-ongelmat-lisaantyneet-ihan-selkeasti/66bdd8f1-f1f4-3358-97a1-6c59dad01927">Posti jättänyt kirjeitä toimittamatta - työttömille karensseja: &quot;Viimeisen parin vuoden aikana ongelmat lisääntyneet ihan selkeästi&quot;</a></p><p><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/posti-jattanyt-kirjeita-toimittamatta-tyottomille-karensseja-viimeisen-parin-vuoden-aikana-ongelmat-lisaantyneet-ihan-selkeasti/66bdd8f1-f1f4-3358-97a1-6c59dad01927">https://www.talouselama.fi/uutiset/posti-jattanyt-kirjeita-toimittamatta-tyottomille-karensseja-viimeisen-parin-vuoden-aikana-ongelmat-lisaantyneet-ihan-selkeasti/66bdd8f1-f1f4-3358-97a1-6c59dad01927</a></p><p><br />Verkkouutiset: <a href="https://www.verkkouutiset.fi/tyottoman-elamaa-karenssiuhassa-kun-posti-ei-tuo-tyotarjouskirjetta-ja-paivaraha-katkaistaan-63479/">&quot;Työttömän elämää karenssiuhassa: Kun posti ei tuo työtarjouskirjettä ja päiväraha katkaistaan&quot;</a></p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/tyottoman-elamaa-karenssiuhassa-kun-posti-ei-tuo-tyotarjouskirjetta-ja-paivaraha-katkaistaan-63479/">https://www.verkkouutiset.fi/tyottoman-elamaa-karenssiuhassa-kun-posti-ei-tuo-tyotarjouskirjetta-ja-paivaraha-katkaistaan-63479/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähtiessäni aamulla töihin otin valokuvan ilmoitustaululta ja jouduin valitettavasti toteamaan kansalaisen tietosuojan vaarantuneen. Tämän kirjoituksen kuvassa näyttää olevan suomalaisen viranomaistoiminnan tietosuojan mestarinäyte.

Kerrostalon asukkaiden yleisen tiedotuskanavan kautta välittyi tieto, kuka on työnhakijana ja tuensaajana te-toimiston asiakas. Miltäköhän asiakkaasta tuntuu, kun hän saa tietää hänen työvoimatoimiston asiakkuutensa olevan yleisesti talon asukkaiden tiedossa?

Postitoiminnan ongelmien vuoksi ihmisten arkaluonteisia tietoja päätyy yleisesti toisten nähtäville. Tietosuojavaltuutetun pitäisi puuttua työvoimahallinnon toimintaan ja kieltää Postin palvelujen käyttö, koska tietosuojaa ei voida postitoiminnasta johtuvien ongelmien vuoksi taata. Arkaluonteista tietoa päätyy sivullisten nähtäville.

Pitäisikö ihmisten yksityisyyden suojaan kuulua oikeus kieltää epäluotettavien postipalveluiden käyttäminen?
Työvoimahallinto on jo muutenkin aiheuttanut työttömille ongelmia huonolaatuisten postipalvelujen käyttämisellä. Lähetysten viivästymisistä ja katoamisista on aiheutunut tarpeettomia toimeentulomenetyksiä ja karensseja.

 

Tässä on muutama niistä valitettavan tyypillisistä esimerkeistä työvoimahallinnon käyttämästä huonolaatuisesta postipalvelusta:


"Vakuutusoikeus on purkanut te-toimistojen työttömille määräämiä karensseja. Perusteluna ovat olleet Postin hankaluudet toimittaa työtarjoukset perille."


"Kirjoittajan mielestä näyttää siltä, että TE-toimistot vetävät äärimmäisen tiukkaa linjaa. Hänen mielestään nykyinen työtarjouskäytäntö pitäisi lopettaa, epävarman kirjepostin käyttäminen työtarjousten lähettämisessä lopettaa eikä viranomaisen pitäisi suhtautua asiakkaaseen lähtökohtaisesti tukien väärinkäyttäjänä."


Talouselämä: Posti jättänyt kirjeitä toimittamatta - työttömille karensseja: "Viimeisen parin vuoden aikana ongelmat lisääntyneet ihan selkeästi"

https://www.talouselama.fi/uutiset/posti-jattanyt-kirjeita-toimittamatta-tyottomille-karensseja-viimeisen-parin-vuoden-aikana-ongelmat-lisaantyneet-ihan-selkeasti/66bdd8f1-f1f4-3358-97a1-6c59dad01927


Verkkouutiset: "Työttömän elämää karenssiuhassa: Kun posti ei tuo työtarjouskirjettä ja päiväraha katkaistaan"

https://www.verkkouutiset.fi/tyottoman-elamaa-karenssiuhassa-kun-posti-ei-tuo-tyotarjouskirjetta-ja-paivaraha-katkaistaan-63479/

]]>
12 http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247508-postin-hukkaama-te-toimiston-kirje-yleisella-ilmoitustaululla#comments Kotimaa Työvoimahallinto Tue, 12 Dec 2017 13:58:59 +0000 Jorma Nordlin http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247508-postin-hukkaama-te-toimiston-kirje-yleisella-ilmoitustaululla
Kasvispuuroa ja papuja http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247502-kasvispuuroa-ja-papuja <p>Eilen oli pitkä ja mielenkiintoinen ilta, Vantaan kaupunginvaltuuston kokous, jossa päätettiin tulevan nelivuotiskauden kaupungin strategiasta. Ilta venyi aamyön ensimmäiselle tunnille.&nbsp;</p><p>Käytiin hienoa keskustelua, ja strategiasta tuli mielestäni hyvä. Se julkaistaan piakkoin. Valtuusto on yhteistyökykyinen ja se kykenee tekemään hyviä päätöksiä, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvää.</p><p>Kaupungin omistaman yhtiön Vantin (Vantaan Tilapalvelut Vantti Oy) ongelmia käsiteltäessä, sivuttiin myös kouluruokailua. Vantaan kouluruoka-annoksen keskinmääräinen yksikköhinta on maan halvin, mikä näkyy myös ruuan tasossa.</p><p>Pidin eilen lyhyen palopuheen kouluruokailun puolesta. Alkuun totesin, että olen kouluruuan syömisen todellinen vantaalainen konkari. Aloitin syömisen ekalla luokalla v. 1963 ja syön yhä vantaalaista kouluruokaa.&nbsp;</p><p>Tänään lautasella oli ruokaa, jota en edes tunnistanut. Piti katsoa ruokalan seinällä olevasta ruokalistasta, kasvissosetta.</p><p>Kasvissose oli oikeastaan kasvispuuroa, en kunnolla tunnistanut, mistä ruoka-aineista puuro oli tehty. Maku oli surkea. Puuron lisäksi tarjolla oli papuja vetisessä liemessä sekä raastetta.</p><p>Oli vaikea syödä annosta loppuun, mutta söin urhoollisesti. Kyse minulle oli periaatteesta, koska maksuton kouluruoka on tärkeä osa suomalaista peruskoulua.</p><p>Katsoin oppilaiden miniatyyriannoksia. Kasvispuuroa useimmilla lautasella oli lusikallinen. Yhdelläkään oppilaalla ei ollut papuja. Suuri osa lapsista kippasi ateriansa suoraan jäteastiaan.</p><p>Lasten kouluruuasta ei kannata säästää enää yhtään, eikä lapsille kannata tarjota sellaista ruokaa, jota he eivät syö.</p><p>Toisessa kuvassa näkyy kouluruokieni kaari vuodesta 1963 vuoteen 2017. Aloitin oppilaana Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) Veromiehen koulun ensimmäisellä luokalla. Opettajan hommat aloitin v. 1980. Nyt kiertelen eläkeläisenä lounaisvantaalaisissa kouluissa lyhytaikaisia sijaisuuksia tehden.&nbsp;</p><p>Neljänä vuonna en syönyt vantaalaista kouluruokaa, koska suoritin asepalvelukseni Haminassa ja opiskelin luokanopettajaksi Jyväskylässä.</p><p>Mielenkiintoista on, että kouluruokailuni alkoi makaroonivellillä ja puuroilla, ja lopulta on päädytty soseisiin ja puuroihin. Onneksi muutakin ruokaa vielä saadaan.</p><p>Kouluissa, joissa ruoka tehdään paikan päällä, ruuan taso on selkeästi parempi kuin kouluissa, joihin ruoka kuljetaan jostain muualta.&nbsp;</p><p>Hienoa uutta ovat salaattipöydät, joista oppilaat saavat kasata lautaselleen mieluisensa salaattiannoksen.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2017/12/kasvispuuroa-ja-papuja.html">https://properuskoulu.blogspot.fi/2017/12/kasvispuuroa-ja-papuja.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen oli pitkä ja mielenkiintoinen ilta, Vantaan kaupunginvaltuuston kokous, jossa päätettiin tulevan nelivuotiskauden kaupungin strategiasta. Ilta venyi aamyön ensimmäiselle tunnille. 

Käytiin hienoa keskustelua, ja strategiasta tuli mielestäni hyvä. Se julkaistaan piakkoin. Valtuusto on yhteistyökykyinen ja se kykenee tekemään hyviä päätöksiä, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvää.

