Kotimaa http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Fri, 19 Oct 2018 15:28:36 +0300 fi Kansanedustaja, ota tästä koppi http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262795-kansanedustaja-ota-tasta-koppi <p>Tapaus Ilja Janitskin ja Johan Bäckman on nyt vellonut pari päivää mediassa ja kommenttipalstoilla reippaalla volyymilla. Jakolinjat ovat jo toki muodostuneet. Perussuomalaisten ja muutamien ääripäiden messias on pudotettu jalustaltaan ja sieltä suunnalta ei tule kuin pyyhkeitä tuomiosta. Muu Suomi näkee asian tietysti käänteisesti.</p><p>Näin vaalien lähestyessä jollain kansanedustajalla voisi olla melkoinen poliittisen pelin tekemisen paikka tarjolla. Pelin tekemisen pohjavireen laukaisi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10463771?fbclid=IwAR3LPDTJ09f79FjYFFBUn4C_woOPi2B7EPeEiLDsUUm39_ptNDiuRWc4Vok">YLEn haastattelussa</a> Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, joka heitti ajatuksen siitä, että sanalliset laittomat uhkaukset voisi säätää virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Toisin sanoen tappouhkaus tms. hyökkäys netin syövereissä ei olisi enää asianomistajarikos eli riippuvainen siitä, haluaako uhkauksen kohteeksi joutunut nostaa asiasta syytteen vai ei.</p><p>Käytännössä väliin tuleminen tapahtuisi siten, että netissä valvoisi määrä x poliiseja, jotka toimittaisivat tietyissä tapauksissa yleiselle syyttäjälle kuvankaappauksia sun muita dokumenttia sakon kera pahimmista ylilyönneistä ja sen jälkeen joko a) syyttäjä vahvistaisi poliisin määräämän sakkotuomion tai sitten b) peltipoliisimaisesti ihan vain sakko kotiin postin kautta ilman mutkan tekemistä syyttäjän pakeilla.</p><p>Peltipoliisimaista liukuhihnamenettelyä eli pelkästään poliisiviranomaisen määräämää sakkotuomiota ilman syyttäjän vahvistusta puoltaa sekin, ettei oikeuslaitos kuormittuisi aivan älyttömästi netin vitipäiden törttöilyistä. <a href="https://oikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/11/uusisakkomenettelykayttoonjoulukuunalusta.html">Nykyaikainen lainsäädäntö</a> antaisi pienellä rukkauksella siihen jo mahdollisuudenkin. Toki räikeimpiä tapauksia varten olisi edelleen perinteinen raastupamahdollisuus olemassa.</p><p>Nyt kysymys kuuluu, että mikä olisi tuo määrä x poliiseja? Poliisilla olisi varmasti antaa joku suuntaa antava arvio lisäresurssien tarpeesta eli uusista poliisiviroista, mikäli lakimuutos astuisi voimaan. Asia selviäisi kohtuu äkkiä ihan yksinkertaisella tiedustelulla asian tiimoilta.</p><p>Mistä löytyisi se kansanedustaja, joka koplaisi nämä asiat yhteen? Täysjärkiset ihmiset, joita on valtaosa Suomen kansasta, tuskin vastustaisivat ajatusta, että jos joku latelee tappouhkauksia toista kohtaan, hänet laitetaan kuriin esim. sakolla.</p><p>Suomalaisen oikeuskäytännön tuntien rangaistushaarukka voisi vaihdella sakosta yhteen vuoteen vankeutta vaikkapa.</p><p>Suomessa on myös erittäin vähän ihmisiä, jotka vastustavat poliisien lisäresursseja ylipäätään koskaan. Joku laitavasemmisto ja erilaiset kriminaalit noin pääsääntöisesti vain.</p><p>Alun sakkopiikin jälkeen voisi väittää, että meno siistiytyisi puolen vuoden, vuoden sisään netissä aikamoisesti. Tällöin netin siivoojapataljoona voitaisiin osoittaa toisiin tehtäviin ainakin osittain. Tekemätöntä työtä on poliiseille ihan aina.</p><p>Kuka olisi se pelin avaaja, joka koplaisi lakimuutoksen ja uudet poliisivirat yhteen näin sopivasti vaalien alla? Lainsäädännön rukkaaminen on kuitenkin kansanedustajan työn ehdotonta ydintä. Poliittinen hyöty voisi olla aikamoinen hyvällä säkää.</p> Tapaus Ilja Janitskin ja Johan Bäckman on nyt vellonut pari päivää mediassa ja kommenttipalstoilla reippaalla volyymilla. Jakolinjat ovat jo toki muodostuneet. Perussuomalaisten ja muutamien ääripäiden messias on pudotettu jalustaltaan ja sieltä suunnalta ei tule kuin pyyhkeitä tuomiosta. Muu Suomi näkee asian tietysti käänteisesti.

Näin vaalien lähestyessä jollain kansanedustajalla voisi olla melkoinen poliittisen pelin tekemisen paikka tarjolla. Pelin tekemisen pohjavireen laukaisi YLEn haastattelussa Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, joka heitti ajatuksen siitä, että sanalliset laittomat uhkaukset voisi säätää virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Toisin sanoen tappouhkaus tms. hyökkäys netin syövereissä ei olisi enää asianomistajarikos eli riippuvainen siitä, haluaako uhkauksen kohteeksi joutunut nostaa asiasta syytteen vai ei.

Käytännössä väliin tuleminen tapahtuisi siten, että netissä valvoisi määrä x poliiseja, jotka toimittaisivat tietyissä tapauksissa yleiselle syyttäjälle kuvankaappauksia sun muita dokumenttia sakon kera pahimmista ylilyönneistä ja sen jälkeen joko a) syyttäjä vahvistaisi poliisin määräämän sakkotuomion tai sitten b) peltipoliisimaisesti ihan vain sakko kotiin postin kautta ilman mutkan tekemistä syyttäjän pakeilla.

Peltipoliisimaista liukuhihnamenettelyä eli pelkästään poliisiviranomaisen määräämää sakkotuomiota ilman syyttäjän vahvistusta puoltaa sekin, ettei oikeuslaitos kuormittuisi aivan älyttömästi netin vitipäiden törttöilyistä. Nykyaikainen lainsäädäntö antaisi pienellä rukkauksella siihen jo mahdollisuudenkin. Toki räikeimpiä tapauksia varten olisi edelleen perinteinen raastupamahdollisuus olemassa.

Nyt kysymys kuuluu, että mikä olisi tuo määrä x poliiseja? Poliisilla olisi varmasti antaa joku suuntaa antava arvio lisäresurssien tarpeesta eli uusista poliisiviroista, mikäli lakimuutos astuisi voimaan. Asia selviäisi kohtuu äkkiä ihan yksinkertaisella tiedustelulla asian tiimoilta.

Mistä löytyisi se kansanedustaja, joka koplaisi nämä asiat yhteen? Täysjärkiset ihmiset, joita on valtaosa Suomen kansasta, tuskin vastustaisivat ajatusta, että jos joku latelee tappouhkauksia toista kohtaan, hänet laitetaan kuriin esim. sakolla.

Suomalaisen oikeuskäytännön tuntien rangaistushaarukka voisi vaihdella sakosta yhteen vuoteen vankeutta vaikkapa.

Suomessa on myös erittäin vähän ihmisiä, jotka vastustavat poliisien lisäresursseja ylipäätään koskaan. Joku laitavasemmisto ja erilaiset kriminaalit noin pääsääntöisesti vain.

Alun sakkopiikin jälkeen voisi väittää, että meno siistiytyisi puolen vuoden, vuoden sisään netissä aikamoisesti. Tällöin netin siivoojapataljoona voitaisiin osoittaa toisiin tehtäviin ainakin osittain. Tekemätöntä työtä on poliiseille ihan aina.

Kuka olisi se pelin avaaja, joka koplaisi lakimuutoksen ja uudet poliisivirat yhteen näin sopivasti vaalien alla? Lainsäädännön rukkaaminen on kuitenkin kansanedustajan työn ehdotonta ydintä. Poliittinen hyöty voisi olla aikamoinen hyvällä säkää.

]]>
8 http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262795-kansanedustaja-ota-tasta-koppi#comments Kotimaa Ilja Janitskin Johan Bäckman Fri, 19 Oct 2018 12:28:36 +0000 Timo Ekman http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262795-kansanedustaja-ota-tasta-koppi
Ketkä ”saatanan tunarit” lakeja valmistelevat ? http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262773-ketka-saatanan-tunarit-lakeja-valmistelevat <p>Nykyisen hallituksen lainvalmistelua seuratessa tulee usein mieleen Urho Kekkosen manaus &rdquo;saatanan tunarit&rdquo; hänen turhauduttuaan eräisiin virkamiehiin. Äskettäinen keskustelu irtisanomislaista meni heti vikaraiteille, koska lainvalmistelu on ollut surkeaa eikä hallitus pysty esittämään kunnollista vaikutusanalyysiä ja sitä kautta perusteluja laille. Keskustelu jäi eipäs-juupas tasolle ja suuntautui vääriin asioihin.</p><p>Kyllä hallitukselle suodaan lainsäädäntövalta, ei ole kyse tämän itsestäänselvyyden kyseenalaistamisesta. Edellytys nyt kuitenkin olisi lainvalmistelun aikana laaditaan asialliset perustelut aiotulle laille. Näitä on mahdoton laatia, jos lain vaikutuksia ei ole kunnolla selvitetty. Kun eduskunnan käsittelyyn tuodaan asioita, joiden sisältö, perustelut ja vaikutukset on selvästikin puutteellisesti esitetty, seuraa tietysti ankara kyseenalaistaminen ja niin pitääkin.</p><p>Lainvalmisteluoppaassa puhutaan esivalmistelusta, perusvalmistelusta ja lausuntojen jälkeisestä jatkovalmistelusta, jossa perustelu ja vaikuttavuus selvitetään tarvittaessa tutkimuksin. <a href="http://lainvalmistelu.finlex.fi/2a-perusvalmistelu-virkatyo/#esittely" title="http://lainvalmistelu.finlex.fi/2a-perusvalmistelu-virkatyo/#esittely">http://lainvalmistelu.finlex.fi/2a-perusvalmistelu-virkatyo/#esittely</a></p><p>Miten on mahdollista, että irtisanomislain luonnos on juridisesti epäselvä, toteuttamiskelvoton ja jopa huonompi kuin hallituksen alkuperäinen ehdotus, kuten sanoo työoikeuden professori Seppo Koskinen?</p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005867677.html?share=61b9b23468f64113047a4344ac575892&amp;fbclid=IwAR06su_JPC5PAfHlqFv06EZSKI6GpGpxbgjtCevuDbLN-ptrbIJsLm3QLLU" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005867677.html?share=61b9b23468f64113047a4344ac575892&amp;fbclid=IwAR06su_JPC5PAfHlqFv06EZSKI6GpGpxbgjtCevuDbLN-ptrbIJsLm3QLLU">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005867677.html?share=61b9b23468f641...</a></p><p>Vastaavia esimerkkejä kehnosta valmistelusta on mm SOTE-valmistelun yhteydessä ja vaikka Tekesin lakkauttamiseen liittyen.</p><p>Lainvalmistelun laatua valvovat oikeusministeriön laintarkastusosasto, perustuslainmukaisuutta perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri. Koska vaikutusten arviointien laadun valvonta ei ole ministeriön ja eduskunnan valiokuntien vastuulla ollut riittävää, on äskettäin perustettu lainsäädännön arviointineuvosto. Parannusta ei ole kuitenkaan tullut.</p><p>Irtisanomislain valmistelusta vastaavat virkamiehet voisivat harjoittaa itsetutkiskelua toiminnastaan. Otsikko voi olla siinä mielessä kohtuuton, että sivullisen on mahdollista tietää, kuinka tiukassa poliittisessa ohjauksessa virkamiehet joutuvat työskentelemään. Virkamiesten tulee antaa tehdä työnsä rauhassa.</p> Nykyisen hallituksen lainvalmistelua seuratessa tulee usein mieleen Urho Kekkosen manaus ”saatanan tunarit” hänen turhauduttuaan eräisiin virkamiehiin. Äskettäinen keskustelu irtisanomislaista meni heti vikaraiteille, koska lainvalmistelu on ollut surkeaa eikä hallitus pysty esittämään kunnollista vaikutusanalyysiä ja sitä kautta perusteluja laille. Keskustelu jäi eipäs-juupas tasolle ja suuntautui vääriin asioihin.

Kyllä hallitukselle suodaan lainsäädäntövalta, ei ole kyse tämän itsestäänselvyyden kyseenalaistamisesta. Edellytys nyt kuitenkin olisi lainvalmistelun aikana laaditaan asialliset perustelut aiotulle laille. Näitä on mahdoton laatia, jos lain vaikutuksia ei ole kunnolla selvitetty. Kun eduskunnan käsittelyyn tuodaan asioita, joiden sisältö, perustelut ja vaikutukset on selvästikin puutteellisesti esitetty, seuraa tietysti ankara kyseenalaistaminen ja niin pitääkin.

Lainvalmisteluoppaassa puhutaan esivalmistelusta, perusvalmistelusta ja lausuntojen jälkeisestä jatkovalmistelusta, jossa perustelu ja vaikuttavuus selvitetään tarvittaessa tutkimuksin. http://lainvalmistelu.finlex.fi/2a-perusvalmistelu-virkatyo/#esittely

Miten on mahdollista, että irtisanomislain luonnos on juridisesti epäselvä, toteuttamiskelvoton ja jopa huonompi kuin hallituksen alkuperäinen ehdotus, kuten sanoo työoikeuden professori Seppo Koskinen?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005867677.html?share=61b9b23468f64113047a4344ac575892&fbclid=IwAR06su_JPC5PAfHlqFv06EZSKI6GpGpxbgjtCevuDbLN-ptrbIJsLm3QLLU

Vastaavia esimerkkejä kehnosta valmistelusta on mm SOTE-valmistelun yhteydessä ja vaikka Tekesin lakkauttamiseen liittyen.

Lainvalmistelun laatua valvovat oikeusministeriön laintarkastusosasto, perustuslainmukaisuutta perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri. Koska vaikutusten arviointien laadun valvonta ei ole ministeriön ja eduskunnan valiokuntien vastuulla ollut riittävää, on äskettäin perustettu lainsäädännön arviointineuvosto. Parannusta ei ole kuitenkaan tullut.

Irtisanomislain valmistelusta vastaavat virkamiehet voisivat harjoittaa itsetutkiskelua toiminnastaan. Otsikko voi olla siinä mielessä kohtuuton, että sivullisen on mahdollista tietää, kuinka tiukassa poliittisessa ohjauksessa virkamiehet joutuvat työskentelemään. Virkamiesten tulee antaa tehdä työnsä rauhassa.