Kaupungin omistaman yhtiön Vantin (Vantaan Tilapalvelut Vantti Oy) ongelmia käsiteltäessä, sivuttiin myös kouluruokailua. Vantaan kouluruoka-annoksen keskinmääräinen yksikköhinta on maan halvin, mikä näkyy myös ruuan tasossa.

Pidin eilen lyhyen palopuheen kouluruokailun puolesta. Alkuun totesin, että olen kouluruuan syömisen todellinen vantaalainen konkari. Aloitin syömisen ekalla luokalla v. 1963 ja syön yhä vantaalaista kouluruokaa. 

Tänään lautasella oli ruokaa, jota en edes tunnistanut. Piti katsoa ruokalan seinällä olevasta ruokalistasta, kasvissosetta.

Kasvissose oli oikeastaan kasvispuuroa, en kunnolla tunnistanut, mistä ruoka-aineista puuro oli tehty. Maku oli surkea. Puuron lisäksi tarjolla oli papuja vetisessä liemessä sekä raastetta.

Oli vaikea syödä annosta loppuun, mutta söin urhoollisesti. Kyse minulle oli periaatteesta, koska maksuton kouluruoka on tärkeä osa suomalaista peruskoulua.

Katsoin oppilaiden miniatyyriannoksia. Kasvispuuroa useimmilla lautasella oli lusikallinen. Yhdelläkään oppilaalla ei ollut papuja. Suuri osa lapsista kippasi ateriansa suoraan jäteastiaan.

Lasten kouluruuasta ei kannata säästää enää yhtään, eikä lapsille kannata tarjota sellaista ruokaa, jota he eivät syö.

Toisessa kuvassa näkyy kouluruokieni kaari vuodesta 1963 vuoteen 2017. Aloitin oppilaana Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) Veromiehen koulun ensimmäisellä luokalla. Opettajan hommat aloitin v. 1980. Nyt kiertelen eläkeläisenä lounaisvantaalaisissa kouluissa lyhytaikaisia sijaisuuksia tehden. 

Neljänä vuonna en syönyt vantaalaista kouluruokaa, koska suoritin asepalvelukseni Haminassa ja opiskelin luokanopettajaksi Jyväskylässä.

Mielenkiintoista on, että kouluruokailuni alkoi makaroonivellillä ja puuroilla, ja lopulta on päädytty soseisiin ja puuroihin. Onneksi muutakin ruokaa vielä saadaan.

Kouluissa, joissa ruoka tehdään paikan päällä, ruuan taso on selkeästi parempi kuin kouluissa, joihin ruoka kuljetaan jostain muualta. 

Hienoa uutta ovat salaattipöydät, joista oppilaat saavat kasata lautaselleen mieluisensa salaattiannoksen.

https://properuskoulu.blogspot.fi/2017/12/kasvispuuroa-ja-papuja.html

]]>
2 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247502-kasvispuuroa-ja-papuja#comments Kotimaa Kouluruokailu Peruskoulu Vantaa Tue, 12 Dec 2017 12:38:32 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247502-kasvispuuroa-ja-papuja
Työn sankarit - ja järkevät ihmiset http://marja-siskoanneliaalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247514-tyon-sankarit-ja-jarkevat-ihmiset <p>Työni puolesta saan seurata satojen pappien viranhoitoa ja jossakin määrin muitakin vaiheita. Enimmäkseen mukavaa, vastuuntuntoista ja työnsä tosissaan ottavaa väkeä.<br />Ehkä juuri tunnollisuudessa ja työhön innostumisessa on vaara, josta ei paljon puhuta.<br />Tarkoitan väärää työn sankaruusihannetta.<br />Pappi voi kuvitella, että hänen täytyy saada &ndash; jos ei nyt koko maailmaa &ndash; ainakin oma seurakuntansa kaikin puolin hyvään kuntoon. Hän säntää sinne ja tänne, kuuntelee kaikkia, on kaikille mieliksi, tekee yli voimiensa. Unohtaa levon ja vapaa-ajan, pian perheensäkin.<br />Jonkin aikaa tuota mielettömyyttä kestää. Joku vahva pitkäänkin.<br />Mutta jossakin vaiheessa tulee romahdus.<br />Yli voimien ei kenenkään pidä rehkiä, ei ainakaan elämäntapana.<br />Olisiko aika riisua näitä palveluammatteja sankarimyyteistä? Voisivatko kirkkoherrat ja rovastit olla niin vahvoja, että kertovat nuoremmille heikkoudestaan ja siitä, että aina ei tarvitse jaksaa?<br />Sapatti lienee maailman vanhin vapaa-aikasäädös. Jos Isä Jumala lepäsi, pitäisi meidänkin ymmärtää se tehdä.<br />Olen tässä kirjoittanut papeista, mutta sama tauti vaivaa muitakin ammattiryhmiä, erityisesti työajattomia.</p><p>&nbsp;</p><p><a class="addthis_button_facebook addthis_button_preferred_1 at300b" href="https://www.kotimaa24.fi/blogit/sankarimyytin-on-aika-sortua/#" title="Facebook">Facebook</a> <a class="addthis_button_blogger addthis_button_preferred_2 at300b" href="https://www.kotimaa24.fi/blogit/sankarimyytin-on-aika-sortua/#" target="_blank" title="Blogger">Blogger</a> <a class="addthis_button_google addthis_button_preferred_3 at300b" href="https://www.kotimaa24.fi/blogit/sankarimyytin-on-aika-sortua/#" target="_blank" title="Google Bookmark">Google Bookmark</a> <a class="addthis_button_print addthis_button_preferred_4 at300b" href="https://www.kotimaa24.fi/blogit/sankarimyytin-on-aika-sortua/#" title="Tulosta">Print</a> <a class="addthis_button_compact at300m" href="https://www.kotimaa24.fi/blogit/sankarimyytin-on-aika-sortua/#">Addthis</a></p> Työni puolesta saan seurata satojen pappien viranhoitoa ja jossakin määrin muitakin vaiheita. Enimmäkseen mukavaa, vastuuntuntoista ja työnsä tosissaan ottavaa väkeä.
Ehkä juuri tunnollisuudessa ja työhön innostumisessa on vaara, josta ei paljon puhuta.
Tarkoitan väärää työn sankaruusihannetta.
Pappi voi kuvitella, että hänen täytyy saada – jos ei nyt koko maailmaa – ainakin oma seurakuntansa kaikin puolin hyvään kuntoon. Hän säntää sinne ja tänne, kuuntelee kaikkia, on kaikille mieliksi, tekee yli voimiensa. Unohtaa levon ja vapaa-ajan, pian perheensäkin.
Jonkin aikaa tuota mielettömyyttä kestää. Joku vahva pitkäänkin.
Mutta jossakin vaiheessa tulee romahdus.
Yli voimien ei kenenkään pidä rehkiä, ei ainakaan elämäntapana.
Olisiko aika riisua näitä palveluammatteja sankarimyyteistä? Voisivatko kirkkoherrat ja rovastit olla niin vahvoja, että kertovat nuoremmille heikkoudestaan ja siitä, että aina ei tarvitse jaksaa?
Sapatti lienee maailman vanhin vapaa-aikasäädös. Jos Isä Jumala lepäsi, pitäisi meidänkin ymmärtää se tehdä.
Olen tässä kirjoittanut papeista, mutta sama tauti vaivaa muitakin ammattiryhmiä, erityisesti työajattomia.

 