]]>
11 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262773-ketka-saatanan-tunarit-lakeja-valmistelevat#comments Kotimaa Irtisanomisen helpottaminen Juha Sipilän hallitus Lainvalmistelu Maakunta- ja sote-uudistus Ministeriön virkamiehet Fri, 19 Oct 2018 07:36:48 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262773-ketka-saatanan-tunarit-lakeja-valmistelevat
Ihan väärät kohteet http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262725-ihan-vaarat-kohteet <p>Monelta taholta ja myös pääministerin esikunnasta on viime aikoina päivitelty, että julkisten alojen naiset kohdistavat työtaistelunsa väärin. &rdquo;Lapset, sairaat ja vanhukset kärsivät toimistanne!&rdquo;</p><p>Pysähdytäänpä tähän ja otetaan toisenlainen esimerkki. Jos pääministeri saisi päähänsä keventää työtulojen verotusta uudella verovähennyksellä, niin pitäisikö siitä aloittaa samanlainen älämölö. &rdquo;Kohdistuu väärin ja syrjii!&rdquo; Niin tekee, koska verovähennyksistä hyötyvät pääasiassa ne, jotka maksavat veroja.</p><p>Samalla logiikalla hoitajan työ ja sen tekeminen vaikuttaa johonkin. Jos työtäsi on hoitaa sairaita, niin kaupunkilaisjärki sanoo, että työn tekeminen tai tekemättä jättäminen vaikuttaa sairaisiin. Ellei vaikuttaisi, työn järjestämisessä olisi jotain perusteellisesti viturallaan.</p><p>Naisvaltaisten alojen syyllistäminen ei ole uutta. Hoitajat ovat siitä harvinainen ammattiryhmä, että vastoin kansainvälisiä sopimuksia Suomi on säätänyt suoranaisen orjatyölain. Sen mukaan työstä ei saanut irtisanoutua ja alalla toimimattomat koulutetutkin olisi voitu määrätä töihin. Ja ellei määräys tepsi, olisi pantu poliisi hakemaan. Nokkelimmat keksivät, että päihtynyttä työhön tuskin voidaan velvoittaa, joten taskumatti otettiin mukaan siltä varalta, että poliisi alkaa hihasta nykiä. Tuon lain säätämisen aikaan hallitus muuten muodostui pääosin samoista puolueista kuin nykyäänkin.</p><p>Tämä muun muassa pääministerin esikunnassa harrastettu retoriikka on rakenteellista naisvihamielisyyttä. Ahtaajat voivat kyllä lyödä ahterinsa penkkiin silloin kun lystäävät. Siinä pysäytellään vain tavaroita ja aiheutetaan taloudellisia tappioita. Mutta jos sairaanhoitajat, ensihoitajat ja kätilöt vaikka vain kieltäytyvät ylitöistä tai vuoronvaihdoista, niin heti ollaan suoranaisia sarjamurhaajia.</p><p>Suhtaudun työhöni vakavasti. Olen empaattinen ja haluan hoitaa potilaani hyvin. Mutta minä en omista heitä. Olen töissä joka neljäs vuorokausi ja silloin kannan väestövastuuta. Niinä kolmena muuna päivänä vastuuta kantaa joku muu. Ja viime kädessä työnantaja vastaa siitä, että palvelu on asianmukaisesti saatavilla.</p><p>Rakenteellisella naisvihamielisyydellä ja älyllisesti epärehellisellä retoriikalla on onnistuttu pitämään huolta siitä, että naisvaltaiset alat eivät ole tehokkaasti kyenneet etujansa valvomaan. Palkkatasa-arvo ei ole edistynyt, vaan itse asiassa tällä hallituskaudella naiset ovat päätösperäisten toimien häviäjiä. Perhevapaiden tasa-arvon lisääminen tuntuu olevan vaikeusasteeltaan lähes soten mittaluokkaa.</p><p>Vanha kansa sanoo, että tolkku se on oltava kerjätessäkin. Samalla tavalla voi sanoa, että joku rehellisyyden häivähdys pitäisi olla propagandassakin. Tärkeää ja arvokasta työtä tekevien toimet ovat nimenomaan vaikuttavia. Siksi niitä tehdään, että työllä vaikutetaan lapsiin, vanhuksiin ja sairaisiin. Ehkä olisi korkea aika pohtia miksi elämät vaarantuvat, jos hoitajat kieltäytyvät vuoronvaihdoista tai ylitöistä? Olisiko aika pohtia, miksi ei riitä, että ammattilaiset tekevät työnsä työvuorojensa aikana?</p><p>Naisvaltaisten alojen ongelmia ei voida jatkuvasti piilotella epätoden ja epä-älyllisen syyllistämisretoriikan taakse. Korkeasti koulutettujen matalapalkka-alojen kysymykset on voitava ratkaista. Meillä on meneillään hoiva-alojen kurjistumiskehitys, joka tulee Suomelle vielä kalliiksi. Monessa muussa maassa terveydenhuolto toimii jo ulkomailta rahalla houkuteltujen tekijöiden voimin.</p><p>&nbsp;</p> Monelta taholta ja myös pääministerin esikunnasta on viime aikoina päivitelty, että julkisten alojen naiset kohdistavat työtaistelunsa väärin. ”Lapset, sairaat ja vanhukset kärsivät toimistanne!”

Pysähdytäänpä tähän ja otetaan toisenlainen esimerkki. Jos pääministeri saisi päähänsä keventää työtulojen verotusta uudella verovähennyksellä, niin pitäisikö siitä aloittaa samanlainen älämölö. ”Kohdistuu väärin ja syrjii!” Niin tekee, koska verovähennyksistä hyötyvät pääasiassa ne, jotka maksavat veroja.

Samalla logiikalla hoitajan työ ja sen tekeminen vaikuttaa johonkin. Jos työtäsi on hoitaa sairaita, niin kaupunkilaisjärki sanoo, että työn tekeminen tai tekemättä jättäminen vaikuttaa sairaisiin. Ellei vaikuttaisi, työn järjestämisessä olisi jotain perusteellisesti viturallaan.

Naisvaltaisten alojen syyllistäminen ei ole uutta. Hoitajat ovat siitä harvinainen ammattiryhmä, että vastoin kansainvälisiä sopimuksia Suomi on säätänyt suoranaisen orjatyölain. Sen mukaan työstä ei saanut irtisanoutua ja alalla toimimattomat koulutetutkin olisi voitu määrätä töihin. Ja ellei määräys tepsi, olisi pantu poliisi hakemaan. Nokkelimmat keksivät, että päihtynyttä työhön tuskin voidaan velvoittaa, joten taskumatti otettiin mukaan siltä varalta, että poliisi alkaa hihasta nykiä. Tuon lain säätämisen aikaan hallitus muuten muodostui pääosin samoista puolueista kuin nykyäänkin.

Tämä muun muassa pääministerin esikunnassa harrastettu retoriikka on rakenteellista naisvihamielisyyttä. Ahtaajat voivat kyllä lyödä ahterinsa penkkiin silloin kun lystäävät. Siinä pysäytellään vain tavaroita ja aiheutetaan taloudellisia tappioita. Mutta jos sairaanhoitajat, ensihoitajat ja kätilöt vaikka vain kieltäytyvät ylitöistä tai vuoronvaihdoista, niin heti ollaan suoranaisia sarjamurhaajia.

Suhtaudun työhöni vakavasti. Olen empaattinen ja haluan hoitaa potilaani hyvin. Mutta minä en omista heitä. Olen töissä joka neljäs vuorokausi ja silloin kannan väestövastuuta. Niinä kolmena muuna päivänä vastuuta kantaa joku muu. Ja viime kädessä työnantaja vastaa siitä, että palvelu on asianmukaisesti saatavilla.

Rakenteellisella naisvihamielisyydellä ja älyllisesti epärehellisellä retoriikalla on onnistuttu pitämään huolta siitä, että naisvaltaiset alat eivät ole tehokkaasti kyenneet etujansa valvomaan. Palkkatasa-arvo ei ole edistynyt, vaan itse asiassa tällä hallituskaudella naiset ovat päätösperäisten toimien häviäjiä. Perhevapaiden tasa-arvon lisääminen tuntuu olevan vaikeusasteeltaan lähes soten mittaluokkaa.

Vanha kansa sanoo, että tolkku se on oltava kerjätessäkin. Samalla tavalla voi sanoa, että joku rehellisyyden häivähdys pitäisi olla propagandassakin. Tärkeää ja arvokasta työtä tekevien toimet ovat nimenomaan vaikuttavia. Siksi niitä tehdään, että työllä vaikutetaan lapsiin, vanhuksiin ja sairaisiin. Ehkä olisi korkea aika pohtia miksi elämät vaarantuvat, jos hoitajat kieltäytyvät vuoronvaihdoista tai ylitöistä? Olisiko aika pohtia, miksi ei riitä, että ammattilaiset tekevät työnsä työvuorojensa aikana?

Naisvaltaisten alojen ongelmia ei voida jatkuvasti piilotella epätoden ja epä-älyllisen syyllistämisretoriikan taakse. Korkeasti koulutettujen matalapalkka-alojen kysymykset on voitava ratkaista. Meillä on meneillään hoiva-alojen kurjistumiskehitys, joka tulee Suomelle vielä kalliiksi. Monessa muussa maassa terveydenhuolto toimii jo ulkomailta rahalla houkuteltujen tekijöiden voimin.

 

]]>
32 http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262725-ihan-vaarat-kohteet#comments Kotimaa Propaganda Tasa-arvo Tehy Työmarkkinat Työtaistelu Thu, 18 Oct 2018 09:44:56 +0000 Kati Martinson http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262725-ihan-vaarat-kohteet
Hallitus ajaa maata yleislakkoon http://heikkisantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262720-hallitus-ajaa-maata-yleislakkoon <p>Nyt näyttää pahalta; hallitus ajaa jääräpäisesti maata yleislakkoon.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Hallitus on vakavasti loukkaamassa yhtä tärkeimmistä perustuslaillista perusoikeuksista, ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Hankkeessa työntekijät jaetaan eriarvoisiin luokkiin sen mukaan minkä kokoinen heidän työnantaja-yrityksensä on. Perustuslaki kieltää kaikenlaisen luokittelun.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Perusoikeuksien ja laillisuuden puolustaminen on ammattijärjestöjen itsestään selvä, ei pelkästään oikeus, vaan myös velvollisuus. Yksilöä ei voida jättää vaille lain suojaa, sanelun ja mielivallan uhan varaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Ellei hallitus noudata lakia ja sopimuksia, on edessä väistämättä poliittinen yleislakkouhka. Laillisuuden puolustaminen on kohteesta riippumatta aina laillista, myös vallanpitäjän hankkeita vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Työntekijän irtisanomista koskeva lakitekele ei suinkaan ole poikkeuksellinen eikä hallituksen ensimmäinen, joka ammattijärjestöjen ja muiden vastustuksesta on kaatunut, hallitus vetänyt pois tai hanke muuten kuopattu:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Hallitus tehtailee päätöksiä, joita se sitten peruu. - HS listasi takinkäännökset:</p><p>Hallitus on perunut jo yli kymmenen keskeistä päätöstään.&rdquo; (HS -analyysi 10.1.2017).</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä vain hallituksen ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Sama tahti on jatkunut näihin päiviin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaksi kertaa tätä aiemmin on keskustavetoinen hallitus ajanut maan yleislakkouhkaan; Esko Aho (kesk) työreforminsa (1998) ja Matti Vanhanen (kesk) eläkesekoilunsa (2009) seurauksena. Ay-liike kaatoi molemmat, työntekijöille ja maalle vahingolliset hankkeet.</p><p>&nbsp;</p><p>Juha Sipilä (kesk) kokeilee nyt onneaan. Vain puoli vuotta valtaantulostaan 2015 Sipilä sekosi pakkolakiuhkauksillaan, perustuslailla ja kansainvälisillä pakottavilla sopimuksilla taattuun, työmarkkinajärjestöjen vapaaseen neuvottelu- ja sopimusoikeuteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Järjestöt tyrmäsivät hankkeen ja pelastivat kiky-sopimuksellaan maan ajautumasta yleislakko-uhkaan, ja Sipilän kaatumasta hallituksineen heti alkuunsa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sekasortoa on jatkunut koko Sipilän hallituskauden ajan, nyt jo kolme ja puoli vuotta. Vahinkoa ehtii vielä kertyä puolen vuoden verran; ja siihen on nyt todella suuri vaara hallituksen hyökätessä työntekijöiden perusoikeuksia vastaan. Työministeri Lindströmin (sin) laki-tohelointi hakee turhaan vertaistaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Pelastaakseen jo ajat sitten ruhjoutuneet kasvonsa ja piiloutuakseen eduskunnan selän taakse, hallitus umpikujassaan &rdquo;vei&rdquo; olemattoman lain tiedonantoon kuorrutettuna eduskuntaan; &rdquo;pois käsistään&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Se ei hallituksen vastuuta muuta miksikään, eikä kiista sillä muuksi muutu; ammattiliitot kun vastustavat hallituksen hanketta, eivät eduskuntaa. Millään tempuilla ei kiistaa ratkaista.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Sipilä on kokematon ja kykenemätön korjaamaan aiheuttamansa sekoilun ja palauttamaan työmarkkinarauhan, on apua haettava hallituksen ulkopuolelta kolmikannasta. Kokeneita ja riippumattomia konkareita löytyy puolin ja toisin. Edellytyksenä on lakihankkeen ja painostusten purkaminen; veitsi kurkulla ei synny kestävää rauhaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Heikki Santala</p><p>järjestöneuvos</p><p>Kauniainen</p><p>-----</p><p>(Julkaistu:&nbsp;&nbsp; Iltalehti, Ilkka, Pohjalainen 18.10.2018)</p><p>&nbsp;</p> Nyt näyttää pahalta; hallitus ajaa jääräpäisesti maata yleislakkoon.

 

Hallitus on vakavasti loukkaamassa yhtä tärkeimmistä perustuslaillista perusoikeuksista, ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Hankkeessa työntekijät jaetaan eriarvoisiin luokkiin sen mukaan minkä kokoinen heidän työnantaja-yrityksensä on. Perustuslaki kieltää kaikenlaisen luokittelun.

 

Perusoikeuksien ja laillisuuden puolustaminen on ammattijärjestöjen itsestään selvä, ei pelkästään oikeus, vaan myös velvollisuus. Yksilöä ei voida jättää vaille lain suojaa, sanelun ja mielivallan uhan varaan.

 

Ellei hallitus noudata lakia ja sopimuksia, on edessä väistämättä poliittinen yleislakkouhka. Laillisuuden puolustaminen on kohteesta riippumatta aina laillista, myös vallanpitäjän hankkeita vastaan.

 

Työntekijän irtisanomista koskeva lakitekele ei suinkaan ole poikkeuksellinen eikä hallituksen ensimmäinen, joka ammattijärjestöjen ja muiden vastustuksesta on kaatunut, hallitus vetänyt pois tai hanke muuten kuopattu:

 

”Hallitus tehtailee päätöksiä, joita se sitten peruu. - HS listasi takinkäännökset:

Hallitus on perunut jo yli kymmenen keskeistä päätöstään.” (HS -analyysi 10.1.2017).

 

Tämä vain hallituksen ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Sama tahti on jatkunut näihin päiviin.

 

Kaksi kertaa tätä aiemmin on keskustavetoinen hallitus ajanut maan yleislakkouhkaan; Esko Aho (kesk) työreforminsa (1998) ja Matti Vanhanen (kesk) eläkesekoilunsa (2009) seurauksena. Ay-liike kaatoi molemmat, työntekijöille ja maalle vahingolliset hankkeet.

 

Juha Sipilä (kesk) kokeilee nyt onneaan. Vain puoli vuotta valtaantulostaan 2015 Sipilä sekosi pakkolakiuhkauksillaan, perustuslailla ja kansainvälisillä pakottavilla sopimuksilla taattuun, työmarkkinajärjestöjen vapaaseen neuvottelu- ja sopimusoikeuteen.

 

Järjestöt tyrmäsivät hankkeen ja pelastivat kiky-sopimuksellaan maan ajautumasta yleislakko-uhkaan, ja Sipilän kaatumasta hallituksineen heti alkuunsa.

 

Sekasortoa on jatkunut koko Sipilän hallituskauden ajan, nyt jo kolme ja puoli vuotta. Vahinkoa ehtii vielä kertyä puolen vuoden verran; ja siihen on nyt todella suuri vaara hallituksen hyökätessä työntekijöiden perusoikeuksia vastaan. Työministeri Lindströmin (sin) laki-tohelointi hakee turhaan vertaistaan.

 

Pelastaakseen jo ajat sitten ruhjoutuneet kasvonsa ja piiloutuakseen eduskunnan selän taakse, hallitus umpikujassaan ”vei” olemattoman lain tiedonantoon kuorrutettuna eduskuntaan; ”pois käsistään”.

 

Se ei hallituksen vastuuta muuta miksikään, eikä kiista sillä muuksi muutu; ammattiliitot kun vastustavat hallituksen hanketta, eivät eduskuntaa. Millään tempuilla ei kiistaa ratkaista.

 

Kun Sipilä on kokematon ja kykenemätön korjaamaan aiheuttamansa sekoilun ja palauttamaan työmarkkinarauhan, on apua haettava hallituksen ulkopuolelta kolmikannasta. Kokeneita ja riippumattomia konkareita löytyy puolin ja toisin. Edellytyksenä on lakihankkeen ja painostusten purkaminen; veitsi kurkulla ei synny kestävää rauhaa.

 

Heikki Santala

järjestöneuvos

Kauniainen

-----

(Julkaistu:   Iltalehti, Ilkka, Pohjalainen 18.10.2018)

 

]]>
22 http://heikkisantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262720-hallitus-ajaa-maata-yleislakkoon#comments Kotimaa Henkilöperusteinen irtisanominen Thu, 18 Oct 2018 08:13:37 +0000 Heikki Santala http://heikkisantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262720-hallitus-ajaa-maata-yleislakkoon
Management by ryökäle http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262705-management-by-ryokale <p>On ne muut ihmiset tyhmiä, kun ei hyväksy meidän ideaa, sanoo suomalainen päättäjä tai myyntimies, kun pitkään käyty neuvottelu kaatuu loppumetreillä.&nbsp;</p><p>Suomalainen neuvottelija luulee usein, että todellinen vastustus tulee vasta neuvotteluiden loppumetreillä, vaikka tosiasiassa juttu on yleensä menetetty heti alussa. Neuvotteluihin on joko lähdetty huonon tiedon varassa tai tarvittava luottamus on jäänyt syntymättä.</p><p>Englantilainen kielitieteilijä Richard D Lewis on tutkinut neuvottelukulttuureita eri maissa ja havainnut, että suomalaisille on tyypillistä valmistella asiat mahdollisimman vähällä keskustelulla, tehdä päätökset mahdollisimman pienellä ryhmällä ja laittaa asiat toimeen mahdollisimman nopeasti. Suomalainen päätöksentekomalli on yksi suoraviivaisimmista, mitä maa päällään kantaa.</p><p>Edellä kuvattu malli sopi hyvin maailmaan, jossa kilpailu oli vähäistä, valta oli harvoilla ja ihmisten toiveet varsin yhtenäisiä. Sellainen Suomi olikin vielä 1980 -luvulle tultaessa. Kaikki oli hallittua. Pankista ei kuka vaan saanut rahaa, radiossa ei rienattu ja Kekkonenkin oli viimeisiä vuosia melkein diktaattorin asemassa.</p><p>Mutta maailman avautuessa ongelmat tulivat monimutkaisemmiksi. Vaikka asiat tulivat vaikeiksi, päätöksenteon perusviritelmä ei muuttunut. Edelleenkin meillä tehdään päätöksiä, joiden valmistelu pyritään tekemään salassa tai mahdollisimman kapeilla harteilla, itse päätös nuijitaan johtoryhmässä, joskus vähäislläkin tiedoilla ja muille jää toteuttaminen. Päätöksenteossa on ajattelematonta johtamisleikkiä, jossa uskotaan edelleen siihen, että johtajan auktoriteetti riittää saamaan ihmiset liikkeelle.</p><p>Me olemme uinuneet maailman muutoksessa. Se mikä oli hyvää ennen, on nyt vakava ongelma. Esimerkiksi eduskunnassa on pelkästään tällä vaalikaudella ollut useita lakiesityksiä, joiden valmistelu olisi pitänyt tehdä parlamentaarisesti, mutta ne onkin valmisteltu vain hallituksen tai pahimmillaan yhden ministerin työnä.&nbsp;</p><p>Eritysesti politiikassa haemmekin ratkaisuja entistä monimutkaisempiin ongelmiin vanhoilla tavoilla, jotka toimivat vanhassa maailmassa.</p><p>Me olemme nauraneet ruotsalaiselle diskurssille. Ei sielläkään kaikki onnistu, mutta varsin moni asia onnistuu kuitenkin. Työmarkkinoita on uudistettu ja ruotsalaiset yritykset ovat jo pitkään kyenneet kehittämään juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä maailman kaikissa kolkissa. Sanotaan, että ruotsalainen päätöksentekotapa on hidas ja raskas, mutta ainakin sen lopputuloksena syntyy menestystä.</p><p>Suomalaisen päätöksenteon ongelma ei ole siinä, etteikö meiltä löydy tietoa, eikä siinä, etteikö suomalaisilla ole halua muuttua. Meidän päätöksenteon ongelma on siinä, että silloin kun johtajan tulisi yhdistää ja ymmärtää, hän alkaa häröilemään itsevaltiuden ja kuurouden kanssa. Ja siinä vaiheessa kun hän tekee päätöksen muiden puolesta, hän suuttuu, kun muut eivät ymmärrä hänen ajatuksiaan.&nbsp;</p><p>Päätöksentekomme pitää tuoda nykyaikaan. YYA sopimuskin purkautui jo ajat sitten.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> On ne muut ihmiset tyhmiä, kun ei hyväksy meidän ideaa, sanoo suomalainen päättäjä tai myyntimies, kun pitkään käyty neuvottelu kaatuu loppumetreillä. 

Suomalainen neuvottelija luulee usein, että todellinen vastustus tulee vasta neuvotteluiden loppumetreillä, vaikka tosiasiassa juttu on yleensä menetetty heti alussa. Neuvotteluihin on joko lähdetty huonon tiedon varassa tai tarvittava luottamus on jäänyt syntymättä.

Englantilainen kielitieteilijä Richard D Lewis on tutkinut neuvottelukulttuureita eri maissa ja havainnut, että suomalaisille on tyypillistä valmistella asiat mahdollisimman vähällä keskustelulla, tehdä päätökset mahdollisimman pienellä ryhmällä ja laittaa asiat toimeen mahdollisimman nopeasti. Suomalainen päätöksentekomalli on yksi suoraviivaisimmista, mitä maa päällään kantaa.

Edellä kuvattu malli sopi hyvin maailmaan, jossa kilpailu oli vähäistä, valta oli harvoilla ja ihmisten toiveet varsin yhtenäisiä. Sellainen Suomi olikin vielä 1980 -luvulle tultaessa. Kaikki oli hallittua. Pankista ei kuka vaan saanut rahaa, radiossa ei rienattu ja Kekkonenkin oli viimeisiä vuosia melkein diktaattorin asemassa.

Mutta maailman avautuessa ongelmat tulivat monimutkaisemmiksi. Vaikka asiat tulivat vaikeiksi, päätöksenteon perusviritelmä ei muuttunut. Edelleenkin meillä tehdään päätöksiä, joiden valmistelu pyritään tekemään salassa tai mahdollisimman kapeilla harteilla, itse päätös nuijitaan johtoryhmässä, joskus vähäislläkin tiedoilla ja muille jää toteuttaminen. Päätöksenteossa on ajattelematonta johtamisleikkiä, jossa uskotaan edelleen siihen, että johtajan auktoriteetti riittää saamaan ihmiset liikkeelle.

Me olemme uinuneet maailman muutoksessa. Se mikä oli hyvää ennen, on nyt vakava ongelma. Esimerkiksi eduskunnassa on pelkästään tällä vaalikaudella ollut useita lakiesityksiä, joiden valmistelu olisi pitänyt tehdä parlamentaarisesti, mutta ne onkin valmisteltu vain hallituksen tai pahimmillaan yhden ministerin työnä. 

Eritysesti politiikassa haemmekin ratkaisuja entistä monimutkaisempiin ongelmiin vanhoilla tavoilla, jotka toimivat vanhassa maailmassa.

Me olemme nauraneet ruotsalaiselle diskurssille. Ei sielläkään kaikki onnistu, mutta varsin moni asia onnistuu kuitenkin. Työmarkkinoita on uudistettu ja ruotsalaiset yritykset ovat jo pitkään kyenneet kehittämään juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä maailman kaikissa kolkissa. Sanotaan, että ruotsalainen päätöksentekotapa on hidas ja raskas, mutta ainakin sen lopputuloksena syntyy menestystä.

Suomalaisen päätöksenteon ongelma ei ole siinä, etteikö meiltä löydy tietoa, eikä siinä, etteikö suomalaisilla ole halua muuttua. Meidän päätöksenteon ongelma on siinä, että silloin kun johtajan tulisi yhdistää ja ymmärtää, hän alkaa häröilemään itsevaltiuden ja kuurouden kanssa. Ja siinä vaiheessa kun hän tekee päätöksen muiden puolesta, hän suuttuu, kun muut eivät ymmärrä hänen ajatuksiaan. 

Päätöksentekomme pitää tuoda nykyaikaan. YYA sopimuskin purkautui jo ajat sitten. 

 

]]>
37 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262705-management-by-ryokale#comments Kotimaa Bisnes Politiikka Uudistuminen Thu, 18 Oct 2018 04:16:27 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262705-management-by-ryokale
Laiton lohenkalastus kuriin Itämerellä http://mirjavehkapera.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262690-laiton-lohenkalastus-kuriin-itamerella <p>EU:n maatalous- ja kalastusministereiden tämän viikon kokouksen aihelistalla oli Itämeren kalastuskiintiöt tulevalle vuodelle. Tulen itse kalastajaperheestä, ja kalastusasiat ovat tarkassa seurannassa myös täällä Brysselissä. Suomen yhtenä päätavoitteena Luxemburgissa pidetyssä kokouksessa oli se, että Itämeren pääaltaalla tapahtuvaa laitonta lohenkalastusta saadaan kuriin entistä järeämmillä keinoilla.</p><p>Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän johdolla Suomi sai neuvotteluissa läpi kantansa siitä, että meritaimenta ei ensi vuonna saa kalastaa Itämerestä kaupalliseen tarkoitukseen. Tämä merkitsee sitä, että lohisaaliita ei voida enää kirjata taimeniksi. Tavoitteen saaminen mukaan lopulliseen päätökseen kalastuskiintiöistä oli Suomelle iso saavutus, ja se tuo merkittävän keinon lohen salakalastukseen puuttumiseen. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES:n arvion mukaan Itämerellä kirjattiin viime vuonna noin 30&nbsp;500 lohta meritaimeneksi. Luku on suuri, ja osaltaan siihen vaikuttaa se, että meritaimenelle ei ole ollut kiintiöitä. Nyt meillä on konkreettinen keino saada luku selvästi pienemmäksi.</p><p>Meritaimenen kaupallisen kalastuksen lisäksi komissio sekä Itämeren rantavaltiot sitoutuvat lopettamaan laittoman lohenkalastuksen. Muun muassa Puolassa laitonta lohenkalastusta on yritetty saada kuriin kymmeniä vuosia tuloksetta. Nyt laittoman kalastuksen lopettamista tarkkaillaan lisäämällä kalastuksen valvontaa Itämeren pääaltaalla. Suomi tuo omalta osaltaan tarkastajia seuraamaan tilannetta. Jos laitonta kalastusta esiintyy, komissio päättää sanktioista.</p><p>Suomi tavoitteli kokouksessa myös lohikiintiön pienentämistä, mutta kiintiö pysyi ennallaan. Kiintiötä olisi haluttu laskea muun muassa siksi, että salakalastus vie suuren osaan lohesta, jolloin todellinen kalastetun lohen määrä on huomattavasti suurempi kuin sille asetettu kiintiö. Salakalastuksen todellista määrää tuskin kukaan pystyy arvioimaan, mutta jo pelkästään meritaimenena ilmoitetun lohen määrä on noin kolmasosa kaikesta kalastetusta lohesta.</p><p>Kalastetun lohen määrä vaikuttaa aina lohen poikastuotantoon. Komission esitys, joka tuli onneksi hylätyksi, olisi puolestaan nostanut kiintiötä lohen osalta jopa 15 prosenttia. Tämä olisi ollut Suomen kannalta vielä huonompi ratkaisu, joten kokonaisuudessaan Suomi menestyi hyvin neuvottelutavoitteissaan. Nyt pidän tärkeänä sitä, että Luxemburgissa päätetyt toimenpiteet konkretisoituvat nopealla aikataululla. Kun salakalastusta kitketään tehokkailla toimenpiteillä, sillä on suuri vaikutus myös lohikannan elinvoimaan. Euroopan on toimittava kestävillä toimenpiteillä paremman kalakannan saavuttamiseksi. Kalastajien olosuhteita ja kannattavuutta on parannettava. Kotimaisen kalan saatavuutta on lisättävä.</p> EU:n maatalous- ja kalastusministereiden tämän viikon kokouksen aihelistalla oli Itämeren kalastuskiintiöt tulevalle vuodelle. Tulen itse kalastajaperheestä, ja kalastusasiat ovat tarkassa seurannassa myös täällä Brysselissä. Suomen yhtenä päätavoitteena Luxemburgissa pidetyssä kokouksessa oli se, että Itämeren pääaltaalla tapahtuvaa laitonta lohenkalastusta saadaan kuriin entistä järeämmillä keinoilla.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän johdolla Suomi sai neuvotteluissa läpi kantansa siitä, että meritaimenta ei ensi vuonna saa kalastaa Itämerestä kaupalliseen tarkoitukseen. Tämä merkitsee sitä, että lohisaaliita ei voida enää kirjata taimeniksi. Tavoitteen saaminen mukaan lopulliseen päätökseen kalastuskiintiöistä oli Suomelle iso saavutus, ja se tuo merkittävän keinon lohen salakalastukseen puuttumiseen. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES:n arvion mukaan Itämerellä kirjattiin viime vuonna noin 30 500 lohta meritaimeneksi. Luku on suuri, ja osaltaan siihen vaikuttaa se, että meritaimenelle ei ole ollut kiintiöitä. Nyt meillä on konkreettinen keino saada luku selvästi pienemmäksi.

Meritaimenen kaupallisen kalastuksen lisäksi komissio sekä Itämeren rantavaltiot sitoutuvat lopettamaan laittoman lohenkalastuksen. Muun muassa Puolassa laitonta lohenkalastusta on yritetty saada kuriin kymmeniä vuosia tuloksetta. Nyt laittoman kalastuksen lopettamista tarkkaillaan lisäämällä kalastuksen valvontaa Itämeren pääaltaalla. Suomi tuo omalta osaltaan tarkastajia seuraamaan tilannetta. Jos laitonta kalastusta esiintyy, komissio päättää sanktioista.

Suomi tavoitteli kokouksessa myös lohikiintiön pienentämistä, mutta kiintiö pysyi ennallaan. Kiintiötä olisi haluttu laskea muun muassa siksi, että salakalastus vie suuren osaan lohesta, jolloin todellinen kalastetun lohen määrä on huomattavasti suurempi kuin sille asetettu kiintiö. Salakalastuksen todellista määrää tuskin kukaan pystyy arvioimaan, mutta jo pelkästään meritaimenena ilmoitetun lohen määrä on noin kolmasosa kaikesta kalastetusta lohesta.

Kalastetun lohen määrä vaikuttaa aina lohen poikastuotantoon. Komission esitys, joka tuli onneksi hylätyksi, olisi puolestaan nostanut kiintiötä lohen osalta jopa 15 prosenttia. Tämä olisi ollut Suomen kannalta vielä huonompi ratkaisu, joten kokonaisuudessaan Suomi menestyi hyvin neuvottelutavoitteissaan. Nyt pidän tärkeänä sitä, että Luxemburgissa päätetyt toimenpiteet konkretisoituvat nopealla aikataululla. Kun salakalastusta kitketään tehokkailla toimenpiteillä, sillä on suuri vaikutus myös lohikannan elinvoimaan. Euroopan on toimittava kestävillä toimenpiteillä paremman kalakannan saavuttamiseksi. Kalastajien olosuhteita ja kannattavuutta on parannettava. Kotimaisen kalan saatavuutta on lisättävä.