Facebook Blogger Google Bookmark Print Addthis

]]>
0 http://marja-siskoanneliaalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247514-tyon-sankarit-ja-jarkevat-ihmiset#comments Kotimaa Tue, 12 Dec 2017 11:51:00 +0000 Marja-Sisko Aalto http://marja-siskoanneliaalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247514-tyon-sankarit-ja-jarkevat-ihmiset
Eilinen muutti presidenttipelin käsikirjoituksen http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247491-eilinen-muutti-presidenttipelin-kasikirjoituksen <p>Olin todistamassa eilen näiden presidentinvaalien hurmioituneinta tapahtumaa Helsingin ytimessä Sanomatalossa.</p><p>Ihmiset nauroivat ja taputtivat, kerta toisensa jälkeen Ilta-Sanomien tapahtumassa. Ja heitä oli paljon, niin paljon, että kaikki paikat, joilta kello 14:40&ndash;15:00 esiintynyttä henkilöä näki, oli varattu. Myös seisomapaikat.</p><p>Tuo henkilö oli Paavo Väyrynen, 71-vuotias poliitikko, joka pääsi ensimmäistä kertaa irti käytännössä varmana presidenttiehdokkaana.</p><p>Valitsijayhdistyksensä kautta kisaan päässyt keskustalainen europarlamentaarikko joutui vastailemaan Sanoma-talon lavalla Ilta-Sanomien toimittajan Timo Haapalan heittoihin jalasmökistä ja Neuvostoliiton ikuisuudesta. Hän sai kaiken kokeneen toimittajankin pari kertaa aika hiljaiseksi, kun onnistui vääntämään itseensä liittyvät sitkeät poliittiset väittämät ja uskomukset voitokseen.</p><p>Joku näytti peukaloa alaspäin, kun Väyrynen tapansa mukaan ylisti itseään ja omien takavuosien ulkopoliittisten tekemistensä suurta merkitystä. Sitäkin peukalon kääntämistä näyttäjä säesti naurulla.</p><p>Väyrynen huvittaa kansalaisia, siitä ei ole epäilystäkään. Hän on tämän presidenttikisan vitsihahmo, mutta myös yhden laidan asiaosaaja. Väyrynen aiheuttaa länsi-integraatiota systemaattisesti ajaneelle Sauli Niinistölle, mutta myös muille ehdokkaille, parikin harmaata hiusta.</p><p>Ei Väyrynen jopa 80 prosentin gallupkannatukseen parhaimmillaan yltänyttä istuvaa presidenttiä uhkaa, mutta presidentti saa Väyrysen vielä kimppuunsa yhteisissä tv-tenteissä. A<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/KkiFYUUh?ref=ampparit:f004&amp;ext=ampparit">lma-tutkimuksessa hänen kannatuksensa oli 2 prosenttia,</a> mutta eilisen perusteella suunta ei ole ainakaan alaspäin.</p><p>Kysymys tietysti kuuluu: uhkaako istuvan presidentin kannatusta kukaan edes niin paljoa, että syntyisi toinen kierros? <a href="https://m.iltalehti.fi/politiikka/201712072200588364_pi.shtml">Vihreiden Pekka Haavisto sai Alma-tutkimuksessa 12 prosenttia kansalaista taakseen Niinistön 64 prosenttia vastaan</a>, kun muille kuudelle ehdokkaalle tuli kannatukseksi 1&ndash;3 prosenttia kullekin ja 8 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa ketä kannattaa.</p><p>Haaviston eilistä Sanomatalo-haastattelua seurasi eilen mittava yleisö, kuten luonnollisestikin myös istuvan presidentin tenttaamista. He pääsivät varsin helpolla, mutta eivät saaneet yleisöä varsinaisesti villintymäänkään. Haavisto-ilmiöstä ei siis ainakaan tässä vaiheessa voida vielä puhua.</p><p>Asetelmassa on kaikesta huolimatta tällä hetkellä jotain samaa kuin kuusi vuotta sitten, jolloin kakkospaikasta Niinistön perässä taistelivat juuri liberaali Haavisto ja eurokriittinen Väyrynen. Jälkimmäisellä ei tosin ole nyt keskustan suurta puoluekonetta takanaan, vaan se kampanjoi Matti Vanhasta presidentiksi.</p><p>Parin prosentin ehdokkaat eivät ole keskimäärin vielä vakuuttaneet. Heidän leiristään kuului eilen arvioita, että tämän viikon tv-kanavien tentit muuttavat vielä kokonaiskuvaa ja toisaalta silläkin on merkitystä, kun kansalaiset vastailevat vaalikoneisiin. Jälkimmäistä selitettiin sillä, että on todennäköistä, että Niinistö ei tule 80 prosentille tai edes 60 prosentille ykkösvaihtoehdoksi vaalikoneesta.</p><p>Äänensä voi tosin antaa vaalikoneen tarjoamista vaihtoehdoista vaikka viidenneksi tulleelle, eli ei sekään suoraan mitään ratkaise.</p><p>Useampikin kuin yksi presidenttiehdokas arveli minulle eilen, että Väyrysen mukaan tulo tuo juuri heille nostetta. Voi olla niinkin tai sitten ollaan enemmän toiveajattelun puolella.</p><p>Väyrysen jälkeen estradille asteli eilen Sanomatalossa omaan haastatteluosuuteensa Matti Vanhanen, joka on tehnyt vaalikampanjaa jo keväästä 2016. Todistin omin silmin, kuinka aika moni poistui paikalta, kun Vanhasen osuus alkoi.</p><p>***</p><p>Alma Talentin medioiden presidenttihaastattelut alkavat tällä viikolla. Kauppalehden, Talouselämän ja Uuden Suomen yhteishaastatteluissa ovat ensin vuorossa Matti Vanhanen (kesk.) ja Merja Kyllönen (vas.).</p> Olin todistamassa eilen näiden presidentinvaalien hurmioituneinta tapahtumaa Helsingin ytimessä Sanomatalossa.

Ihmiset nauroivat ja taputtivat, kerta toisensa jälkeen Ilta-Sanomien tapahtumassa. Ja heitä oli paljon, niin paljon, että kaikki paikat, joilta kello 14:40–15:00 esiintynyttä henkilöä näki, oli varattu. Myös seisomapaikat.

Tuo henkilö oli Paavo Väyrynen, 71-vuotias poliitikko, joka pääsi ensimmäistä kertaa irti käytännössä varmana presidenttiehdokkaana.

Valitsijayhdistyksensä kautta kisaan päässyt keskustalainen europarlamentaarikko joutui vastailemaan Sanoma-talon lavalla Ilta-Sanomien toimittajan Timo Haapalan heittoihin jalasmökistä ja Neuvostoliiton ikuisuudesta. Hän sai kaiken kokeneen toimittajankin pari kertaa aika hiljaiseksi, kun onnistui vääntämään itseensä liittyvät sitkeät poliittiset väittämät ja uskomukset voitokseen.

Joku näytti peukaloa alaspäin, kun Väyrynen tapansa mukaan ylisti itseään ja omien takavuosien ulkopoliittisten tekemistensä suurta merkitystä. Sitäkin peukalon kääntämistä näyttäjä säesti naurulla.

Väyrynen huvittaa kansalaisia, siitä ei ole epäilystäkään. Hän on tämän presidenttikisan vitsihahmo, mutta myös yhden laidan asiaosaaja. Väyrynen aiheuttaa länsi-integraatiota systemaattisesti ajaneelle Sauli Niinistölle, mutta myös muille ehdokkaille, parikin harmaata hiusta.

Ei Väyrynen jopa 80 prosentin gallupkannatukseen parhaimmillaan yltänyttä istuvaa presidenttiä uhkaa, mutta presidentti saa Väyrysen vielä kimppuunsa yhteisissä tv-tenteissä. Alma-tutkimuksessa hänen kannatuksensa oli 2 prosenttia, mutta eilisen perusteella suunta ei ole ainakaan alaspäin.

Kysymys tietysti kuuluu: uhkaako istuvan presidentin kannatusta kukaan edes niin paljoa, että syntyisi toinen kierros? Vihreiden Pekka Haavisto sai Alma-tutkimuksessa 12 prosenttia kansalaista taakseen Niinistön 64 prosenttia vastaan, kun muille kuudelle ehdokkaalle tuli kannatukseksi 1–3 prosenttia kullekin ja 8 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa ketä kannattaa.

Haaviston eilistä Sanomatalo-haastattelua seurasi eilen mittava yleisö, kuten luonnollisestikin myös istuvan presidentin tenttaamista. He pääsivät varsin helpolla, mutta eivät saaneet yleisöä varsinaisesti villintymäänkään. Haavisto-ilmiöstä ei siis ainakaan tässä vaiheessa voida vielä puhua.

Asetelmassa on kaikesta huolimatta tällä hetkellä jotain samaa kuin kuusi vuotta sitten, jolloin kakkospaikasta Niinistön perässä taistelivat juuri liberaali Haavisto ja eurokriittinen Väyrynen. Jälkimmäisellä ei tosin ole nyt keskustan suurta puoluekonetta takanaan, vaan se kampanjoi Matti Vanhasta presidentiksi.

Parin prosentin ehdokkaat eivät ole keskimäärin vielä vakuuttaneet. Heidän leiristään kuului eilen arvioita, että tämän viikon tv-kanavien tentit muuttavat vielä kokonaiskuvaa ja toisaalta silläkin on merkitystä, kun kansalaiset vastailevat vaalikoneisiin. Jälkimmäistä selitettiin sillä, että on todennäköistä, että Niinistö ei tule 80 prosentille tai edes 60 prosentille ykkösvaihtoehdoksi vaalikoneesta.

Äänensä voi tosin antaa vaalikoneen tarjoamista vaihtoehdoista vaikka viidenneksi tulleelle, eli ei sekään suoraan mitään ratkaise.

Useampikin kuin yksi presidenttiehdokas arveli minulle eilen, että Väyrysen mukaan tulo tuo juuri heille nostetta. Voi olla niinkin tai sitten ollaan enemmän toiveajattelun puolella.

Väyrysen jälkeen estradille asteli eilen Sanomatalossa omaan haastatteluosuuteensa Matti Vanhanen, joka on tehnyt vaalikampanjaa jo keväästä 2016. Todistin omin silmin, kuinka aika moni poistui paikalta, kun Vanhasen osuus alkoi.

***

Alma Talentin medioiden presidenttihaastattelut alkavat tällä viikolla. Kauppalehden, Talouselämän ja Uuden Suomen yhteishaastatteluissa ovat ensin vuorossa Matti Vanhanen (kesk.) ja Merja Kyllönen (vas.).

]]>
53 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247491-eilinen-muutti-presidenttipelin-kasikirjoituksen#comments Kotimaa Tue, 12 Dec 2017 08:30:13 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247491-eilinen-muutti-presidenttipelin-kasikirjoituksen
Näennäisviljely vaarantaa maaseudun elinvoiman http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247490-naennaisviljely-vaarantaa-maaseudun-elinvoiman <p>Euroopan unioni ja Suomi uudistivat vuonna 2015 yhteistä maatalouspolitiikkaansa pitkien neuvottelujen jälkeen. Valitettavasti järjestelmä loi porsaanreiän, jossa viljelijän on mahdollista nostaa tukia, vaikka hänen tarkoituksenaan ei ole edes tuottaa elintarvikkeita tai rehua. Tällainen tukijärjestelmä vaikeuttaa tuottavan maatalouden kehittämistä ja osaltaan heikentää elintarvikeomavaraisuutta syöden työpaikkoja koko elintarvikeketjusta. Keskusta vastusti tuolloin muutosta.</p><p>Pahinta kuitenkin on, että näennäisviljelyn tukeminen vaarantaa koko maaseudun elinvoiman. Moni maatalousyrittäjä haluaisi kehittää liiketoimintaansa ja kasvaa, mutta tukikelpoisen lisäpellon saatavuus on äärimmäisen huono ja hinnat korkealla. Kukaan ei halua luopua &rdquo;lypsävästä lehmästä&rdquo;, vaan viljelee mieluummin &rdquo;hömppäheinää&rdquo; saaden siitä korvauksen. Kansantaloutemme ja elintarvikeketjumme ei hyödy tästä millään tavalla, vaan päinvastoin. Emme saa tukieuroille tällaisesta toiminnasta mitään vastinetta. Näennäisviljely on peltotukien saamista ja tukiehtojen täyttämistä mahdollisimman pieniksi optimoiduilla kustannuksilla. Kaikkien maataloustukien tulisi mieluummin olla sellaisia, että saamme lisäarvoa elintarvikeketjuumme ja tuemme ruuantuotantoa.</p><p>Järjestelmä on johtanut tilanteeseen, jossa kehittyvät aktiivitilat ovat peltojen puutteessa raivanneet metsiä tukikelvottomiksi pelloiksi samalla, kun näennäisviljelijät ovat nauttineet tukikelpoisista pelloistaan tuottamatta yhtään mitään. Järjestelmä on järjetön. Onpa jopa väitetty, että peltotukipolitiikasta on luotu maataloustuotannosta jäähdyttelevien eläkejärjestelmä, jossa tuetaan ainoastaan peltojen omistamista kuolemaan saakka. Tällaisessa ei ole järkeä, vaan tukikelpoiset pellot on ehdottomasti saatava tuottamaan ruokaa.</p><p>Suomen ja EU:n on nopeasti ryhdyttävä toimenpiteisiin maataloustukien maksattamiseksi vain aktiiviviljelijöille ja peltojen saamiseksi todellisen tuotannon käyttöön. Tämä vaatii niin aktiivista kansallista, kuin EU:n politiikkaakin.</p><p>Niin kauan kuin estämme aktiiviviljelijöiden liiketoiminnan kehittymisen tukemalla näennäisviljelyä, asetamme koko suomalaisen maaseudun elinvoiman ja kotimaisen maatalouden vaaraan. Haluammeko todella luoda maaseudun, jossa &rdquo;vanhat isännät&rdquo; tai perikunnalta peltoa perineet kaupunkilaislääkärit nostavat peltotukia tuottamatta yhtään mitään samalla, kun nuoret ja innokkaat joutuvat pakenemaan kaupunkeihin muiden töiden perään, koska eivät kykene kehittämään omaa liiketoimintaansa? On kansallinen etu, että tämä epäkohta korjataan ja nopeasti. Seuraava mahdollisuus siihen on aikaisintaan vuonna 2019, sillä kesken tukikauden muutoksia ei kyetä toteuttamaan.&nbsp;</p><p>Työskentelen itsekin harvaan asutun maaseudun parlamentaarisessa työryhmässä ja toivon, että työryhmä selvittää työnsä aikana myös näennäisviljelyn tukien negatiivisen vaikutuksen maaseudun elinvoimaan. Se vaikutus on nimittäin mittava. Maatalous- ja maaseutupolitiikkaamme tarvitaan nyt jämäkkyyttä ja johtajuutta enemmän kuin koskaan. Se on toistaiseksi hyvissä käsissä, toivottavasti myös seuraavalla hallituskaudella. Samalla on hyvä muistuttaa, että maataloustukia ei makseta tuottajien, vaan kuluttajien takia. On jokaisen etu, että kaupoista on saatavissa nyt ja tulevaisuudessa kohtuullisen hintaisia kotimaisia, eettisiä ja ekologisia elintarvikkeita.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan unioni ja Suomi uudistivat vuonna 2015 yhteistä maatalouspolitiikkaansa pitkien neuvottelujen jälkeen. Valitettavasti järjestelmä loi porsaanreiän, jossa viljelijän on mahdollista nostaa tukia, vaikka hänen tarkoituksenaan ei ole edes tuottaa elintarvikkeita tai rehua. Tällainen tukijärjestelmä vaikeuttaa tuottavan maatalouden kehittämistä ja osaltaan heikentää elintarvikeomavaraisuutta syöden työpaikkoja koko elintarvikeketjusta. Keskusta vastusti tuolloin muutosta.

Pahinta kuitenkin on, että näennäisviljelyn tukeminen vaarantaa koko maaseudun elinvoiman. Moni maatalousyrittäjä haluaisi kehittää liiketoimintaansa ja kasvaa, mutta tukikelpoisen lisäpellon saatavuus on äärimmäisen huono ja hinnat korkealla. Kukaan ei halua luopua ”lypsävästä lehmästä”, vaan viljelee mieluummin ”hömppäheinää” saaden siitä korvauksen. Kansantaloutemme ja elintarvikeketjumme ei hyödy tästä millään tavalla, vaan päinvastoin. Emme saa tukieuroille tällaisesta toiminnasta mitään vastinetta. Näennäisviljely on peltotukien saamista ja tukiehtojen täyttämistä mahdollisimman pieniksi optimoiduilla kustannuksilla. Kaikkien maataloustukien tulisi mieluummin olla sellaisia, että saamme lisäarvoa elintarvikeketjuumme ja tuemme ruuantuotantoa.

Järjestelmä on johtanut tilanteeseen, jossa kehittyvät aktiivitilat ovat peltojen puutteessa raivanneet metsiä tukikelvottomiksi pelloiksi samalla, kun näennäisviljelijät ovat nauttineet tukikelpoisista pelloistaan tuottamatta yhtään mitään. Järjestelmä on järjetön. Onpa jopa väitetty, että peltotukipolitiikasta on luotu maataloustuotannosta jäähdyttelevien eläkejärjestelmä, jossa tuetaan ainoastaan peltojen omistamista kuolemaan saakka. Tällaisessa ei ole järkeä, vaan tukikelpoiset pellot on ehdottomasti saatava tuottamaan ruokaa.

Suomen ja EU:n on nopeasti ryhdyttävä toimenpiteisiin maataloustukien maksattamiseksi vain aktiiviviljelijöille ja peltojen saamiseksi todellisen tuotannon käyttöön. Tämä vaatii niin aktiivista kansallista, kuin EU:n politiikkaakin.

Niin kauan kuin estämme aktiiviviljelijöiden liiketoiminnan kehittymisen tukemalla näennäisviljelyä, asetamme koko suomalaisen maaseudun elinvoiman ja kotimaisen maatalouden vaaraan. Haluammeko todella luoda maaseudun, jossa ”vanhat isännät” tai perikunnalta peltoa perineet kaupunkilaislääkärit nostavat peltotukia tuottamatta yhtään mitään samalla, kun nuoret ja innokkaat joutuvat pakenemaan kaupunkeihin muiden töiden perään, koska eivät kykene kehittämään omaa liiketoimintaansa? On kansallinen etu, että tämä epäkohta korjataan ja nopeasti. Seuraava mahdollisuus siihen on aikaisintaan vuonna 2019, sillä kesken tukikauden muutoksia ei kyetä toteuttamaan. 

Työskentelen itsekin harvaan asutun maaseudun parlamentaarisessa työryhmässä ja toivon, että työryhmä selvittää työnsä aikana myös näennäisviljelyn tukien negatiivisen vaikutuksen maaseudun elinvoimaan. Se vaikutus on nimittäin mittava. Maatalous- ja maaseutupolitiikkaamme tarvitaan nyt jämäkkyyttä ja johtajuutta enemmän kuin koskaan. Se on toistaiseksi hyvissä käsissä, toivottavasti myös seuraavalla hallituskaudella. Samalla on hyvä muistuttaa, että maataloustukia ei makseta tuottajien, vaan kuluttajien takia. On jokaisen etu, että kaupoista on saatavissa nyt ja tulevaisuudessa kohtuullisen hintaisia kotimaisia, eettisiä ja ekologisia elintarvikkeita.