]]>
3 http://mirjavehkapera.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262690-laiton-lohenkalastus-kuriin-itamerella#comments Kotimaa Wed, 17 Oct 2018 16:51:35 +0000 Mirja Vehkaperä http://mirjavehkapera.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262690-laiton-lohenkalastus-kuriin-itamerella
Sipilän yllätysavaus ja kahden lupauksen veivaus http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262659-sipilan-yllatysavaus-ja-kahden-lupauksen-veivaus <p>&ldquo;Hyvät yrittäjät,<br /><br />Olemme viime päivinä kuulleet usein, miten ammattiyhdistysliike uhkaa poliittisilla työtaisteluilla vastustaessaan hallituksen esitystä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisesta. Esitys on valmistelussa. Hallitus antaa sen, kun valmistelu on valmis. Pyrimme tekemään hyvän esityksen.&rdquo;</p><p><em>- Pääministeri Juha Sipilä Yrittäjän päivän juhlassa 5.9.2018</em></p><p>&ldquo;Asioita pitää pystyä sopimaan enemmän yrityksen sisällä. Se on päivän selvä asia. Suomi on paikallisessa sopimisessa kaukana jäljessä kilpailijamaitaan.&rdquo;</p><p><em>- Pääministeri Juha Sipilä Valtakunnallisten Yrittäjäpäivien juhlapuheessa 21.10.2017</em></p><p>&nbsp;</p><p>Yllä olevista sitaateista huomataan kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että Sipilä tykkää antaa &nbsp;Suomen yrittäjille (jos luit Suomen Yrittäjät, se ei ehkä ole täysin väärin) syksyisin lupauksen. Toinen on se, että lupaus on kova ja sitä on hankala pitää. Sitaateista ymmärtää myös , miksi vasemmisto-oppositiossa hallituksen syytetään myötäilevän Suomen Yrittäjiä.</p><p>Hallituksesta on korostettu, että irtisanomiskynnyksen madaltamista pienissä yrityksissä valmistellaan vain siksi, että paikallinen sopiminen kaatui. Irtisanomislaki on kuitenkin nyt ajanut Suomen työmarkkinat juntturaan ja lakkoihin. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ilmoitti juuri uudesta kaksipäiväisestä lakosta ensi viikolle. Lähi- ja sairaanhoitajaliitot Super ja Tehy ilmoittivat uudesta vuoronvaihtokiellosta.</p><p>Koko riidan on arvosteltu olevan arvovaltakiista. Eduskunnan kuppilassa epäillään, että vahvimmin pelissä on Sipilän arvovalta juuri yrittäjien edessä tekemiensä lupaustensa vuoksi.</p><p>&ldquo;Kyllä tämä minun mielestäni näyttää siltä, että Suomen Yrittäjien lobbareille annetuista lupauksista tämä hallitus ei ole valmis perääntymään&rdquo;, vasemmistoliiton Li Andersson syytti salikeskustelussa tiistaina ja jatkoi, kuinka pienituloisten lupaukset sen sijaan on petetty.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tiistaina A-studiossa </strong>Sipilä ehdotti yllättäen, että hallitus voisi perääntyä uudesta lupauksestaan eli irtisanomislaista vain, jos se tarkoittaa, että hän saa pidettyä kiinni viime vuoden lupauksesta. Muistaako joku vielä, kuinka Sipilä hallitusohjelmaa esitellessään esitteli kaavioita ja sanoi, että jos tämä toteutuu, pannaan ruksit tälle?</p><p>&ldquo;Palataan tähän alkuperäiseen lakiehdotukseen, eli yksinkertaisesti työaikalain joustoja, esimerkiksi työaikapankkeja ja niin edespäin, saataisi soveltaa vaikka ei kuuluisi työnantajaliittoon tai ei kuuluisi työntekijäliittoon&rdquo;, Sipilä ehdotti sdp:n Antti Rinteelle Ylellä.</p><p>Kolmikantaisesti valmisteltu ehdotus työaikajoustojen paikallisesta sopimisesta kaatui keväällä, kun kaikki työmarkkinajärjestöt Suomen Yrittäjät mukaan lukien jättivät siihen oman eriävän mielipiteen.</p><p>Vaikka kaikkien järjestöjen eriävissä mielipiteissä viitattiin suurin piirtein eri asioihin, ovat kaikki kuitenkin suhteellisen yksimielisiä siitä, että lihavin riita syntyi kiistassa luottamusvaltuutetuissa.</p><p>Suomen Yrittäjät vaati, että poikkeamista saisi paikallisesti sopia henkilöstön valitsema luottamusvaltuutettu. Luottamusvaltuutettu on täysin eri asia kuin luottamusmies. Toinen kuuluu ammattiliittoon, toinen ei. Arvaa kumpi on kumpi. Nykyistä mallia SY kutsuu &ldquo;luottamusmiespakoksi&rdquo;. Ay-puoli kutsuu yrittäjien linjaa työehtosopimusten ohittamiseksi.</p><p>Jos tarkemmin haluat tutustua riitaan, lue työministeri Jari Lindströmin (sin) purkaus <strong><a href="http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254692-taa-on-niin-tata">&ldquo;Tää on niin tätä&rdquo;</a></strong>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Neuvottelut Sipilän</strong> viime vuoden lupauksesta eivät taida onnistua ay-liikkeen kanssa kuin astumalla Suomen Yrittäjien varpaille. Yrittäjien ehdottamasta mallista kun Hakaniemi tuskin haluaa neuvotella.</p><p>Ja kokonaan eri asia on, kiinnostaako ay-väkeä enää lainkaan neuvotella Sipilän kanssa. Se ei katso hyvällä veivausta, jolla hallitus yritti tuoda irtisanomislain etukäteen eduskuntakäsittelyyn keskiviikkona äänestettävän tiedonannon muodossa. Siirron tavoitteena oli, että kun irtisanomislain eduskuntakäsittely tällä tavalla alkaisi, ei eduskuntaa vastaan lakkoilu olisi enää sopivaa. Epäselväksi ei ole jäänyt, että ay-liike ei jaa Sipilän tulkintaa.</p><p>Sitä paitsi on huomautettu, että irtisanomiskynnyksen alentaminen vain pienissä yrityksissä voi olla perustuslain yhdenvertaisuuspykälän vastainen. Jos ay-liikkeen arvioissa irtisanomislaki kaatuu joka tapauksessa, neuvotteluhalut ovat hyvin hyvin heikot.</p> “Hyvät yrittäjät,

Olemme viime päivinä kuulleet usein, miten ammattiyhdistysliike uhkaa poliittisilla työtaisteluilla vastustaessaan hallituksen esitystä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisesta. Esitys on valmistelussa. Hallitus antaa sen, kun valmistelu on valmis. Pyrimme tekemään hyvän esityksen.”

- Pääministeri Juha Sipilä Yrittäjän päivän juhlassa 5.9.2018

“Asioita pitää pystyä sopimaan enemmän yrityksen sisällä. Se on päivän selvä asia. Suomi on paikallisessa sopimisessa kaukana jäljessä kilpailijamaitaan.”

- Pääministeri Juha Sipilä Valtakunnallisten Yrittäjäpäivien juhlapuheessa 21.10.2017

 

Yllä olevista sitaateista huomataan kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että Sipilä tykkää antaa  Suomen yrittäjille (jos luit Suomen Yrittäjät, se ei ehkä ole täysin väärin) syksyisin lupauksen. Toinen on se, että lupaus on kova ja sitä on hankala pitää. Sitaateista ymmärtää myös , miksi vasemmisto-oppositiossa hallituksen syytetään myötäilevän Suomen Yrittäjiä.

Hallituksesta on korostettu, että irtisanomiskynnyksen madaltamista pienissä yrityksissä valmistellaan vain siksi, että paikallinen sopiminen kaatui. Irtisanomislaki on kuitenkin nyt ajanut Suomen työmarkkinat juntturaan ja lakkoihin. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ilmoitti juuri uudesta kaksipäiväisestä lakosta ensi viikolle. Lähi- ja sairaanhoitajaliitot Super ja Tehy ilmoittivat uudesta vuoronvaihtokiellosta.

Koko riidan on arvosteltu olevan arvovaltakiista. Eduskunnan kuppilassa epäillään, että vahvimmin pelissä on Sipilän arvovalta juuri yrittäjien edessä tekemiensä lupaustensa vuoksi.

“Kyllä tämä minun mielestäni näyttää siltä, että Suomen Yrittäjien lobbareille annetuista lupauksista tämä hallitus ei ole valmis perääntymään”, vasemmistoliiton Li Andersson syytti salikeskustelussa tiistaina ja jatkoi, kuinka pienituloisten lupaukset sen sijaan on petetty.

 

Tiistaina A-studiossa Sipilä ehdotti yllättäen, että hallitus voisi perääntyä uudesta lupauksestaan eli irtisanomislaista vain, jos se tarkoittaa, että hän saa pidettyä kiinni viime vuoden lupauksesta. Muistaako joku vielä, kuinka Sipilä hallitusohjelmaa esitellessään esitteli kaavioita ja sanoi, että jos tämä toteutuu, pannaan ruksit tälle?

“Palataan tähän alkuperäiseen lakiehdotukseen, eli yksinkertaisesti työaikalain joustoja, esimerkiksi työaikapankkeja ja niin edespäin, saataisi soveltaa vaikka ei kuuluisi työnantajaliittoon tai ei kuuluisi työntekijäliittoon”, Sipilä ehdotti sdp:n Antti Rinteelle Ylellä.

Kolmikantaisesti valmisteltu ehdotus työaikajoustojen paikallisesta sopimisesta kaatui keväällä, kun kaikki työmarkkinajärjestöt Suomen Yrittäjät mukaan lukien jättivät siihen oman eriävän mielipiteen.

Vaikka kaikkien järjestöjen eriävissä mielipiteissä viitattiin suurin piirtein eri asioihin, ovat kaikki kuitenkin suhteellisen yksimielisiä siitä, että lihavin riita syntyi kiistassa luottamusvaltuutetuissa.

Suomen Yrittäjät vaati, että poikkeamista saisi paikallisesti sopia henkilöstön valitsema luottamusvaltuutettu. Luottamusvaltuutettu on täysin eri asia kuin luottamusmies. Toinen kuuluu ammattiliittoon, toinen ei. Arvaa kumpi on kumpi. Nykyistä mallia SY kutsuu “luottamusmiespakoksi”. Ay-puoli kutsuu yrittäjien linjaa työehtosopimusten ohittamiseksi.

Jos tarkemmin haluat tutustua riitaan, lue työministeri Jari Lindströmin (sin) purkaus “Tää on niin tätä”.

 

Neuvottelut Sipilän viime vuoden lupauksesta eivät taida onnistua ay-liikkeen kanssa kuin astumalla Suomen Yrittäjien varpaille. Yrittäjien ehdottamasta mallista kun Hakaniemi tuskin haluaa neuvotella.

Ja kokonaan eri asia on, kiinnostaako ay-väkeä enää lainkaan neuvotella Sipilän kanssa. Se ei katso hyvällä veivausta, jolla hallitus yritti tuoda irtisanomislain etukäteen eduskuntakäsittelyyn keskiviikkona äänestettävän tiedonannon muodossa. Siirron tavoitteena oli, että kun irtisanomislain eduskuntakäsittely tällä tavalla alkaisi, ei eduskuntaa vastaan lakkoilu olisi enää sopivaa. Epäselväksi ei ole jäänyt, että ay-liike ei jaa Sipilän tulkintaa.

Sitä paitsi on huomautettu, että irtisanomiskynnyksen alentaminen vain pienissä yrityksissä voi olla perustuslain yhdenvertaisuuspykälän vastainen. Jos ay-liikkeen arvioissa irtisanomislaki kaatuu joka tapauksessa, neuvotteluhalut ovat hyvin hyvin heikot.

]]>
12 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262659-sipilan-yllatysavaus-ja-kahden-lupauksen-veivaus#comments Kotimaa Irtisanomissuoja Politiikka Työmarkkinat Wed, 17 Oct 2018 08:51:19 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262659-sipilan-yllatysavaus-ja-kahden-lupauksen-veivaus
Sopimisen kulttuuri koetuksella http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262628-sopimisen-kulttuuri-koetuksella <p>Kilpailukyky eli ns. kiky-sopimus hallituskauden alussa antoi olettaa, että suomalainen sopimisen kulttuuri on edelleen voimissaan, ja kansantalouden yhteisen hyvän eteen ollaan valmiit etsimään ratkaisuja. Nyt keskellä hyvää suhdannekehitystä tuo oppi unohtui. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat tukkanuottasilla tavalla, joka heijastuu tulehtuneina väleinä varmasti vielä pitkään.</p><p>Hallituksen tiedonanto eduskunnalle on menettelytapana erikoinen. Eduskunnan tahtoa ei ole ennenkään lakien valmisteluun etukäteen kysytty; hallitus ne säätää ja eduskunta sitten päättää, menevätkö läpi vai eivät. Kansa puolestaan valitsee edustajansa lainsäädäntötyöhön; tämä &rdquo;irtisanomissuoja&rdquo; kestää yleensä seuraaviin vaaleihin.</p><p>Viimeiset parikymmentä vuotta työ ja työsuhteen muodot ovat olleet murroksessa. Sen paremmin lainsäädäntö, työsuhdeturva kuin työmarkkinajärjestötkään eivät ole pysyneet perässä; kaikki toimivat ikään kuin työskentelisimme edelleen kahdeksasta neljään maailmassa 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Kun yleissitovuus on ulotettu kaikkeen mahdolliseen, ja työehdot eivät jousta, työntekijä joutuu joustamaan. Vuokratyö, osa-aikatyö ja määräaikaisuudet lisääntyvät.</p><p>Hallitus lähti purkamaan tilannetta ongelmallisimmasta päästä. Mikään yritys ei palkkaa irtisanoakseen työntekijöitään. Henkilöperusteisissa irtisanomistilanteissa irtisanomissuojan tulkinta lienee nykyäänkin isompi ongelma kuin varsinaisesti irtisanomissuoja itsessään, jota on vaikea muuttaa, jos halutaan pitää kiinni perustuslain ja ILO:n määräyksistä.</p><p>&rdquo;Asiallinen ja painava syy&rdquo; on nyt ja jatkossakin irtisanomiseen oltava, samoin työntekijää on laiminlyönneistä ensin varoitettava. Miten kaavailtu &rdquo;aiempaa vähäisempi&rdquo; työvelvoitteen laiminlyönti tai epäasiallinen käyttäytyminen käytännössä tilannetta muuttaa, selviää varmaan vasta ensimmäisissä oikeudenkäynneissä. Työllistämisen kynnys ei pienessä yrityksessä taatusti madallu, jos tiedossa on vain lisää juridisia riitoja.</p><p>Vasemmiston vaalivankkureita vetävän ay-liikkeen poliittista lakkoilua ei voi myöskään mitenkään puoltaa. Toisin kuin oikeutetuissa työtaisteluissa tässä kiistassa osapuolena eivät ole työnantajat, mutta heille kaatuvat taloudelliset vahingot. Suomessa pitäisi siirtyä pohjoismaiseen käytäntöön eli poliittiset mielipiteen ilmaisut vapaa-ajalle. Jo nyt valtion ja kuntien virkaehtosopimuslaeissa on poliittinen työtaistelu kielletty. Toinen mahdollisuus on siirtyä ajallisesti rajattuun oikeuteen ja maksettuihin korvauksiin työnantajille kärsityistä vahingoista.</p><p>Jos työllistämisen kynnystä halutaan oikeasti madaltaa, niin KD:n reseptin mukaan ennen kaikkea paikallista sopimista pitää lisätä ja helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa pienissä yrityksissä. Koeajan pidentäminen ja vastaavasti työntekijän karenssin lyhentäminen ja esimerkiksi osalta irtisanomisajasta maksettava korvaus olisivat parempia lääkkeitä virherekrytointien varalle kuin valmisteilla oleva juridinen hienosäätö.</p><p>Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että lopputuloksesta riippumatta hallituksen ajama lakimuutos irtisanomissuojan madaltamiseen jää täysin sivurooliin. Sen sijaan pysyvämpi jälki jää karille ajetuista työmarkkinasuhteista.</p> Kilpailukyky eli ns. kiky-sopimus hallituskauden alussa antoi olettaa, että suomalainen sopimisen kulttuuri on edelleen voimissaan, ja kansantalouden yhteisen hyvän eteen ollaan valmiit etsimään ratkaisuja. Nyt keskellä hyvää suhdannekehitystä tuo oppi unohtui. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat tukkanuottasilla tavalla, joka heijastuu tulehtuneina väleinä varmasti vielä pitkään.

Hallituksen tiedonanto eduskunnalle on menettelytapana erikoinen. Eduskunnan tahtoa ei ole ennenkään lakien valmisteluun etukäteen kysytty; hallitus ne säätää ja eduskunta sitten päättää, menevätkö läpi vai eivät. Kansa puolestaan valitsee edustajansa lainsäädäntötyöhön; tämä ”irtisanomissuoja” kestää yleensä seuraaviin vaaleihin.

Viimeiset parikymmentä vuotta työ ja työsuhteen muodot ovat olleet murroksessa. Sen paremmin lainsäädäntö, työsuhdeturva kuin työmarkkinajärjestötkään eivät ole pysyneet perässä; kaikki toimivat ikään kuin työskentelisimme edelleen kahdeksasta neljään maailmassa 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Kun yleissitovuus on ulotettu kaikkeen mahdolliseen, ja työehdot eivät jousta, työntekijä joutuu joustamaan. Vuokratyö, osa-aikatyö ja määräaikaisuudet lisääntyvät.

Hallitus lähti purkamaan tilannetta ongelmallisimmasta päästä. Mikään yritys ei palkkaa irtisanoakseen työntekijöitään. Henkilöperusteisissa irtisanomistilanteissa irtisanomissuojan tulkinta lienee nykyäänkin isompi ongelma kuin varsinaisesti irtisanomissuoja itsessään, jota on vaikea muuttaa, jos halutaan pitää kiinni perustuslain ja ILO:n määräyksistä.

”Asiallinen ja painava syy” on nyt ja jatkossakin irtisanomiseen oltava, samoin työntekijää on laiminlyönneistä ensin varoitettava. Miten kaavailtu ”aiempaa vähäisempi” työvelvoitteen laiminlyönti tai epäasiallinen käyttäytyminen käytännössä tilannetta muuttaa, selviää varmaan vasta ensimmäisissä oikeudenkäynneissä. Työllistämisen kynnys ei pienessä yrityksessä taatusti madallu, jos tiedossa on vain lisää juridisia riitoja.

Vasemmiston vaalivankkureita vetävän ay-liikkeen poliittista lakkoilua ei voi myöskään mitenkään puoltaa. Toisin kuin oikeutetuissa työtaisteluissa tässä kiistassa osapuolena eivät ole työnantajat, mutta heille kaatuvat taloudelliset vahingot. Suomessa pitäisi siirtyä pohjoismaiseen käytäntöön eli poliittiset mielipiteen ilmaisut vapaa-ajalle. Jo nyt valtion ja kuntien virkaehtosopimuslaeissa on poliittinen työtaistelu kielletty. Toinen mahdollisuus on siirtyä ajallisesti rajattuun oikeuteen ja maksettuihin korvauksiin työnantajille kärsityistä vahingoista.

Jos työllistämisen kynnystä halutaan oikeasti madaltaa, niin KD:n reseptin mukaan ennen kaikkea paikallista sopimista pitää lisätä ja helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa pienissä yrityksissä. Koeajan pidentäminen ja vastaavasti työntekijän karenssin lyhentäminen ja esimerkiksi osalta irtisanomisajasta maksettava korvaus olisivat parempia lääkkeitä virherekrytointien varalle kuin valmisteilla oleva juridinen hienosäätö.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että lopputuloksesta riippumatta hallituksen ajama lakimuutos irtisanomissuojan madaltamiseen jää täysin sivurooliin. Sen sijaan pysyvämpi jälki jää karille ajetuista työmarkkinasuhteista.

]]>
5 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262628-sopimisen-kulttuuri-koetuksella#comments Kotimaa Tue, 16 Oct 2018 15:49:40 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262628-sopimisen-kulttuuri-koetuksella
Konsensuksen loppu? - Jotain kallisarvoista Suomessa menee rikki juuri nyt http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262598-konsensuksen-loppu-jotain-kallisarvoista-suomessa-menee-rikki-juuri-nyt <p><em><strong>Konsensuksen loppu?&nbsp;</strong></em></p><p>&rdquo;<em>Tähän on tultu: perinteisesti pragmaattisen politiikan Suomi on ajautunut hallituksen ja ay-liikkeen dogmaattiseen vastakkainasetteluun, ja tämä niin vähäpätöisen asian kuin pienyritysten irtisanomissuojaa koskevan lakihankkeen takia.&nbsp;</em></p><p><em>Tilanne on lähtökohdiltaan absurdi ja seurauksiltaan surullinen. Syitä on sysissä ja sepissä&rdquo;.</em></p><p>Näin kirjoittaa professori ja pitkän linjan talousvaikuttaja, Suomalainen <strong>auguuri Sixten Korkman </strong>tämän aamun päivälehdessä (<strong>HS, 16.10.2018</strong>).</p><p>Sixten I Viisas päättää artikkelinsa:</p><p>&rdquo;Kiista irtisanomissuojasta ylittää kaikki järjellisyyden rajat.</p><p>Laiha sopu on perempi kuin lihava riita.&nbsp; Mutta kenties juna meni jo tämän hallituksen osalta.&nbsp; Seuraavan hallituksen tehtäväksi jää koota sirpaleet ja luoda uudistusten edellyttämälle yhteisymmärrykselle uutta pohjaa.</p><p>Tämä jupakka jää historiaan esimerkkinä jääräpäisyydestä ja kollektiivisesta tyhmyydestä.</p><p>Hallituksen kannalle on perusteensa, mutta onko valittu tie viisas?&nbsp; Eikö viisas ole se, joka osaa tarvittaessa perääntyä?</p><p>Nyt voi vain toivoa, että ay-liikkeellä on viisautta myötävaikuttaa vastakkainasettelun laantumiseen pikemmin kuin sen kärjistymiseen&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Viisaita sanoja.&nbsp; Muuta ei voi todeta.</strong></p><p>Mutta eihän edunvalvontajärjestöllä ole viisautta.&nbsp; Ei se tarvitse viisautta.&nbsp; Se tarvitsee lujat pakaralihakset ja voimaa.&nbsp; &rdquo;Kun lyödäkään ei voi, ja kun sopua ei muuten löydy, ei auta muuta kuin lyödä persettä penkkiin&rdquo;, nämä kaimani Veikon ikimuistoiset sanat kaikuvat nyt eduskunnan suuren salin holvistossa.</p><p>Viisas on se, joka ei tee samaa virhettä kahtakertaa.&nbsp; Viisas tekee aina eri virheet eri kerroilla.&nbsp; Nykyinen pääministeri tekee juuri niin.</p><p>Tuleva (pontential) pääministeri istuu kahareisin kahdella suppalaudalla ja sestoo kuin heinämies. Ei hän nyt vain yksinkertaisesti pysty helpottamaan kumpaakaan jalkaa kummaltakaan suppalaudalta, muuten hän kastuu.&nbsp; Siis ymmärtäkää nyt tämä, mutta ymmärtäkää myös se viisaus, jota Rinne voisi esittää, jos voisi esittää.</p><p>Kenenkään ei olisi pitänyt ajaa tilannetta tällaiseen hakaukseen.&nbsp; Joku sanoikin että kyseessä on kahden monisakaraisin sarvin varustetun hirvaan otatus, jossa sarvet solmussa, järki jäässä ja tahto kovana.</p><p>Ei tule mitään.</p> Konsensuksen loppu? 

Tähän on tultu: perinteisesti pragmaattisen politiikan Suomi on ajautunut hallituksen ja ay-liikkeen dogmaattiseen vastakkainasetteluun, ja tämä niin vähäpätöisen asian kuin pienyritysten irtisanomissuojaa koskevan lakihankkeen takia. 

Tilanne on lähtökohdiltaan absurdi ja seurauksiltaan surullinen. Syitä on sysissä ja sepissä”.

Näin kirjoittaa professori ja pitkän linjan talousvaikuttaja, Suomalainen auguuri Sixten Korkman tämän aamun päivälehdessä (HS, 16.10.2018).

Sixten I Viisas päättää artikkelinsa:

”Kiista irtisanomissuojasta ylittää kaikki järjellisyyden rajat.

Laiha sopu on perempi kuin lihava riita.  Mutta kenties juna meni jo tämän hallituksen osalta.  Seuraavan hallituksen tehtäväksi jää koota sirpaleet ja luoda uudistusten edellyttämälle yhteisymmärrykselle uutta pohjaa.

Tämä jupakka jää historiaan esimerkkinä jääräpäisyydestä ja kollektiivisesta tyhmyydestä.

Hallituksen kannalle on perusteensa, mutta onko valittu tie viisas?  Eikö viisas ole se, joka osaa tarvittaessa perääntyä?

Nyt voi vain toivoa, että ay-liikkeellä on viisautta myötävaikuttaa vastakkainasettelun laantumiseen pikemmin kuin sen kärjistymiseen”.

*

Viisaita sanoja.  Muuta ei voi todeta.

Mutta eihän edunvalvontajärjestöllä ole viisautta.  Ei se tarvitse viisautta.  Se tarvitsee lujat pakaralihakset ja voimaa.  ”Kun lyödäkään ei voi, ja kun sopua ei muuten löydy, ei auta muuta kuin lyödä persettä penkkiin”, nämä kaimani Veikon ikimuistoiset sanat kaikuvat nyt eduskunnan suuren salin holvistossa.

Viisas on se, joka ei tee samaa virhettä kahtakertaa.  Viisas tekee aina eri virheet eri kerroilla.  Nykyinen pääministeri tekee juuri niin.

Tuleva (pontential) pääministeri istuu kahareisin kahdella suppalaudalla ja sestoo kuin heinämies. Ei hän nyt vain yksinkertaisesti pysty helpottamaan kumpaakaan jalkaa kummaltakaan suppalaudalta, muuten hän kastuu.  Siis ymmärtäkää nyt tämä, mutta ymmärtäkää myös se viisaus, jota Rinne voisi esittää, jos voisi esittää.

Kenenkään ei olisi pitänyt ajaa tilannetta tällaiseen hakaukseen.  Joku sanoikin että kyseessä on kahden monisakaraisin sarvin varustetun hirvaan otatus, jossa sarvet solmussa, järki jäässä ja tahto kovana.

Ei tule mitään.

]]>
51 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262598-konsensuksen-loppu-jotain-kallisarvoista-suomessa-menee-rikki-juuri-nyt#comments Kotimaa Ay-liike Irtisanomislaki Konsensus Luottamuslauseäänestys Pääministeri Sipilä Tue, 16 Oct 2018 07:10:38 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262598-konsensuksen-loppu-jotain-kallisarvoista-suomessa-menee-rikki-juuri-nyt
Kansan kanta Alkon monopoliin - Älä ota sitä vakavasti? http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262593-kansan-kanta-alkon-monopoliin-ala-ota-sita-vakavasti <p>EU-komission mielestä alkoholin etämyynti Suomeen on nykyisestä poiketen sallittava. Etämyytyjen tuotteiden luovuttaminen Suomessa kuluttajille suoritettaisiin esimerkiksi erityisten luovutuspisteiden kautta, ja tuotteet voisivat olla myös yli 5,5-prosenttisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Pahimmassa tapauksessa komission linjaus tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomen alkoholimonopoli eli Alko jouduttaisiin ajamaan alas ja väkevää viinaa saisi myydä suomalaisille jokaisesta kaupasta ja kioskista. On nimittäin selvää, että mikäli ulkomaisille yrityksille annettaisiin oikeus etämyydä vahvoja alkoholijuomia suomalaisille Suomeen, olisi kilpailuneutraliteetin takia silloin myös suomalaisille yrityksille käytännössä annettava oikeus myydä suomalaiskuluttajille vastaavia tuotteita.</p><p>&nbsp;</p><p>Olipa itse asiasta mitä mieltä tahansa, syntymässä oleva &rdquo;ajolähtö -tilanne&rdquo; on vakavassa ristiriidassa kansallisen itsemääräämisoikeuden kanssa. Jos päihdepolitiikka, joka on kiinteä osa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, irrotetaan tuotteiden vapaan liikkuvuuden nimissä kansallisesta päätöksentekovallasta, pohjoismainen yhteiskuntamalli, jossa verovaroin hoidetaan myös päihteidenkäytön haitat, tulee EU:n taholta kyseenalaistetuksi. Käytännössä siis kyseenalaistetaan yhteisvastuullisen yhteiskuntamallimme perusteet!</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka eräs suomalaispanimo 1990-luvulla kehottikin &rdquo;Älä ota sitä vakavasti&rdquo;, niin kun puhutaan väkevämmistä tuotteista kuin oluista, on asia mielestäni pakko ottaa vakavasti. Onneksi niin asian laita Suomessa onkin: 85 % suomalaisista vastustaa väkevien alkoholijuomien vapauttamista myytäväksi kuluttajille päivittäistavarakaupoista - <a href="http://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/paihteet-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholipoliittiset-mielipiteet">varsin selvä ja tolkullinen kanta</a>, jonka pohjalta syntynyt &rdquo;ajolähtö -tilanne&rdquo; voidaan uskoakseni hallitusti ja vastuullisesti hoitaa.</p> EU-komission mielestä alkoholin etämyynti Suomeen on nykyisestä poiketen sallittava. Etämyytyjen tuotteiden luovuttaminen Suomessa kuluttajille suoritettaisiin esimerkiksi erityisten luovutuspisteiden kautta, ja tuotteet voisivat olla myös yli 5,5-prosenttisia.

 

Pahimmassa tapauksessa komission linjaus tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomen alkoholimonopoli eli Alko jouduttaisiin ajamaan alas ja väkevää viinaa saisi myydä suomalaisille jokaisesta kaupasta ja kioskista. On nimittäin selvää, että mikäli ulkomaisille yrityksille annettaisiin oikeus etämyydä vahvoja alkoholijuomia suomalaisille Suomeen, olisi kilpailuneutraliteetin takia silloin myös suomalaisille yrityksille käytännössä annettava oikeus myydä suomalaiskuluttajille vastaavia tuotteita.

 

Olipa itse asiasta mitä mieltä tahansa, syntymässä oleva ”ajolähtö -tilanne” on vakavassa ristiriidassa kansallisen itsemääräämisoikeuden kanssa. Jos päihdepolitiikka, joka on kiinteä osa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, irrotetaan tuotteiden vapaan liikkuvuuden nimissä kansallisesta päätöksentekovallasta, pohjoismainen yhteiskuntamalli, jossa verovaroin hoidetaan myös päihteidenkäytön haitat, tulee EU:n taholta kyseenalaistetuksi. Käytännössä siis kyseenalaistetaan yhteisvastuullisen yhteiskuntamallimme perusteet!

 

Vaikka eräs suomalaispanimo 1990-luvulla kehottikin ”Älä ota sitä vakavasti”, niin kun puhutaan väkevämmistä tuotteista kuin oluista, on asia mielestäni pakko ottaa vakavasti. Onneksi niin asian laita Suomessa onkin: 85 % suomalaisista vastustaa väkevien alkoholijuomien vapauttamista myytäväksi kuluttajille päivittäistavarakaupoista - varsin selvä ja tolkullinen kanta, jonka pohjalta syntynyt ”ajolähtö -tilanne” voidaan uskoakseni hallitusti ja vastuullisesti hoitaa.

]]>
51 http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262593-kansan-kanta-alkon-monopoliin-ala-ota-sita-vakavasti#comments Kotimaa Tue, 16 Oct 2018 05:44:53 +0000 Vesa-Matti Saarakkala http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262593-kansan-kanta-alkon-monopoliin-ala-ota-sita-vakavasti
Boikotoikaa inttiä! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia <p>Varusmiehet on petetty, jälleen kerran. Vaalikausi on lopuillaan, eikä korjausta asevelvollisten taloudelliseen ahdinkoon saatu; edes oikeistokonservatiivisella hallituksella ei ollut silmää varusmiesten rahahuolille. Suomi 100 -juhlavuosi ja Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlinta olisivat tarjonneet luontevan tilaisuuden hoitaa asepalvelusta suorittavien toimeentulo kuntoon.</p><p>Mutta kun ei niin ei.</p><p>Tilanne on sanalla sanoen häpeällinen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan varusmies saa päivärahaa 5,10 euroa. Muutama vuosikymmen sitten päiväraha oli epävirallisesti sidottu&nbsp;<em>kahvi, munkki ja tupakka-aski -</em>indeksiin, nyt ei päästä edes siihen.&nbsp;</p><p>Samalla kun muu yhteiskunta on vaurastunut, varusmiesten kurjuus on syventynyt.</p><p>Nykyisillä päivärahoilla on vaikea selvitä velkaantumatta. Jos varusmies tekee lomapäivänä pääkaupunkiseudulla yhden seutuliikennematkan bussilla (4,20 e), loppupäiväksi jää 90 senttiä. Kaksi matkaa vie jo konkurssiin. Jos hän asuu yksin, päiväraha ei riitä ruokaan, ei kotivakuutukseen, ei puhelinlaskuun...</p><p>Niinpä monet palveluksessa olevat turvautuvat pikavippeihin, joissa on kohtuuttomat korot ja niin lyhyt takaisinmaksuaika, että ne ovat tuhon tie.</p><p>Toki joukossa on paljon onnekkaitakin. Ne miehet, jotka ovat sattuneet syntymään riittävän varakkaaseen perheeseen, saavat usein apua vanhemmiltaan ja selviävät palveluksesta taloudellisesti.</p><p>Ei siis tarvitse edes puuttua siihen, että armeija aiheuttaa räikeän epätasa-arvon sukupuolten välille. Asepalvelus johtaa huomattavaan eriarvoisuuteen myös saman sukupuolen sisällä, kun kotitaustan merkitys korostuu.</p><p>Valitettavasti voikin tiivistää, että mikään yksittäinen instituutio ei tuota yhteiskuntaan niin paljon eriarvoisuutta kuin Puolustusvoimat.</p><p>Vertailun vuoksi: muissa Pohjoismaissa päivärahat ovat suunnilleen kolminkertaiset. Niissä palveluksen päättävälle maksetaan myös tuhti kotiuttamisraha, jonka turvin selviää alkuajat siviilissä.</p><p>Välillä ministerien toiminta varusmiehiä vastaan on suorastaan törkeää. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre piti aikoinaan tärkeänä, että palvelusajalta ei kerry eläkettä &ndash; vaikka samalla päätettiin, että eläke karttuu kun opiskelee, hoitaa kotona lapsia tai on ansiopäivärahalla työttömänä. Puolustusministeri Elisabeth Rehn puolestaan poisti kotiuttamisrahan, joten palveluksen päätteeksi varusmiehet putoavat tyhjän päälle.</p><p>Kotiuttamisrahan palauttaminen, päivärahojen korottaminen kohtuullisiksi ja eläkekertymän käyttöönotto eivät maksaisi mahdottomia. Hallituksella oli esimerkiksi varaa keventää upporikkaiden perintö- ja lahjaveroa 12 miljoonalla eurolla. Pelkästään tuolla summalla olisi saatu kaikille palveluksen päättäville 300 euron kotiuttamisraha ja sen päälle vielä euron korotus päivärahoihin.</p><p>Vaikea kuvitella, että ökyrikkaat tarvitsivat noita rahoja enemmän kuin pikavippien kanssa painivat asevelvolliset.</p><p>Varusmiesten onneton tilanne ei vain näytä kiinnostavan ketään, olipa taloudessa hyvät tai huonot ajat tai puikoissa mikä hallitus ja eduskunta hyvänsä. Tarvitaankin ilmeisesti kunnon protesteja. Täytyy toivoa, että varsinkin köyhien perheiden lapset alkaisivat boikotoida inttiä.</p><p>Boikotin kevytversio on se, että vapautus otetaan näennäisesti mielenterveyssyillä. Mutta toivottavasti nuorista miehistä löytyy niin paljon ryhtiä ja rohkeutta, että yhä useampi valitsisi jalkapantarangaistuksen tai jopa vankilan.</p><p>Koululaitoksenkin on tehtävä osansa. Koulussa nuoria pitää kannustaa kriittiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan syrjiviä ja seksistisiä rakenteita, jollainen nykymuotoinen asevelvollisuus on.</p><p>Jos protesti alkaisi levitä, sen sentään luulisi herättelevän poliitikkoja huomaamaan, että sukupuoli-apartheidiin perustuva ja köyhien perheiden nuoret ahtaalle ajava asevelvollisuusmalli on tullut tiensä päähän, ja tilalle saadaan nykyaikainen ja tasa-arvoinen puolustusratkaisu &ndash; muiden Euroopan maiden tapaan.</p><p>On niitä boikotteja pantu pystyyn pienemmistäkin syistä.</p><p>&nbsp;</p> Varusmiehet on petetty, jälleen kerran. Vaalikausi on lopuillaan, eikä korjausta asevelvollisten taloudelliseen ahdinkoon saatu; edes oikeistokonservatiivisella hallituksella ei ollut silmää varusmiesten rahahuolille. Suomi 100 -juhlavuosi ja Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlinta olisivat tarjonneet luontevan tilaisuuden hoitaa asepalvelusta suorittavien toimeentulo kuntoon.