]]>
10 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247490-naennaisviljely-vaarantaa-maaseudun-elinvoiman#comments Kotimaa Elintarvikkeet Maanviljely Maaseutu maatalous Maataloustuet Tue, 12 Dec 2017 07:55:01 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247490-naennaisviljely-vaarantaa-maaseudun-elinvoiman
Maakuntien näennäisdemokratia http://sirpapaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247447-maakuntien-naennaisdemokratia <p>Viime vaalikauden lopussa silloisen sote-uudistuksen heikkoudeksi osoittautui se, että mallissa ei olllut suoraan vaaleilla valittuja päättäjiä. Nyt esitetyssä uudessa sote-mallissa on tulossa vaalit, mutta ei juuri mitään päätettävää. Sote-uudistuksen tavoitteet tasa-arvoisista palveluista, integroiduista palveluista ja kustannusten kohoamisen säätelystä eivät ole asiantuntijoiden mukaan toteutumassa nyt esitetyllä mallilla. Samalla nyt tulisi arvioida myös demokratian kannalta onko parempi, että suurempi sote-alue toimii aidosti vaiko vain näennäisesti.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tilanteen tekee ongelmalliseksi vajaa itsehallinto, valtion tiukka ohjaus, järjestäjän ja tuottajan erottaminen, vaalikelpoisuuden rajoittaminen ja pakolliset palveluyhtiöt. Varsin laajasti on tiedetty, että itsehallinto on heikkoa, jollei ole olemassa verotusoikeutta, eikä mahdollisuutta säätää näin omaa talouttaan myöskään investointien ym. osalta. Valtion ohjaus löytyy useista kohdin lakiesitystä, joissa viimeinen sana on jätetty valtioneuvostolle esim. sote-palveluista, alueiden yhteistyöstä, investoinneista ja tietysti rahoituksesta. Toinen ongelma on tehdä uudistus sekoittamalla sote-uudistukseen valtionhallintoa, jossa viranomaispäätöksiä ei ole mahdollista muokata maakuntavaltuustossa, vaikka rahoituksen osalta ovat yleiskatteelisen rahoituksen parissa muiden koottujen palvelujen kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kolmas ongelma demokraattiselle päätöksenteolle ja itsehallinnolle on, että maakunnat eivät saa päättää tukipalveluidensa organisoinnista. Henkilöstö- ja talouspalvelut, tietoliikenne, ICT:n kehittäminen ja kiinteistöjen hallinnointi siirtyvät valtakunnallisille yhtiöille, joissa osin myös valtio on omistajana. Päätösvaltaa näissä yhtiöissä käyttävät hallitukset, joilla ei ole suoraa yhteyttä tai konserniohjausta maakuntien valtuustoista. Investointien osalta lainat onnistuvat vain valtion takaamina, joten valtiolla on aina veto-oikeus sote-kiinteistöjen rakentamiseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Neljäntenä ongelmallisena asiana on markkinamalli, jonka vuoksi ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa sote-päätökset palveluverkosta, henkilöstöstä ym. tapahtuvat liikelaitoksessa, valtuuston tehdessä vain strategiset linjaukset. Liikelaitoksen johtokuntaan on esitetty valittavaksi liiketoimintaosaajat, joilta samalla on kielletty yhteys valtuustoon tai mahdolliseen lautakuntaan. Tämän perusteena on järjestäjän ja tuottajan täydellinen erottaminen - vaikka kaikki kokeilut ovat osoittautuneet huonoiksi - jotta yksityiset pääsevät samalle viivalle. Samasta syystä tulee rajatuksi vaalikelpoisuudesta ulos tuhansia ihmisiä, kun kukaan joka on omistajana, mukana päätöksenteossa hallituksessa tai johtavana työntekijänä yrityksessä tai yhdistyksessä joka on tarjoamassa palveluja suoraan tai asiakassetelillä, ei saa olla ehdokkaana vaaleissa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kansanvaltaisuus on ollut suomalainen malli hoitaa sote, kuten muitakin palveluja. Nyt halutaan romuttaa vahvaa pohjaa demokratialta, jossa kansalaiset ovat aidosti olleet tietoisia kuka päättää mistäkin ja että poliittisella päätöksenteolla on ollut aito mahdollisuus vaikuttaa. Tällä mallilla on pystytty tuottamaan yksi maailman tehokkaimmista ja parhaimmista sote-järjestelmistä, ja nyt tämä ollaan murtamassa markkinoiden vuoksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime vaalikauden lopussa silloisen sote-uudistuksen heikkoudeksi osoittautui se, että mallissa ei olllut suoraan vaaleilla valittuja päättäjiä. Nyt esitetyssä uudessa sote-mallissa on tulossa vaalit, mutta ei juuri mitään päätettävää. Sote-uudistuksen tavoitteet tasa-arvoisista palveluista, integroiduista palveluista ja kustannusten kohoamisen säätelystä eivät ole asiantuntijoiden mukaan toteutumassa nyt esitetyllä mallilla. Samalla nyt tulisi arvioida myös demokratian kannalta onko parempi, että suurempi sote-alue toimii aidosti vaiko vain näennäisesti. 

 

Tilanteen tekee ongelmalliseksi vajaa itsehallinto, valtion tiukka ohjaus, järjestäjän ja tuottajan erottaminen, vaalikelpoisuuden rajoittaminen ja pakolliset palveluyhtiöt. Varsin laajasti on tiedetty, että itsehallinto on heikkoa, jollei ole olemassa verotusoikeutta, eikä mahdollisuutta säätää näin omaa talouttaan myöskään investointien ym. osalta. Valtion ohjaus löytyy useista kohdin lakiesitystä, joissa viimeinen sana on jätetty valtioneuvostolle esim. sote-palveluista, alueiden yhteistyöstä, investoinneista ja tietysti rahoituksesta. Toinen ongelma on tehdä uudistus sekoittamalla sote-uudistukseen valtionhallintoa, jossa viranomaispäätöksiä ei ole mahdollista muokata maakuntavaltuustossa, vaikka rahoituksen osalta ovat yleiskatteelisen rahoituksen parissa muiden koottujen palvelujen kanssa.

 

Kolmas ongelma demokraattiselle päätöksenteolle ja itsehallinnolle on, että maakunnat eivät saa päättää tukipalveluidensa organisoinnista. Henkilöstö- ja talouspalvelut, tietoliikenne, ICT:n kehittäminen ja kiinteistöjen hallinnointi siirtyvät valtakunnallisille yhtiöille, joissa osin myös valtio on omistajana. Päätösvaltaa näissä yhtiöissä käyttävät hallitukset, joilla ei ole suoraa yhteyttä tai konserniohjausta maakuntien valtuustoista. Investointien osalta lainat onnistuvat vain valtion takaamina, joten valtiolla on aina veto-oikeus sote-kiinteistöjen rakentamiseen. 

 

Neljäntenä ongelmallisena asiana on markkinamalli, jonka vuoksi ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa sote-päätökset palveluverkosta, henkilöstöstä ym. tapahtuvat liikelaitoksessa, valtuuston tehdessä vain strategiset linjaukset. Liikelaitoksen johtokuntaan on esitetty valittavaksi liiketoimintaosaajat, joilta samalla on kielletty yhteys valtuustoon tai mahdolliseen lautakuntaan. Tämän perusteena on järjestäjän ja tuottajan täydellinen erottaminen - vaikka kaikki kokeilut ovat osoittautuneet huonoiksi - jotta yksityiset pääsevät samalle viivalle. Samasta syystä tulee rajatuksi vaalikelpoisuudesta ulos tuhansia ihmisiä, kun kukaan joka on omistajana, mukana päätöksenteossa hallituksessa tai johtavana työntekijänä yrityksessä tai yhdistyksessä joka on tarjoamassa palveluja suoraan tai asiakassetelillä, ei saa olla ehdokkaana vaaleissa. 

 

Kansanvaltaisuus on ollut suomalainen malli hoitaa sote, kuten muitakin palveluja. Nyt halutaan romuttaa vahvaa pohjaa demokratialta, jossa kansalaiset ovat aidosti olleet tietoisia kuka päättää mistäkin ja että poliittisella päätöksenteolla on ollut aito mahdollisuus vaikuttaa. Tällä mallilla on pystytty tuottamaan yksi maailman tehokkaimmista ja parhaimmista sote-järjestelmistä, ja nyt tämä ollaan murtamassa markkinoiden vuoksi. 

 