Mutta kun ei niin ei.

Tilanne on sanalla sanoen häpeällinen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan varusmies saa päivärahaa 5,10 euroa. Muutama vuosikymmen sitten päiväraha oli epävirallisesti sidottu kahvi, munkki ja tupakka-aski -indeksiin, nyt ei päästä edes siihen. 

Samalla kun muu yhteiskunta on vaurastunut, varusmiesten kurjuus on syventynyt.

Nykyisillä päivärahoilla on vaikea selvitä velkaantumatta. Jos varusmies tekee lomapäivänä pääkaupunkiseudulla yhden seutuliikennematkan bussilla (4,20 e), loppupäiväksi jää 90 senttiä. Kaksi matkaa vie jo konkurssiin. Jos hän asuu yksin, päiväraha ei riitä ruokaan, ei kotivakuutukseen, ei puhelinlaskuun...

Niinpä monet palveluksessa olevat turvautuvat pikavippeihin, joissa on kohtuuttomat korot ja niin lyhyt takaisinmaksuaika, että ne ovat tuhon tie.

Toki joukossa on paljon onnekkaitakin. Ne miehet, jotka ovat sattuneet syntymään riittävän varakkaaseen perheeseen, saavat usein apua vanhemmiltaan ja selviävät palveluksesta taloudellisesti.

Ei siis tarvitse edes puuttua siihen, että armeija aiheuttaa räikeän epätasa-arvon sukupuolten välille. Asepalvelus johtaa huomattavaan eriarvoisuuteen myös saman sukupuolen sisällä, kun kotitaustan merkitys korostuu.

Valitettavasti voikin tiivistää, että mikään yksittäinen instituutio ei tuota yhteiskuntaan niin paljon eriarvoisuutta kuin Puolustusvoimat.

Vertailun vuoksi: muissa Pohjoismaissa päivärahat ovat suunnilleen kolminkertaiset. Niissä palveluksen päättävälle maksetaan myös tuhti kotiuttamisraha, jonka turvin selviää alkuajat siviilissä.

Välillä ministerien toiminta varusmiehiä vastaan on suorastaan törkeää. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre piti aikoinaan tärkeänä, että palvelusajalta ei kerry eläkettä – vaikka samalla päätettiin, että eläke karttuu kun opiskelee, hoitaa kotona lapsia tai on ansiopäivärahalla työttömänä. Puolustusministeri Elisabeth Rehn puolestaan poisti kotiuttamisrahan, joten palveluksen päätteeksi varusmiehet putoavat tyhjän päälle.

Kotiuttamisrahan palauttaminen, päivärahojen korottaminen kohtuullisiksi ja eläkekertymän käyttöönotto eivät maksaisi mahdottomia. Hallituksella oli esimerkiksi varaa keventää upporikkaiden perintö- ja lahjaveroa 12 miljoonalla eurolla. Pelkästään tuolla summalla olisi saatu kaikille palveluksen päättäville 300 euron kotiuttamisraha ja sen päälle vielä euron korotus päivärahoihin.

Vaikea kuvitella, että ökyrikkaat tarvitsivat noita rahoja enemmän kuin pikavippien kanssa painivat asevelvolliset.

Varusmiesten onneton tilanne ei vain näytä kiinnostavan ketään, olipa taloudessa hyvät tai huonot ajat tai puikoissa mikä hallitus ja eduskunta hyvänsä. Tarvitaankin ilmeisesti kunnon protesteja. Täytyy toivoa, että varsinkin köyhien perheiden lapset alkaisivat boikotoida inttiä.

Boikotin kevytversio on se, että vapautus otetaan näennäisesti mielenterveyssyillä. Mutta toivottavasti nuorista miehistä löytyy niin paljon ryhtiä ja rohkeutta, että yhä useampi valitsisi jalkapantarangaistuksen tai jopa vankilan.

Koululaitoksenkin on tehtävä osansa. Koulussa nuoria pitää kannustaa kriittiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan syrjiviä ja seksistisiä rakenteita, jollainen nykymuotoinen asevelvollisuus on.

Jos protesti alkaisi levitä, sen sentään luulisi herättelevän poliitikkoja huomaamaan, että sukupuoli-apartheidiin perustuva ja köyhien perheiden nuoret ahtaalle ajava asevelvollisuusmalli on tullut tiensä päähän, ja tilalle saadaan nykyaikainen ja tasa-arvoinen puolustusratkaisu – muiden Euroopan maiden tapaan.

On niitä boikotteja pantu pystyyn pienemmistäkin syistä.

 

]]>
72 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia#comments Kotimaa Asepalvelus Eriarvoisuus köyhyys Turpo Tue, 16 Oct 2018 04:43:09 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia
Voivatko kaikki pakolaiset tulla? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla <p>Kai Mykkänen <a href="https://arenan.yle.fi/1-4482942?autoplay=true">väitti syyskuun alussa&nbsp; podcast-haastattelussa</a>, ettei kukaan pitäisi mahdollisena kaikkien vajaan 70 miljoonan pakolaisten tuloa Eurooppaan (luvussa mukana sisäiset pakolaiset). Mutta vaikka kaikki maailman 70 miljoonaa pakolaista tulisivat EU-alueelle, olisi pakolaisia asukasta kohti edelleen vähemmän kuin Libanonissa, jossa on 6 miljoonaa asukasta ja miljoona pakolaista (poislukien palestiinalaispakolaiset). Miksi EU:ta köyhempi Libanon kykenisi huolehtimaan pakolaisista paremmin kuin EU? Tai Turkki, jossa pakolaisia on 3.5 miljoonaa? Ei ole mitään syytä miksi Libanonilla tai Turkilla olisi suurempi velvollisuus huolehtia pakolaisista kuin EU-mailla. Toisaalta, ei ole myöskään moraalista velvoitetta ottaa vastaan pakolaisia muita enempää. Mutta mikä olisi oikeudenmukainen määrä?</p> <p>Looginen vaihtoehto olisi jakaa pakolaiset suhteessa ostovoimakorjattuun kansantuotteeseen. Suomen osuus maailman ostovoimakorjatusta kansantuotteesta (<a href="https://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2018/01/weodata/weorept.aspx?pr.x=43&amp;pr.y=19&amp;sy=2017&amp;ey=2017&amp;scsm=1&amp;ssd=1&amp;sort=country&amp;ds=.&amp;br=1&amp;c=512%2C672%2C914%2C946%2C612%2C137%2C614%2C546%2C311%2C962%2C213%2C674%2C911%2C676%2C193%2C548%2C122%2C556%2C912%2C678%2C313%2C181%2C419%2C867%2C513%2C682%2C316%2C684%2C913%2C273%2C124%2C868%2C339%2C921%2C638%2C948%2C514%2C943%2C218%2C686%2C963%2C688%2C616%2C518%2C223%2C728%2C516%2C558%2C918%2C138%2C748%2C196%2C618%2C278%2C624%2C692%2C522%2C694%2C622%2C142%2C156%2C449%2C626%2C564%2C628%2C565%2C228%2C283%2C924%2C853%2C233%2C288%2C632%2C293%2C636%2C566%2C634%2C964%2C238%2C182%2C662%2C359%2C960%2C453%2C423%2C968%2C935%2C922%2C128%2C714%2C611%2C862%2C321%2C135%2C243%2C716%2C248%2C456%2C469%2C722%2C253%2C942%2C642%2C718%2C643%2C724%2C939%2C576%2C644%2C936%2C819%2C961%2C172%2C813%2C132%2C199%2C646%2C733%2C648%2C184%2C915%2C524%2C134%2C361%2C652%2C362%2C174%2C364%2C328%2C732%2C258%2C366%2C656%2C734%2C654%2C144%2C336%2C146%2C263%2C463%2C268%2C528%2C532%2C923%2C944%2C738%2C176%2C578%2C534%2C537%2C536%2C742%2C429%2C866%2C433%2C369%2C178%2C744%2C436%2C186%2C136%2C925%2C343%2C869%2C158%2C746%2C439%2C926%2C916%2C466%2C664%2C112%2C826%2C111%2C542%2C298%2C967%2C927%2C443%2C846%2C917%2C299%2C544%2C582%2C941%2C474%2C446%2C754%2C666%2C698%2C668&amp;s=PPPGDP&amp;grp=0&amp;a=">IMF:n arvio vuodelle 2017</a>) on 0.19%, joten Suomen osuus maailman pakolaisista (ml. maansisäiset) olisi tämän kaavan mukaan 130 000 henkeä. Se on paljon, mutta tämän määrän vastaanotto nykyisen järjestelmän puitteissa olisi täysin mahdollista, mikäli se jaettaisiin vaikkapa 3-5 vuodelle. Vuonna 2015 turvapahakijoita oli 32 000, se kyettiin hoitamaan. Koko maailman pakolaisongelma voitaisiin ratkaista 3-5 vuodessa, mikäli hallitukset pääsisivät asiasta yhteisymmärrykseen. Kaikki maailman pakolaiset eivät välttämättä edes halua muuttaa kauemmaksi konfliktialueilta, vaikka olot leireillä ovatkin karuja. Mitään pakolaisongelmaa ei siis ole olemassakaan, ongelma on ainoastaan hallitusten kyvyttömyys sopia keskenään pakolaisten määrän jakamisesta.</p> <p>Voisiko turvapaikanhaun siirtää Suomen rajojen ulkopuolelle?</p> <p>Sekä Juha Sipilä että sisäministeri Kai Mykkänen ovat viime aikoina esitelleet vision, että rajat suljetaan, ja pakolaiskriisit hoitetaan kiintiöpakolaisten määrää lisäämällä. Lisäksi on puhuttu mahdollisuudesta hakea turvapaikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Teoriassa tämä on ratkaisu, mutta siinä on paljon käytännön ongelmia.</p> <p>Vaikka turvapaikkaa voisi hakea Suomen rajojen ulkopuolella, hovioikeudet eivät varmasti matkustaisi pakolaisleireille käsittelemään valituksia kielteisistä päätöksistä suullisesti. Tuskin edes asianajajat matkustaisivat. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva romahtaisi. Todennäköisesti rajojen sulkemisen jälkeen ulkomailla turvapaikkaa hakevat ja/tai kiintiöpakolaiset olisivat ensimmäinen leikkauskohde, kun säästökohteita etsitään. Tätä ongelmaa ei välttämättä olisi, mikäli pakolaisstatuksen määrittelisi Suomen sijasta YK:n pakolaisjärjestö UNCHR. Tämä edellyttäisi, että sille annettaisiin riittävästi resursseja. Mutta tällöinkin kansainvälisten taakanjakoon liittyvien päätösten poliittinen vaikeus olisi edelleen ongelma.</p> <p>Mykkäsen ajama malli perustuu ajatukseen, että siirtolaisuuden pitäisi olla sataprosenttisesti kontrollissa. Tämä on tyypillistä suomalaiselle poliittiselle ajattelulle, mutta periaate ei aina johda parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Yhdysvalloissa siirtolaisuuspolitiikka ei ole (ainakaan ennen Trumpia) perustunut pyrkimykseen kontroloida siirtolaisuutta sataprosenttisesti, vaan haittojen minimointiin. Mykkäsen malli vaikuttaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä EU-rajojen ulkopuolella olevat leirit voisivat taantua samanlaisiksi loukoiksi kun Australian ylläpitämät leirit Papua-Uusi-Guineassa tai Naurulla. Näiden huonoista olosuhteista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kirjoitettu vuosia. UNCHR:n mukaan Australia on ongelmista vastuussa, koska se on pystyttänyt leirit ja rahoittaa niitä.</p> <p>On totta, että Suomeen asti pääsevät ovat usein lähtömaiden paremmin toimeentulevia, terveitä ja nuoria, yleensä perheettömiä miehiä. Nykyinen käytäntö on kulkijoille vaarallinen, sattumanvarainen ja tuo tuloja järjestäytyneelle rikollisuudelle. Mutta Suomeen tulevalle järjestelmä tarjoaa sekä juridiset oikeudet, että kansalaisyhteiskunnan joka on pystynyt tehokkaasti puuttumaan Maahanmuuttoviraston tekemiin virheisiin. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä saattaa olla oikeudenmukaisempi kuin Mykkäsen ja Sipilän visioima. Sitäpaitsi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen koko Euroopan tasolla olisi muodollisesti niin yksinkertainen päätös, että se olisi todennäköisesti jo tehty mikäli poliittista tahtoa olisi. Niin kauan kun poliittista tahtoa ei ole, on hyvä että turvapaikanhakijat pystyvät auttamaan edes itse itseään.</p> <p>Turvapaikan käsitteen ongelmat</p> <p>On hyvä kysymys tarvitaanko turvapaikan juridista käsitettä ylipäätänsä. Mikäli on turvapaikan käsite, on väistämättä myös kallis, byrokraattinen, tunkeileva ja poliittiselle painostukselle altis turvapaikkaprosessi ja karkoitukset. Mykkäsen ja Sipilän malli EU-rajojen ulkopuolisista turvapaikanhakijoiden leireistä saa vastakaikua juuri siksi, että karkoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Karkoituksia ei tarvita mikäli kukaan ei saa kielteistä päätöstä, ja mikäli kukaan ei saisi kielteistä päätöstä, ei tarvittaisi myöskään turvapaikkaprosessia.</p> <p>Toisaalta, turvapaikan kansainvälistä juridista normia on onnistettu puolustamaan, vaikka oikeistopopulistien (ja nyt myös perinteisen oikeiston) hyökkäys sitä vastaan on ollut ankara. Yhä edelleen kuka tahansa Suomen rajalle asti päässyt voi hakea turvapaikkaa. Yhä edelleen hänelle suodaan turvapaikkaprosessi, joka kaikista sudenkuopista ja poliittisista vaikuttamisyrityksistä huolimatta tuottaa yhä myös myönteisiä päätöksiä.</p> <p>Kamppailu olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän puolesta ei ole erityisen radikaali, pikemminkin päinvastoin, koska turvapaikkajärjestelmän puolustus on aina samanaikaisesti säilöönoton ja karkotusten puolustamista. Oikeasti radikaali liike puhuisi vapaasta liikkuvuudesta erittelemättä turvapaikka-oikeutta ja työnteko-oikeutta. Oma tilanne-arvioni kuitenkin on, että nykytilanteessa olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän säilyttäminen on jo saavutus sinänsä. Siksi vapaan liikkuvuuden kannattajien kannattaa pitää se lyhyen aikavälin päämääränä.</p> <p>Turvapaikkaprosessi ei vieläkään ole sidottu mahdollisuuksiin hyötyä tulijasta taloudellisesti, vaikka sitä ajetaan yhä voimakkaammin. Järjestelmän riippumattomuus &rdquo;taloudellisesta hyödystä&rdquo; on tärkeää, sillä moni tulija on alentuneesti tai täysin työkyvytön kokemiensa raakuuksien vuoksi. Tämän vuoksi ei myöskään pidä sitoa keskustelua turvapaikoista keskusteluun huoltosuhteen huonontumisesta tai maahanmuuton taloudellisesta välttämättömyydestä. Kaikista puutteistaan huolimatta turvapaikkajärjestelmä on tämän hetken poliittisessa ympäristössä siedettävä kompromissi, ja sen puolustaminen on osoittautunut mahdolliseksi pelkästään moraalisia argumentteja esittäen. Keskustelu huoltosuhteesta ja työperäisestä maahanmuutosta pitää mielestäni käydä erillään turvapaikka-oikeudesta.</p> <p>Siksi käsittelen sitä kirjoituksen seuraavassa osassa.</p> <p>Antti Rautiainen<br /><br />Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p> <p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a></p> Kai Mykkänen väitti syyskuun alussa  podcast-haastattelussa, ettei kukaan pitäisi mahdollisena kaikkien vajaan 70 miljoonan pakolaisten tuloa Eurooppaan (luvussa mukana sisäiset pakolaiset). Mutta vaikka kaikki maailman 70 miljoonaa pakolaista tulisivat EU-alueelle, olisi pakolaisia asukasta kohti edelleen vähemmän kuin Libanonissa, jossa on 6 miljoonaa asukasta ja miljoona pakolaista (poislukien palestiinalaispakolaiset). Miksi EU:ta köyhempi Libanon kykenisi huolehtimaan pakolaisista paremmin kuin EU? Tai Turkki, jossa pakolaisia on 3.5 miljoonaa? Ei ole mitään syytä miksi Libanonilla tai Turkilla olisi suurempi velvollisuus huolehtia pakolaisista kuin EU-mailla. Toisaalta, ei ole myöskään moraalista velvoitetta ottaa vastaan pakolaisia muita enempää. Mutta mikä olisi oikeudenmukainen määrä?