]]>
4 http://sirpapaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247447-maakuntien-naennaisdemokratia#comments Kotimaa Maakunta- ja soteuudistus Mon, 11 Dec 2017 09:45:15 +0000 Sirpa Paatero http://sirpapaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247447-maakuntien-naennaisdemokratia
Sosiaalipolitiikan asiantuntija leimaa soten sekundaksi http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247440-sosiaalipolitiikan-asiantuntija-leimaa-soten-sekundaksi <p>Professori Heikki Hiilamo toteaa, että&nbsp; sotesta tuli sekundaa &ndash; eli Suomi on saamassa nykyistä huonomman terveydenhoidon (HS 10.12.).</p><p>Hiilamo ei ole soten suhteen mikään ohikulkija: valtiotieteiden ja filosofian tohtori sekä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori. Hän on toiminut kansaneläkelaitoksessa tutkimusprofessorina ja osallistui sote-uudistuksen valmisteluun asiantuntijana.</p><p>Hiilamon mukaan on syytä ottaa huomioon, että terveyspalveluilla on tavanomaisesta poikkeavat markkinat. Yksityisen yrityksen lääkärin kannattaa määrätä potilaalle mahdollisimman paljon tutkimuksia ja hoitoja.&nbsp; Juuri siitä syystä Yhdysvalloissa käytetään erittäin paljon rahaa terveydenhoitoon ja saadaan suhteellisen vähän tuloksia. Siinä on Hiilamon ensimmäinen potku kokoomuksen ajaman &quot;valinnanvapauden&quot; eli terveyspalvelujen yksityistämisen nilkkaan.</p><p>Hän todistelee esimerkein, että sote-järjestelmää revitään rikki kolmesta suunnasta: kustannukset karkaavat, hoito jakaantuu epäoikeudenmukaisesti ja varakkaammat äänestävät jaloillaan eli turvautuvat yksityisiin vakuutuksiin ja terveyspalveluihin.</p><p>Hiilamon mukaan valinnanvapaus tuli kuin varkain. Hallitus ja asiantuntijat kiistelivät sote-palvelujen järjestäjien määrästä. Asiantuntijat katsoivat sopivaksi määräksi 8-12. Keskusta kuitenkin jyräsi hallituksen hajottamisen uhalla läpi 18 maakunnan mallin. Kokoomus sai lohdutuspalkintona merkityksettömältä tuntuneen valinnanvapauden, joka Hiilamon mukaan osoittautui seurauksiltaan järisyttäväksi.</p><p>Kun päädyttiin siihen, että kaikkien maakuntien piti muodostaa sote-keskuksistaan yhtiöitä, oli Hiilamon mukaan selvää, että sote-uudistuksen tavoitteena ei ollut enää kustannusten säästäminen tai terveyserojen kaventaminen, vaan julkisten palveluiden tuotannon siirtäminen yksityisille yhtiöille. Operaatiota voikin kuvata suuren luokan puhallukseksi, joka naamioitiin valinnanvapauden kaapuun. &nbsp;</p><p>Hiilamo perustelee: yleensä uskotaan, että markkinataloudessa nimenomaan yritykset tuovat kuluttajille uusia&nbsp; ja parempia tuotteita ja palveluja. Kuitenkin ne pyrkivät ensisijaisesti kasvattamaan voittojaan, eivätkä huolehtimaan siitä, että rahat riittävät kaikkien palvelemiseen. Yritysten menestys sote-maailmassa on jo tähän mennessä perustunut julkisen järjestelmän heikkouksien hyväksikäyttöön. Niin tulee olemaan jatkossakin.</p><p>Hän esittää hiuksia nostattavan kuvauksen siitä, miten sote-yritysten lobbarit ja eräät korkeimmat virkamiehet tekivät viime keväänä kaikkensa, ettei soten piiloagenda, yritysten edun ajaminen olisi paljastunut. Jos suunnitelma olisi onnistunut, julkisia sote-keskuksia olisi ajautuneet jopa konkurssiin yksityisten kerätessä parhaat asiakkaat suurelta osin nykyisistä työterveyshuollon potilaistaan. Syrjäseutujen asiakkaat olisivat jääneet jopa ilman palveluita. Onneksi asiantuntijat voittivat sillä erää ja hallitus joutui vetämään esityksen eduskunnasta.</p><p>Paljon puhutusta asiakassetelistä Hiilamo toteaa, että setelin käytön laajentamisehdotus tarkoittaa pääasiassa yksityisten terveysyritysten suosimista. Uusin esitys poikkeaa Hiilamon mukaan edelleen muiden pohjoismaiden ratkaisusta Sote-keskusten palveluvalikoima olisi niin laaja, ettei pienemmillä toimijoilla olisi käytännössä mahdollisuuksia tarjota palveluita. Suuret sote-yhtiöt keräisivät potin.</p><p>Hiilamo kutsuu sotea Suomen heikoimmin suunnitelluksi uudistukseksi. Viime viikkoina on hänen mukaansa kuultu yhä enemmän vaatimuksia siitä, että koko uudistus pitäisi perua. Hän ei kuitenkaan näe tilannetta toivottomana, mutta nykyisiä suunnitelmia tulisi parantaa oleellisesti. Kelvottoman hankkeen peruminen olisikin mielestäni viisasta, mutta hallitus ei sitä tee kasvojensa menettämisen pelossa. Mieluummin se ajaakin päänsä seinään.</p><p>Hiilamo päättää puheenvuoronsa toteamalla, että nykyinen sote-järjestelmämme on mainettaan parempi. Sen suuria haasteita &ndash; kustannusten ennakoitua kasvua ja eriarvoisuutta hoidon saatavuudessa &ndash; ei ratkaista nykyistä huonommalla järjestelmällä. Pitäisi pyrkiä selvästi parempaan.</p><p>Asiantuntija on puhunut. Nyt hallituksen pitäisi ryhdistäytyä &ndash; ja kansalaisten valpastua. Pystyvätkö hallituspuolueet ja niiden poliitikot viemään ilman äänestäjien selvää tuomiota läpi uudistuksen, joka rapauttaa sote-järjestelmämme ja tarjoaa ratkaisun, jossa häviäjiä ovat potilaat ja julkinen terveydenhoito, sekä voittajia yksityiset sote-yritykset ja niiden osakkeenomistajat? Onnistuuko suuri puhallus?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Professori Heikki Hiilamo toteaa, että  sotesta tuli sekundaa – eli Suomi on saamassa nykyistä huonomman terveydenhoidon (HS 10.12.).

Hiilamo ei ole soten suhteen mikään ohikulkija: valtiotieteiden ja filosofian tohtori sekä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori. Hän on toiminut kansaneläkelaitoksessa tutkimusprofessorina ja osallistui sote-uudistuksen valmisteluun asiantuntijana.

Hiilamon mukaan on syytä ottaa huomioon, että terveyspalveluilla on tavanomaisesta poikkeavat markkinat. Yksityisen yrityksen lääkärin kannattaa määrätä potilaalle mahdollisimman paljon tutkimuksia ja hoitoja.  Juuri siitä syystä Yhdysvalloissa käytetään erittäin paljon rahaa terveydenhoitoon ja saadaan suhteellisen vähän tuloksia. Siinä on Hiilamon ensimmäinen potku kokoomuksen ajaman "valinnanvapauden" eli terveyspalvelujen yksityistämisen nilkkaan.

Hän todistelee esimerkein, että sote-järjestelmää revitään rikki kolmesta suunnasta: kustannukset karkaavat, hoito jakaantuu epäoikeudenmukaisesti ja varakkaammat äänestävät jaloillaan eli turvautuvat yksityisiin vakuutuksiin ja terveyspalveluihin.

Hiilamon mukaan valinnanvapaus tuli kuin varkain. Hallitus ja asiantuntijat kiistelivät sote-palvelujen järjestäjien määrästä. Asiantuntijat katsoivat sopivaksi määräksi 8-12. Keskusta kuitenkin jyräsi hallituksen hajottamisen uhalla läpi 18 maakunnan mallin. Kokoomus sai lohdutuspalkintona merkityksettömältä tuntuneen valinnanvapauden, joka Hiilamon mukaan osoittautui seurauksiltaan järisyttäväksi.

Kun päädyttiin siihen, että kaikkien maakuntien piti muodostaa sote-keskuksistaan yhtiöitä, oli Hiilamon mukaan selvää, että sote-uudistuksen tavoitteena ei ollut enää kustannusten säästäminen tai terveyserojen kaventaminen, vaan julkisten palveluiden tuotannon siirtäminen yksityisille yhtiöille. Operaatiota voikin kuvata suuren luokan puhallukseksi, joka naamioitiin valinnanvapauden kaapuun.  

Hiilamo perustelee: yleensä uskotaan, että markkinataloudessa nimenomaan yritykset tuovat kuluttajille uusia  ja parempia tuotteita ja palveluja. Kuitenkin ne pyrkivät ensisijaisesti kasvattamaan voittojaan, eivätkä huolehtimaan siitä, että rahat riittävät kaikkien palvelemiseen. Yritysten menestys sote-maailmassa on jo tähän mennessä perustunut julkisen järjestelmän heikkouksien hyväksikäyttöön. Niin tulee olemaan jatkossakin.

Hän esittää hiuksia nostattavan kuvauksen siitä, miten sote-yritysten lobbarit ja eräät korkeimmat virkamiehet tekivät viime keväänä kaikkensa, ettei soten piiloagenda, yritysten edun ajaminen olisi paljastunut. Jos suunnitelma olisi onnistunut, julkisia sote-keskuksia olisi ajautuneet jopa konkurssiin yksityisten kerätessä parhaat asiakkaat suurelta osin nykyisistä työterveyshuollon potilaistaan. Syrjäseutujen asiakkaat olisivat jääneet jopa ilman palveluita. Onneksi asiantuntijat voittivat sillä erää ja hallitus joutui vetämään esityksen eduskunnasta.

Paljon puhutusta asiakassetelistä Hiilamo toteaa, että setelin käytön laajentamisehdotus tarkoittaa pääasiassa yksityisten terveysyritysten suosimista. Uusin esitys poikkeaa Hiilamon mukaan edelleen muiden pohjoismaiden ratkaisusta Sote-keskusten palveluvalikoima olisi niin laaja, ettei pienemmillä toimijoilla olisi käytännössä mahdollisuuksia tarjota palveluita. Suuret sote-yhtiöt keräisivät potin.

Hiilamo kutsuu sotea Suomen heikoimmin suunnitelluksi uudistukseksi. Viime viikkoina on hänen mukaansa kuultu yhä enemmän vaatimuksia siitä, että koko uudistus pitäisi perua. Hän ei kuitenkaan näe tilannetta toivottomana, mutta nykyisiä suunnitelmia tulisi parantaa oleellisesti. Kelvottoman hankkeen peruminen olisikin mielestäni viisasta, mutta hallitus ei sitä tee kasvojensa menettämisen pelossa. Mieluummin se ajaakin päänsä seinään.

Hiilamo päättää puheenvuoronsa toteamalla, että nykyinen sote-järjestelmämme on mainettaan parempi. Sen suuria haasteita – kustannusten ennakoitua kasvua ja eriarvoisuutta hoidon saatavuudessa – ei ratkaista nykyistä huonommalla järjestelmällä. Pitäisi pyrkiä selvästi parempaan.

Asiantuntija on puhunut. Nyt hallituksen pitäisi ryhdistäytyä – ja kansalaisten valpastua. Pystyvätkö hallituspuolueet ja niiden poliitikot viemään ilman äänestäjien selvää tuomiota läpi uudistuksen, joka rapauttaa sote-järjestelmämme ja tarjoaa ratkaisun, jossa häviäjiä ovat potilaat ja julkinen terveydenhoito, sekä voittajia yksityiset sote-yritykset ja niiden osakkeenomistajat? Onnistuuko suuri puhallus?

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
47 http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247440-sosiaalipolitiikan-asiantuntija-leimaa-soten-sekundaksi#comments Kotimaa Mon, 11 Dec 2017 07:36:41 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247440-sosiaalipolitiikan-asiantuntija-leimaa-soten-sekundaksi
Joulukuu 20 vuotta sitten http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247427-joulukuu-20-vuotta-sitten <p>Joulukuun ensimmäisellä viikolla 20 vuotta sitten olin kiireinen. Valmistuin ylioppilaaksi, ja perjantaina 5.12. oli lakkiaiset Helsingin Vanhassa kirkossa. Seremoniasta en muista paljoakaan, lakin olin lainannut serkultani ja se oli pari numeroa liian suuri. En kuitenkaan tehnyt yhtä radikaalisti kuin veljeni, joka meni lakkiaisiin pari vuotta myöhemmin ilman lakkia.</p><p>Meitä syksyllä valmistuneita ei ollut tuohon aikaan vielä paljoa, koko koulusta ehkä 5-6, joten tapahtumassa tunsi olevansa huomion keskipisteenä. Vaikutti että rehtori muisti minut, koska olin syyskuussa myöhästynyt kolme kertaa ylioppilaskokeista. En ollut juurikaan miettinyt koko lakkiaisia tai kutsunut sinne ketään. Olin opiskellut jo syyskuusta asti yliopistossa, ja syksyn ajan ollut mukana valmistelemassa seuraavan päivän kuokkavierasjuhlia jotka järjestettiin tuolloin toista kertaa.</p><p>Alkuviikosta olin hiipinyt ja väijynyt vantaalaisessa metsässä kello kuuden aikoihin aamulla, iskuryhmämme tarkoitus oli lukittautua turkishuutokauppaan menevään bussiin D-lukoilla ja kahleilla. Joitain päiviä aikaisemmin olin käynyt yksin yöllä harjoittelemassa lukittautumista bussiyhtiön varikolla, joten minun olisi pitänyt löytää sopiva kohta bussin pohjassa johon lukon saisi kiinni. Toinen ryhmä pysäytti bussin vuokratulla autolla ja lukittautui sen rattiin, me ryntäsimme metsästä bussin eteen. Pääsin bussin alle, mutta bussi oli erimallinen kuin varikolla löytämäni. En löytänyt sopivaa kohtaa riittävän nopeasti, ja poliisi kiskoi minut niskasta ulos bussin alta. Päämielenosoituksessa oli 200-300 osanottajaa, mutta he eivät päässeet kovin lähelle bussia. Loppupäivän vietin Tikkurilan poliisiaseman putkassa joidenkin kymmenien aktivistien kanssa, puolet oli otettu kiinni satunnaisesti mm. valokuvien ottamisesta.&nbsp;</p><p>Vasta perjantaina tajusin, että voisin kutsua kavereitani ylioppilasjuhliin, koska äitini oli nähnyt vaivaa ja valmistanut vegaanisia herkkuja. Soittelin useammille, ja paikalle saapuikin satunnainen joukko kavereita joista juuri kukaan ei ollut käynyt kotonani aikasemmin. Paikalle tulivat myös J ja S, jotka eivät viipyneet kauaa ja lähtivät pian omille asioilleen. Sitä en tiennyt, että seuraavana yönä he lähtisivät Orimattilaan tekemään iskua turkistarhaaja Markku Kuisman tilalle. Isku päättyi huonosti, Kuisma ampui haulikolla ja osui sekä J:hin ja kahteen muuhun aktivistiin, jotka olivat mukana ryhmässä. Pahiten haavottunut aktivisti sai hauleja keuhkoihinsa. Viidestä tarhalle lähteneestä vain S ja yksi toinen aktivisti säästyivät vammoilta.</p><p>Tieto tapahtumista tuli seuraavana päivänä Pakilan työväentalolle, jossa oli Maan ystävien väentapaaminen. Aluksi tuli vain tieto ampumisesta, tieto siitä ketä oli ammuttu tuli vasta päivän mittaan. Epätietoisuus oli tuskallista. Päivä meni järkyttyneissä tunnelmissa, itse pyyhin tuntemukset mielestäni ja menin, vietin päivän (lanka)puhelimessa ja tein parhaani mukaan solidaarisuustyötä haavoittuneille. Muut paitsi pahiten haavoittunut vietiin tutkintavankeuteen vielä samana päivänä.</p><p>Pakilasta lähdin kuokkavierasjuhliin. Paikalle tuli ehkä 300 osanottajaa joten 90-luvun mittapuulla mielenosoitus oli suuri. Tapahtuma oli myös 90-luvun kuokkavierasjuhlista vihaisin. Metallin nuorten silloinen puheenjohtaja Kaide Laaksonen oli vetänyt punk-vermeet ylleen, ja piti raivoisan puheen. Poliiseja heiteltiin lumipalloilla, ja muutama osanottaja päätyi putkaan. Illalla Maan ystävien väentapaamisessa oli bileet, mutta minä ja muut ammuttujen kaverit emme olleet juhlatuulella emmekä osallistuneet. Seuraavana päivänä järjestettiin Orimattilassa mielenosoitus, mutta pidin Maan ystävien väentapaamiseen osallistumista tärkeämpänä, koska olin tiiviisti mukana sekä liikennetyöryhmässä että ylikansallisiin suuryrityksiin keskittyneessä työryhmässä. Ajattelin, ettei oma yksilöllinen panokseni Markku Kuisman tilalla järjestettyyn mielenosoitukseen olisi yhtä tärkeä, Kuisman pelkurimainen teko ei saisi estää tulevan toiminnan suunnittelua.</p><p>Tuona viikonloppuna olin varma, että yleisön suhtautuminen eläinaktivismiin ja turkistarhaukseen vihdoin kääntyisi. Olin kuitenkin väärässä. Vaikka ensimmäisenä päivänä aktivistit saivat paljon sympatiaa, iltapäivälehdet spinnasivat Markku Kuisman äkkiä tilaansa puolustaneeksi sankariksi mm. johdattelevien yleisökysymysten avulla. Pian ne hyökkäsivät J:n henkilöä vastaan. Tämä oli toiminut usein Oikeutta Eläimille -yhdistyksen puhemiehenä, ja sanonut ettei tee eikä tue iskuja, mutta ei myöskään tuomitse niitä. J leimattiin epärehelliseksi, eikä lopulta käyty lainkaan keskustelua siitä, saako eläintuotannon suojelemiseksi käyttää hengenvaarallista väkivaltaa.</p><p>Teimme kovasti mediatyötä tätä spinnausta vastaan, ja suunnittelimme myös poliisin ja valtamedian vastaista mielenosoitusta, jonka taustamateriaaliksi kirjoitin kirjoituksen <a href="http://anttirautiainen.livejournal.com/2576.html">&rdquo;Likainen sota eläinaktivisteja vastaan&rdquo;</a>. Haavoittuneita aktivisteja pidettiin viikkokausia tutkintavankeudessa ja Kuisma oli vapaalla jalalla. Lopulta yksi vangituista meni nälkälakkoon, hänen tuekseen järjestettiin pysyvä mielenosoitus Tikkurilassa.</p><p>Ponnistelumme kuitenkin valuivat hukkaan, turkistuottajat voittivat mediakamppailun poliisin ja iltapäivälehtien tuella. Kuisma sai vain ehdollisen tuomion, tosin pidemmän kuin aktivistit. Koko eläinoikeusliike kääntyi laskuun. Tosin uskoisin pääsyyn olleen, että monet olivat jo kauan toimineet jaksamisensa äärirajalla.</p><p>Alkuvuosien eläinoikeusliike oli vahva ja intensiivinen kokemus. Se oli muutaman sadan hengen pääosin teini-ikäinen yhteisö, joka koki voimakasta yhteenkuuluvuutta ja koki kamppailevansa eläintuotannon lisäksi poliisia, koululaitosta, omia vanhempia ja suurin piirtein koko yhteiskuntaa vastaan. Tuolloin turkiskauppiaat, sirkusten työntekijät tai Stockmannin vartijat saattoivat vielä hakata mielenosoittajia ja päästä siitä kuin koira veräjästä.</p><p>Vaikka itse en ollut eläinoikeusliikkeen ytimessä enkä tiennyt kuka teki laittomia iskuja, tunsin ajoittain olevani osa tätä tiivistä yhteisöä. Orimattilan jälkipyykki tuntui minustakin erittäin katkeralta. Luulen, että monille jaksamisensa äärirajoilla kamppailleille tapahtumat taittoivat kamelin selän, ja he vetäytyivät aktivismista. Itsekin keskityin vuoden 1998 puolivälistä alkaen muihin projekteihin. Osa kuitenkin jatkoi eteenpäin, ja nyt, tasan 20 vuotta myöhemmin, ei eläinoikeuskeskustelua enää voi pitää alakulttuurisena projektina joka käy yksin sotaa kaikkea vastaan.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulukuun ensimmäisellä viikolla 20 vuotta sitten olin kiireinen. Valmistuin ylioppilaaksi, ja perjantaina 5.12. oli lakkiaiset Helsingin Vanhassa kirkossa. Seremoniasta en muista paljoakaan, lakin olin lainannut serkultani ja se oli pari numeroa liian suuri. En kuitenkaan tehnyt yhtä radikaalisti kuin veljeni, joka meni lakkiaisiin pari vuotta myöhemmin ilman lakkia.

Meitä syksyllä valmistuneita ei ollut tuohon aikaan vielä paljoa, koko koulusta ehkä 5-6, joten tapahtumassa tunsi olevansa huomion keskipisteenä. Vaikutti että rehtori muisti minut, koska olin syyskuussa myöhästynyt kolme kertaa ylioppilaskokeista. En ollut juurikaan miettinyt koko lakkiaisia tai kutsunut sinne ketään. Olin opiskellut jo syyskuusta asti yliopistossa, ja syksyn ajan ollut mukana valmistelemassa seuraavan päivän kuokkavierasjuhlia jotka järjestettiin tuolloin toista kertaa.

Alkuviikosta olin hiipinyt ja väijynyt vantaalaisessa metsässä kello kuuden aikoihin aamulla, iskuryhmämme tarkoitus oli lukittautua turkishuutokauppaan menevään bussiin D-lukoilla ja kahleilla. Joitain päiviä aikaisemmin olin käynyt yksin yöllä harjoittelemassa lukittautumista bussiyhtiön varikolla, joten minun olisi pitänyt löytää sopiva kohta bussin pohjassa johon lukon saisi kiinni. Toinen ryhmä pysäytti bussin vuokratulla autolla ja lukittautui sen rattiin, me ryntäsimme metsästä bussin eteen. Pääsin bussin alle, mutta bussi oli erimallinen kuin varikolla löytämäni. En löytänyt sopivaa kohtaa riittävän nopeasti, ja poliisi kiskoi minut niskasta ulos bussin alta. Päämielenosoituksessa oli 200-300 osanottajaa, mutta he eivät päässeet kovin lähelle bussia. Loppupäivän vietin Tikkurilan poliisiaseman putkassa joidenkin kymmenien aktivistien kanssa, puolet oli otettu kiinni satunnaisesti mm. valokuvien ottamisesta. 

Vasta perjantaina tajusin, että voisin kutsua kavereitani ylioppilasjuhliin, koska äitini oli nähnyt vaivaa ja valmistanut vegaanisia herkkuja. Soittelin useammille, ja paikalle saapuikin satunnainen joukko kavereita joista juuri kukaan ei ollut käynyt kotonani aikasemmin. Paikalle tulivat myös J ja S, jotka eivät viipyneet kauaa ja lähtivät pian omille asioilleen. Sitä en tiennyt, että seuraavana yönä he lähtisivät Orimattilaan tekemään iskua turkistarhaaja Markku Kuisman tilalle. Isku päättyi huonosti, Kuisma ampui haulikolla ja osui sekä J:hin ja kahteen muuhun aktivistiin, jotka olivat mukana ryhmässä. Pahiten haavottunut aktivisti sai hauleja keuhkoihinsa. Viidestä tarhalle lähteneestä vain S ja yksi toinen aktivisti säästyivät vammoilta.

Tieto tapahtumista tuli seuraavana päivänä Pakilan työväentalolle, jossa oli Maan ystävien väentapaaminen. Aluksi tuli vain tieto ampumisesta, tieto siitä ketä oli ammuttu tuli vasta päivän mittaan. Epätietoisuus oli tuskallista. Päivä meni järkyttyneissä tunnelmissa, itse pyyhin tuntemukset mielestäni ja menin, vietin päivän (lanka)puhelimessa ja tein parhaani mukaan solidaarisuustyötä haavoittuneille. Muut paitsi pahiten haavoittunut vietiin tutkintavankeuteen vielä samana päivänä.

Pakilasta lähdin kuokkavierasjuhliin. Paikalle tuli ehkä 300 osanottajaa joten 90-luvun mittapuulla mielenosoitus oli suuri. Tapahtuma oli myös 90-luvun kuokkavierasjuhlista vihaisin. Metallin nuorten silloinen puheenjohtaja Kaide Laaksonen oli vetänyt punk-vermeet ylleen, ja piti raivoisan puheen. Poliiseja heiteltiin lumipalloilla, ja muutama osanottaja päätyi putkaan. Illalla Maan ystävien väentapaamisessa oli bileet, mutta minä ja muut ammuttujen kaverit emme olleet juhlatuulella emmekä osallistuneet. Seuraavana päivänä järjestettiin Orimattilassa mielenosoitus, mutta pidin Maan ystävien väentapaamiseen osallistumista tärkeämpänä, koska olin tiiviisti mukana sekä liikennetyöryhmässä että ylikansallisiin suuryrityksiin keskittyneessä työryhmässä. Ajattelin, ettei oma yksilöllinen panokseni Markku Kuisman tilalla järjestettyyn mielenosoitukseen olisi yhtä tärkeä, Kuisman pelkurimainen teko ei saisi estää tulevan toiminnan suunnittelua.

Tuona viikonloppuna olin varma, että yleisön suhtautuminen eläinaktivismiin ja turkistarhaukseen vihdoin kääntyisi. Olin kuitenkin väärässä. Vaikka ensimmäisenä päivänä aktivistit saivat paljon sympatiaa, iltapäivälehdet spinnasivat Markku Kuisman äkkiä tilaansa puolustaneeksi sankariksi mm. johdattelevien yleisökysymysten avulla. Pian ne hyökkäsivät J:n henkilöä vastaan. Tämä oli toiminut usein Oikeutta Eläimille -yhdistyksen puhemiehenä, ja sanonut ettei tee eikä tue iskuja, mutta ei myöskään tuomitse niitä. J leimattiin epärehelliseksi, eikä lopulta käyty lainkaan keskustelua siitä, saako eläintuotannon suojelemiseksi käyttää hengenvaarallista väkivaltaa.

Teimme kovasti mediatyötä tätä spinnausta vastaan, ja suunnittelimme myös poliisin ja valtamedian vastaista mielenosoitusta, jonka taustamateriaaliksi kirjoitin kirjoituksen ”Likainen sota eläinaktivisteja vastaan”. Haavoittuneita aktivisteja pidettiin viikkokausia tutkintavankeudessa ja Kuisma oli vapaalla jalalla. Lopulta yksi vangituista meni nälkälakkoon, hänen tuekseen järjestettiin pysyvä mielenosoitus Tikkurilassa.

Ponnistelumme kuitenkin valuivat hukkaan, turkistuottajat voittivat mediakamppailun poliisin ja iltapäivälehtien tuella. Kuisma sai vain ehdollisen tuomion, tosin pidemmän kuin aktivistit. Koko eläinoikeusliike kääntyi laskuun. Tosin uskoisin pääsyyn olleen, että monet olivat jo kauan toimineet jaksamisensa äärirajalla.

Alkuvuosien eläinoikeusliike oli vahva ja intensiivinen kokemus. Se oli muutaman sadan hengen pääosin teini-ikäinen yhteisö, joka koki voimakasta yhteenkuuluvuutta ja koki kamppailevansa eläintuotannon lisäksi poliisia, koululaitosta, omia vanhempia ja suurin piirtein koko yhteiskuntaa vastaan. Tuolloin turkiskauppiaat, sirkusten työntekijät tai Stockmannin vartijat saattoivat vielä hakata mielenosoittajia ja päästä siitä kuin koira veräjästä.

Vaikka itse en ollut eläinoikeusliikkeen ytimessä enkä tiennyt kuka teki laittomia iskuja, tunsin ajoittain olevani osa tätä tiivistä yhteisöä. Orimattilan jälkipyykki tuntui minustakin erittäin katkeralta. Luulen, että monille jaksamisensa äärirajoilla kamppailleille tapahtumat taittoivat kamelin selän, ja he vetäytyivät aktivismista. Itsekin keskityin vuoden 1998 puolivälistä alkaen muihin projekteihin. Osa kuitenkin jatkoi eteenpäin, ja nyt, tasan 20 vuotta myöhemmin, ei eläinoikeuskeskustelua enää voi pitää alakulttuurisena projektina joka käy yksin sotaa kaikkea vastaan.

Antti Rautiainen

 

 

 

]]>
4 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247427-joulukuu-20-vuotta-sitten#comments Kotimaa 90-luku Eläinoikeusliike Kansanliikkeet Kuokkavierasjuhlat Sun, 10 Dec 2017 15:57:26 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247427-joulukuu-20-vuotta-sitten