Looginen vaihtoehto olisi jakaa pakolaiset suhteessa ostovoimakorjattuun kansantuotteeseen. Suomen osuus maailman ostovoimakorjatusta kansantuotteesta (IMF:n arvio vuodelle 2017) on 0.19%, joten Suomen osuus maailman pakolaisista (ml. maansisäiset) olisi tämän kaavan mukaan 130 000 henkeä. Se on paljon, mutta tämän määrän vastaanotto nykyisen järjestelmän puitteissa olisi täysin mahdollista, mikäli se jaettaisiin vaikkapa 3-5 vuodelle. Vuonna 2015 turvapahakijoita oli 32 000, se kyettiin hoitamaan. Koko maailman pakolaisongelma voitaisiin ratkaista 3-5 vuodessa, mikäli hallitukset pääsisivät asiasta yhteisymmärrykseen. Kaikki maailman pakolaiset eivät välttämättä edes halua muuttaa kauemmaksi konfliktialueilta, vaikka olot leireillä ovatkin karuja. Mitään pakolaisongelmaa ei siis ole olemassakaan, ongelma on ainoastaan hallitusten kyvyttömyys sopia keskenään pakolaisten määrän jakamisesta.

Voisiko turvapaikanhaun siirtää Suomen rajojen ulkopuolelle?

Sekä Juha Sipilä että sisäministeri Kai Mykkänen ovat viime aikoina esitelleet vision, että rajat suljetaan, ja pakolaiskriisit hoitetaan kiintiöpakolaisten määrää lisäämällä. Lisäksi on puhuttu mahdollisuudesta hakea turvapaikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Teoriassa tämä on ratkaisu, mutta siinä on paljon käytännön ongelmia.

Vaikka turvapaikkaa voisi hakea Suomen rajojen ulkopuolella, hovioikeudet eivät varmasti matkustaisi pakolaisleireille käsittelemään valituksia kielteisistä päätöksistä suullisesti. Tuskin edes asianajajat matkustaisivat. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva romahtaisi. Todennäköisesti rajojen sulkemisen jälkeen ulkomailla turvapaikkaa hakevat ja/tai kiintiöpakolaiset olisivat ensimmäinen leikkauskohde, kun säästökohteita etsitään. Tätä ongelmaa ei välttämättä olisi, mikäli pakolaisstatuksen määrittelisi Suomen sijasta YK:n pakolaisjärjestö UNCHR. Tämä edellyttäisi, että sille annettaisiin riittävästi resursseja. Mutta tällöinkin kansainvälisten taakanjakoon liittyvien päätösten poliittinen vaikeus olisi edelleen ongelma.

Mykkäsen ajama malli perustuu ajatukseen, että siirtolaisuuden pitäisi olla sataprosenttisesti kontrollissa. Tämä on tyypillistä suomalaiselle poliittiselle ajattelulle, mutta periaate ei aina johda parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Yhdysvalloissa siirtolaisuuspolitiikka ei ole (ainakaan ennen Trumpia) perustunut pyrkimykseen kontroloida siirtolaisuutta sataprosenttisesti, vaan haittojen minimointiin. Mykkäsen malli vaikuttaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä EU-rajojen ulkopuolella olevat leirit voisivat taantua samanlaisiksi loukoiksi kun Australian ylläpitämät leirit Papua-Uusi-Guineassa tai Naurulla. Näiden huonoista olosuhteista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kirjoitettu vuosia. UNCHR:n mukaan Australia on ongelmista vastuussa, koska se on pystyttänyt leirit ja rahoittaa niitä.

On totta, että Suomeen asti pääsevät ovat usein lähtömaiden paremmin toimeentulevia, terveitä ja nuoria, yleensä perheettömiä miehiä. Nykyinen käytäntö on kulkijoille vaarallinen, sattumanvarainen ja tuo tuloja järjestäytyneelle rikollisuudelle. Mutta Suomeen tulevalle järjestelmä tarjoaa sekä juridiset oikeudet, että kansalaisyhteiskunnan joka on pystynyt tehokkaasti puuttumaan Maahanmuuttoviraston tekemiin virheisiin. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä saattaa olla oikeudenmukaisempi kuin Mykkäsen ja Sipilän visioima. Sitäpaitsi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen koko Euroopan tasolla olisi muodollisesti niin yksinkertainen päätös, että se olisi todennäköisesti jo tehty mikäli poliittista tahtoa olisi. Niin kauan kun poliittista tahtoa ei ole, on hyvä että turvapaikanhakijat pystyvät auttamaan edes itse itseään.

Turvapaikan käsitteen ongelmat

On hyvä kysymys tarvitaanko turvapaikan juridista käsitettä ylipäätänsä. Mikäli on turvapaikan käsite, on väistämättä myös kallis, byrokraattinen, tunkeileva ja poliittiselle painostukselle altis turvapaikkaprosessi ja karkoitukset. Mykkäsen ja Sipilän malli EU-rajojen ulkopuolisista turvapaikanhakijoiden leireistä saa vastakaikua juuri siksi, että karkoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Karkoituksia ei tarvita mikäli kukaan ei saa kielteistä päätöstä, ja mikäli kukaan ei saisi kielteistä päätöstä, ei tarvittaisi myöskään turvapaikkaprosessia.

Toisaalta, turvapaikan kansainvälistä juridista normia on onnistettu puolustamaan, vaikka oikeistopopulistien (ja nyt myös perinteisen oikeiston) hyökkäys sitä vastaan on ollut ankara. Yhä edelleen kuka tahansa Suomen rajalle asti päässyt voi hakea turvapaikkaa. Yhä edelleen hänelle suodaan turvapaikkaprosessi, joka kaikista sudenkuopista ja poliittisista vaikuttamisyrityksistä huolimatta tuottaa yhä myös myönteisiä päätöksiä.

Kamppailu olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän puolesta ei ole erityisen radikaali, pikemminkin päinvastoin, koska turvapaikkajärjestelmän puolustus on aina samanaikaisesti säilöönoton ja karkotusten puolustamista. Oikeasti radikaali liike puhuisi vapaasta liikkuvuudesta erittelemättä turvapaikka-oikeutta ja työnteko-oikeutta. Oma tilanne-arvioni kuitenkin on, että nykytilanteessa olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän säilyttäminen on jo saavutus sinänsä. Siksi vapaan liikkuvuuden kannattajien kannattaa pitää se lyhyen aikavälin päämääränä.

Turvapaikkaprosessi ei vieläkään ole sidottu mahdollisuuksiin hyötyä tulijasta taloudellisesti, vaikka sitä ajetaan yhä voimakkaammin. Järjestelmän riippumattomuus ”taloudellisesta hyödystä” on tärkeää, sillä moni tulija on alentuneesti tai täysin työkyvytön kokemiensa raakuuksien vuoksi. Tämän vuoksi ei myöskään pidä sitoa keskustelua turvapaikoista keskusteluun huoltosuhteen huonontumisesta tai maahanmuuton taloudellisesta välttämättömyydestä. Kaikista puutteistaan huolimatta turvapaikkajärjestelmä on tämän hetken poliittisessa ympäristössä siedettävä kompromissi, ja sen puolustaminen on osoittautunut mahdolliseksi pelkästään moraalisia argumentteja esittäen. Keskustelu huoltosuhteesta ja työperäisestä maahanmuutosta pitää mielestäni käydä erillään turvapaikka-oikeudesta.

Siksi käsittelen sitä kirjoituksen seuraavassa osassa.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?

]]>
59 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla#comments Kotimaa Juha Sipilä Kai Mykkänen Maahanmuutto Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Mon, 15 Oct 2018 13:24:20 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla
+1,5º jo 10-30 vuoden sisällä - tekoja tarvitaan nyt! http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262555-15-jo-10-30-vuoden-sisalla-tekoja-tarvitaan-nyt <p>Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viikko sitten julkistamasta arviosta on kohistu ja hyvä niin. Tärkeintä onkin varmistaa, että IPCC:n tarjoilema huuma pakottaa meidät poliitikot todella vauhdittamaan ilmastotalkoita. Tarvitsemme tilanteen, jossa Suomen suurten puolueiden välillä vallitsee konsensus päästöverojen pitkäjänteisestä nostamisesta ja Suomen siirtämisestä pysyvästi ilmastotoimien nopeuttamista ajavaan joukkoon EU-pöydissä.</p><p>Suosittelen kuitenkin lämpimästi myös itse raporttiin tai sen 40 sivuiseen tiivistelmään tutustumista. Siitä löytyy kiinnostavia huomioita, joista ei niin paljon ole kohistu. Tässä muutama:</p><p>1) Tutkijaryhmä tulee korkealla luottamustasolla tulokseen, että tärkeänä pidetty 1,5 asteen rajapyykki lämpenemisessä esiteolliseen aikaan verrattuna toteutuu jo vuosiin 2030-2052 mennessä. Kyse ei olekaan lapsenlapsistamme! Esimerkiksi satojen miljoonien ihmisten ilmastopakolaisuus on aivan nurkan takana ja tulee näkymään useimpien meidän omassa elämässä!</p><p>Olen ajanut ilmastotalkoita 25 vuotta ja ne olivat keskeisin syy minulle kiinnostua politiikasta. Silti minäkin olen aina perustellut ponnisteluita sillä, että meidän on oltava oikeudenmukaisia lapsenlapsiamme kohtaan. Ja olen turhautuneena jupissut, että ilmastotalkoita ei oteta vakavasti, koska ihminen luonnostaan aliarvostaa kaukana olevia asioita. Nyt ei tarvitse arvostaa lapsenlapsia! Ei ole varaa puolustella, että kyllä he pärjäävät, kun tekniikka suo heille vallankumouksellisesti paremman elämän muutoin. Ongelma on silmillä meidän elämämme aikana. Ja voimme merkittävästi vaikuttaa siihen, miten paha ongelma meihin osuu jo 10-30 vuoden päästä.</p><p>2) Lämpenemisen jatkuminen kahteen asteeseen vuosisadan toisella puoliskolla näyttää vääjäämättömältä. 1,5 asteessa pysyminen edellyttäisi tutkijoiden arviossa globaalien nettopäästöjen vähentämistä 40-60 prosentilla vuoden 2010 tasosta jo vuoteen 2030 mennessä ja koko maailman painamista nettona hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Missään en mieluummin erehtyisi kuin tässä: ei tule tapahtumaan.&nbsp;</p><p>Näillä näkymin pääsemme tuohon vähennystahtiin hädin tuskin edes Euroopassa, missä päästöt ovat olleet laskussa jo jonkin aikaa. EU:n päästöt ovat alle kymmenesosa maailman päästöistä. Aasiassa, missä päästöt kasvavat kovaa vauhtia, nettopäästöjen puolittaminen reilussa kymmenessä vuodessa tuntuu mahdottomalta. 2020-luvun aikana miljardit aasialaiset ostavat ensimmäisen autonsa ja painavat ensimmäisen kerran jääkaapin päälle. Tämän vuosisadan päästökehitys ratkaistaan nimenomaan Aasiassa. Afrikan osuus näyttää jäävän yllättävän pieneksi, muutamaan prosenttiin.</p><p>Voidaanko ajatella, että tuleva vuosikymmen voidaan vielä saastuttaa ja sen jälkeen spurtataan oikein kunnolla ja painetaan päästöt nollaan kun lähestytään vuotta 2050? Ei voida. Hiilidioksidi säilyy ilmakehässä tuhansia vuosia. Kumulatiiviset päästöt ratkaisevat. Vuosikymmenen myöhästyminen tekee 1,5 asteeseen jäämisen jo erittäin vaikeaksi, vaikka sen jälkeen tekisi mitä temppuja.</p><p>3) Ilmastotalkoita kannattaa ehdottomasti kiihdyttää, vaikka 1,5 astetta ehkä meni jo. IPCC:n arvion mukaan Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä annetut sitoumukset ovat viemässä 3 asteen lämpenemiseen.&nbsp; Viljelykelpoisen kuivan maan määrä riippuu meren pinnan korkeudesta. Antarktiksen ja Grönlannin sulaminen nostaisi IPCC:n mukaan meren pintaa mahdollisesti jopa metrejä. Tällä olisi suora vaikutus satojen miljoonien ihmisten kykyyn tulla toimeen. Näiden jäämannerten pysyvyyden arvioidaan järkkyvän jossain 1,5 ja 2 asteen välillä. Kolmen asteen vaihtoehdossa oltaisi todella liukkailla jäillä! Ja juuri niille liukkaille olemme nyt luisumassa Pariisin sitoumusten viitoittamalla tiellä!</p><p>4) Kymmenien senttien merenpinnan nousu ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen arvioidaan erittäin todennäköiseksi jo 1,5 asteen lämpenemisen tasolla. Muutosten vaikutuspiirissä olevien ihmisten määrä kasvaa kiihtyvästi tästä eteenpäin. Mitä se sitten merkitsee? Pystyykö ihmiskunta jatkamaan kehitystä aiheutuvista ongelmista huolimatta? Olihan 1900-lukukin suunnaton menestys, vaikka siihen mahtui kaksi maailmansotaa ja järkyttävästi muuta väkivaltaa.&nbsp;</p><p>Parhaassa tapauksessa ihmiskunta pystyy sopeutumaan kohtuullisin ponnistuksin, huonommassa ei. Ilmaston lämpeneminen on tosiasia, mutta haitat ovat epävarmoja riskejä. Tarkoittaako tämä, ettei mitään kannata tehdä? Ilmastotalkoot kannattaa jättää väliin, jos vastustat myös kodin ja auton vakuuttamista. Talkoisiin kannattaa osallistua, jos teet päätöksen samalla tavalla kuin ostat vakuutuksia.</p><p>Tiede arvioi ilmastonmuutoksen kiihtymisen aiheuttamien tuhojen todennäköisyyden niin korkeaksi, että itse ainakin ottaisin vakuutuksen ja panostaisin riskien hillintään.</p><p>Mitä tehdä: Globaalisti tarvitaan ydinvoimaa ja keinotekoista hiilen ilmasta sitomista</p><p>Tehdessään oletuksia eri päästöpoluista, IPCC arvioi kuitenkin myös teknologisten ratkaisujen skenaarioita, joihin liittyen muutama huomio.</p><p>Kaikissa 1,5 asteeseen jäävissä poluissa tarvitaan hiilidioksidia ilmakehästä takaisin keräävä tekniikka, jolla kerätään kokoluokaltaan kaikkia vuodesta 2018 eteenpäin ilmaan päästettäviä päästöjä vastaava määrä! Siinä haaste teekkareille! Kaikissa 1,5 asteen skenaarioissa vaaditaan ydinvoimalla tuotetun energian määrän moninkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä ja kasvavan selvästi enemmän kuin uusiutuvan energian. Siinä mietittävää ydinvoiman vastustajille! Tuuli- ja aurinkovoima ovat tärkeitä ja yleistyvät onneksi joka tapauksessa nopeasti.</p><p><strong>Meillä haaste ei ole sähkö vaan lämpö, autot ja ruoka</strong></p><p>Nuo ovat globaaleja päätelmiä siitä, mitkä teot ratkaisevat. Niissä painottuu siis Aasian tilanne. Keskeinen ero on, että meillä pohjoismaissa ongelma ei ole sähkö, josta 90 prosenttia syntyy jo hiilidioksidivapaasti.&nbsp; Meillä haaste on lämmitys, liikenne ja syöminen. Vastaavasti meillä talkoita ei ratkaise se, nouseeko Fennovoiman ydinvoimala Hanhikiveen tai kaksin- vai kolminkertaistuuko Suomen tuulivoimakapasiteetti. Suurempi ilmastokysymys meillä on se, pystytäänkö polttamalla tuotetun lämmön osuus puolittamaan Helsingin seudulla tai siirtyvätkö suomalaiset sähköautoihin jo ensi vuosikymmenellä vai vasta 2030-luvulla.</p><p>Kaupungeissa tarvitsemme lämmön kiertotalouden. Lämpöpumpputekniikan kehitys on viime vuosina avannut huikean mahdollisuuden hukkalämpöjen pienentämisessä murto-osaan. Polttamalla tuotetun lämmön osuus pitää pakottaa alas. Markkinat keksivät kyllä tehokkaimmat korvaavat ratkaisut. Pian eduskuntaan annettava hallituksen lakiesitys kivihiilen kieltämisestä on potku tuohon suuntaan. Tulevina vuosina on tärkeä lopettaa turpeen erivapaudet ja nostaa lämmityspolttoaineiden veron hiilimaksua määrätietoisesti.</p><p>Liikenteessä sähköistyminen on ratkaisu. Sähkömoottori on niin paljon polttomoottoria tehokkaampi, että hiilellä tuotetulla sähkölläkin ajaminen on parempi vaihtoehto kuin bensiinillä tankkaaminen. Hiilivapaa sähköjärjestelmä on myös helpoin osa talkoita ja pohjoismaissa se jo lähes tehty. Liikenteen verotuksessa pitää yksinkertaisesti asettaa vaatimukseksi, että viimeistään 10 vuoden päästä muun kuin polttomoottoriauton ostaminen on aina kuluttajalle edullisempi vaihtoehto. Auto-, ajoneuvo- ja polttoaineveroja pitää säätää niin rajusti, että tämä toteutuu.</p><p>Ruoan osalta siitä ei pääse mihinkään, että lihan osuutta pitää vähentää. Minulla ei ole oikeutta eikä intoa saarnata. Syön myös lihaa. Mutta olen kyllä alkanut suosia kasvisruokia kiihtyvästi ja alkanut tottua siihen. Ilmaston kannalta määrät ratkaisevat.</p><p>Pitäisikö valtion tehdä jotain ruokavaliolle? Aihe on aika lailla tabu. Mutta voi toki kysyä, miksi pidämme luonnollisena päästöjen mukaan verottamista liikenteessä, lämmössä ja sähkössä, mutta emme ruoassa? Olisiko arvioituun hiilijalanjälkeen perustuva ruokavero kuolinisku suomalaiselle eläintaloudelle? Ei välttämättä. Uskon, että suomalainen liha, maito ja muna pärjäisi kuljetusten ja kasvatustapojen avulla hiililaskennassa varsin hyvin brasilialaiseen verrattuna. Samasta syystähän hiiliperusteinen lämmityspolttoaineiden vero suosii kotimaista biomassaa tuontihiileen nähden tai fossiilisen bensiinin vero suosii kotimaista biokaasua.</p><p><strong>Metsänielut mietittävä tarkkaan</strong></p><p>Suomessa IPCC:n raportti tuotti ennennäkemättömän voimakasta keskustelua erityisesti metsänieluista. Hyvä niin. Huikeaa ja innostavaa, että aletaan laajemmin ajatella sitä, että metsäisissä maissa puuhun sidonta on keskeinen osa hiilitasetta. Tähän verrattuna IPCC:n raportti tarkastelee nieluihin liittyviä vaihtoehtoisia skenaarioita yllättävän vähän.&nbsp;</p><p>Vaikeita kysymyksiä, joihin pitää etsiä vastauksia Suomessa lähikuukausina. Puhtaiden ratkaisuiden ja biotalouden ministeriryhmässä sovimme pari viikkoa selvityksestä, jossa arvioidaan tarpeellisen nielupolitiikan polku siten, että nettopäästömme laskevat 85-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.</p><p>Palaan omalta osalta nieluihin ja muiden Suomessa ja Euroopassa tarvittaviin poliittisiin päätöksiin lähikuukausina. Kokoomuksessa hyväksyimme eduskuntaryhmän perusteellisen käsittelyn tuloksena <a href="https://www.kokoomus.fi/vastuu-ilmastosta/">lähtökohdat ilmastolinjauksillemme</a> elokuussa. Niitä jalostetaan parhaillaan ja täydennetty versio käsitellään puoluehallituksessa joulukuussa. Tervetuloa siihen työhön jos kiinnostaa!</p><p>p.s. Ja jos vielä epäilee itse ilmastonmuutosta, niin lämpeneminen alkaa kyllä olla &rdquo;taivaan tosi&rdquo;. Tutkijapaneeli päätyy erittäin korkealla luottamustasolla tulokseen, että vuosien 2006-2015 lämpötila oli lähes asteen lämpimämpi kuin vuosina 1850-1900 eikä tuo ollut vain hetkellinen poikkeama.</p> Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viikko sitten julkistamasta arviosta on kohistu ja hyvä niin. Tärkeintä onkin varmistaa, että IPCC:n tarjoilema huuma pakottaa meidät poliitikot todella vauhdittamaan ilmastotalkoita. Tarvitsemme tilanteen, jossa Suomen suurten puolueiden välillä vallitsee konsensus päästöverojen pitkäjänteisestä nostamisesta ja Suomen siirtämisestä pysyvästi ilmastotoimien nopeuttamista ajavaan joukkoon EU-pöydissä.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi myös itse raporttiin tai sen 40 sivuiseen tiivistelmään tutustumista. Siitä löytyy kiinnostavia huomioita, joista ei niin paljon ole kohistu. Tässä muutama:

1) Tutkijaryhmä tulee korkealla luottamustasolla tulokseen, että tärkeänä pidetty 1,5 asteen rajapyykki lämpenemisessä esiteolliseen aikaan verrattuna toteutuu jo vuosiin 2030-2052 mennessä. Kyse ei olekaan lapsenlapsistamme! Esimerkiksi satojen miljoonien ihmisten ilmastopakolaisuus on aivan nurkan takana ja tulee näkymään useimpien meidän omassa elämässä!

Olen ajanut ilmastotalkoita 25 vuotta ja ne olivat keskeisin syy minulle kiinnostua politiikasta. Silti minäkin olen aina perustellut ponnisteluita sillä, että meidän on oltava oikeudenmukaisia lapsenlapsiamme kohtaan. Ja olen turhautuneena jupissut, että ilmastotalkoita ei oteta vakavasti, koska ihminen luonnostaan aliarvostaa kaukana olevia asioita. Nyt ei tarvitse arvostaa lapsenlapsia! Ei ole varaa puolustella, että kyllä he pärjäävät, kun tekniikka suo heille vallankumouksellisesti paremman elämän muutoin. Ongelma on silmillä meidän elämämme aikana. Ja voimme merkittävästi vaikuttaa siihen, miten paha ongelma meihin osuu jo 10-30 vuoden päästä.

2) Lämpenemisen jatkuminen kahteen asteeseen vuosisadan toisella puoliskolla näyttää vääjäämättömältä. 1,5 asteessa pysyminen edellyttäisi tutkijoiden arviossa globaalien nettopäästöjen vähentämistä 40-60 prosentilla vuoden 2010 tasosta jo vuoteen 2030 mennessä ja koko maailman painamista nettona hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Missään en mieluummin erehtyisi kuin tässä: ei tule tapahtumaan. 

Näillä näkymin pääsemme tuohon vähennystahtiin hädin tuskin edes Euroopassa, missä päästöt ovat olleet laskussa jo jonkin aikaa. EU:n päästöt ovat alle kymmenesosa maailman päästöistä. Aasiassa, missä päästöt kasvavat kovaa vauhtia, nettopäästöjen puolittaminen reilussa kymmenessä vuodessa tuntuu mahdottomalta. 2020-luvun aikana miljardit aasialaiset ostavat ensimmäisen autonsa ja painavat ensimmäisen kerran jääkaapin päälle. Tämän vuosisadan päästökehitys ratkaistaan nimenomaan Aasiassa. Afrikan osuus näyttää jäävän yllättävän pieneksi, muutamaan prosenttiin.

Voidaanko ajatella, että tuleva vuosikymmen voidaan vielä saastuttaa ja sen jälkeen spurtataan oikein kunnolla ja painetaan päästöt nollaan kun lähestytään vuotta 2050? Ei voida. Hiilidioksidi säilyy ilmakehässä tuhansia vuosia. Kumulatiiviset päästöt ratkaisevat. Vuosikymmenen myöhästyminen tekee 1,5 asteeseen jäämisen jo erittäin vaikeaksi, vaikka sen jälkeen tekisi mitä temppuja.

3) Ilmastotalkoita kannattaa ehdottomasti kiihdyttää, vaikka 1,5 astetta ehkä meni jo. IPCC:n arvion mukaan Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä annetut sitoumukset ovat viemässä 3 asteen lämpenemiseen.  Viljelykelpoisen kuivan maan määrä riippuu meren pinnan korkeudesta. Antarktiksen ja Grönlannin sulaminen nostaisi IPCC:n mukaan meren pintaa mahdollisesti jopa metrejä. Tällä olisi suora vaikutus satojen miljoonien ihmisten kykyyn tulla toimeen. Näiden jäämannerten pysyvyyden arvioidaan järkkyvän jossain 1,5 ja 2 asteen välillä. Kolmen asteen vaihtoehdossa oltaisi todella liukkailla jäillä! Ja juuri niille liukkaille olemme nyt luisumassa Pariisin sitoumusten viitoittamalla tiellä!

4) Kymmenien senttien merenpinnan nousu ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen arvioidaan erittäin todennäköiseksi jo 1,5 asteen lämpenemisen tasolla. Muutosten vaikutuspiirissä olevien ihmisten määrä kasvaa kiihtyvästi tästä eteenpäin. Mitä se sitten merkitsee? Pystyykö ihmiskunta jatkamaan kehitystä aiheutuvista ongelmista huolimatta? Olihan 1900-lukukin suunnaton menestys, vaikka siihen mahtui kaksi maailmansotaa ja järkyttävästi muuta väkivaltaa. 

Parhaassa tapauksessa ihmiskunta pystyy sopeutumaan kohtuullisin ponnistuksin, huonommassa ei. Ilmaston lämpeneminen on tosiasia, mutta haitat ovat epävarmoja riskejä. Tarkoittaako tämä, ettei mitään kannata tehdä? Ilmastotalkoot kannattaa jättää väliin, jos vastustat myös kodin ja auton vakuuttamista. Talkoisiin kannattaa osallistua, jos teet päätöksen samalla tavalla kuin ostat vakuutuksia.

Tiede arvioi ilmastonmuutoksen kiihtymisen aiheuttamien tuhojen todennäköisyyden niin korkeaksi, että itse ainakin ottaisin vakuutuksen ja panostaisin riskien hillintään.

Mitä tehdä: Globaalisti tarvitaan ydinvoimaa ja keinotekoista hiilen ilmasta sitomista

Tehdessään oletuksia eri päästöpoluista, IPCC arvioi kuitenkin myös teknologisten ratkaisujen skenaarioita, joihin liittyen muutama huomio.

Kaikissa 1,5 asteeseen jäävissä poluissa tarvitaan hiilidioksidia ilmakehästä takaisin keräävä tekniikka, jolla kerätään kokoluokaltaan kaikkia vuodesta 2018 eteenpäin ilmaan päästettäviä päästöjä vastaava määrä! Siinä haaste teekkareille! Kaikissa 1,5 asteen skenaarioissa vaaditaan ydinvoimalla tuotetun energian määrän moninkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä ja kasvavan selvästi enemmän kuin uusiutuvan energian. Siinä mietittävää ydinvoiman vastustajille! Tuuli- ja aurinkovoima ovat tärkeitä ja yleistyvät onneksi joka tapauksessa nopeasti.

Meillä haaste ei ole sähkö vaan lämpö, autot ja ruoka

Nuo ovat globaaleja päätelmiä siitä, mitkä teot ratkaisevat. Niissä painottuu siis Aasian tilanne. Keskeinen ero on, että meillä pohjoismaissa ongelma ei ole sähkö, josta 90 prosenttia syntyy jo hiilidioksidivapaasti.  Meillä haaste on lämmitys, liikenne ja syöminen. Vastaavasti meillä talkoita ei ratkaise se, nouseeko Fennovoiman ydinvoimala Hanhikiveen tai kaksin- vai kolminkertaistuuko Suomen tuulivoimakapasiteetti. Suurempi ilmastokysymys meillä on se, pystytäänkö polttamalla tuotetun lämmön osuus puolittamaan Helsingin seudulla tai siirtyvätkö suomalaiset sähköautoihin jo ensi vuosikymmenellä vai vasta 2030-luvulla.

Kaupungeissa tarvitsemme lämmön kiertotalouden. Lämpöpumpputekniikan kehitys on viime vuosina avannut huikean mahdollisuuden hukkalämpöjen pienentämisessä murto-osaan. Polttamalla tuotetun lämmön osuus pitää pakottaa alas. Markkinat keksivät kyllä tehokkaimmat korvaavat ratkaisut. Pian eduskuntaan annettava hallituksen lakiesitys kivihiilen kieltämisestä on potku tuohon suuntaan. Tulevina vuosina on tärkeä lopettaa turpeen erivapaudet ja nostaa lämmityspolttoaineiden veron hiilimaksua määrätietoisesti.

Liikenteessä sähköistyminen on ratkaisu. Sähkömoottori on niin paljon polttomoottoria tehokkaampi, että hiilellä tuotetulla sähkölläkin ajaminen on parempi vaihtoehto kuin bensiinillä tankkaaminen. Hiilivapaa sähköjärjestelmä on myös helpoin osa talkoita ja pohjoismaissa se jo lähes tehty. Liikenteen verotuksessa pitää yksinkertaisesti asettaa vaatimukseksi, että viimeistään 10 vuoden päästä muun kuin polttomoottoriauton ostaminen on aina kuluttajalle edullisempi vaihtoehto. Auto-, ajoneuvo- ja polttoaineveroja pitää säätää niin rajusti, että tämä toteutuu.

Ruoan osalta siitä ei pääse mihinkään, että lihan osuutta pitää vähentää. Minulla ei ole oikeutta eikä intoa saarnata. Syön myös lihaa. Mutta olen kyllä alkanut suosia kasvisruokia kiihtyvästi ja alkanut tottua siihen. Ilmaston kannalta määrät ratkaisevat.

Pitäisikö valtion tehdä jotain ruokavaliolle? Aihe on aika lailla tabu. Mutta voi toki kysyä, miksi pidämme luonnollisena päästöjen mukaan verottamista liikenteessä, lämmössä ja sähkössä, mutta emme ruoassa? Olisiko arvioituun hiilijalanjälkeen perustuva ruokavero kuolinisku suomalaiselle eläintaloudelle? Ei välttämättä. Uskon, että suomalainen liha, maito ja muna pärjäisi kuljetusten ja kasvatustapojen avulla hiililaskennassa varsin hyvin brasilialaiseen verrattuna. Samasta syystähän hiiliperusteinen lämmityspolttoaineiden vero suosii kotimaista biomassaa tuontihiileen nähden tai fossiilisen bensiinin vero suosii kotimaista biokaasua.

Metsänielut mietittävä tarkkaan

Suomessa IPCC:n raportti tuotti ennennäkemättömän voimakasta keskustelua erityisesti metsänieluista. Hyvä niin. Huikeaa ja innostavaa, että aletaan laajemmin ajatella sitä, että metsäisissä maissa puuhun sidonta on keskeinen osa hiilitasetta. Tähän verrattuna IPCC:n raportti tarkastelee nieluihin liittyviä vaihtoehtoisia skenaarioita yllättävän vähän. 

Vaikeita kysymyksiä, joihin pitää etsiä vastauksia Suomessa lähikuukausina. Puhtaiden ratkaisuiden ja biotalouden ministeriryhmässä sovimme pari viikkoa selvityksestä, jossa arvioidaan tarpeellisen nielupolitiikan polku siten, että nettopäästömme laskevat 85-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Palaan omalta osalta nieluihin ja muiden Suomessa ja Euroopassa tarvittaviin poliittisiin päätöksiin lähikuukausina. Kokoomuksessa hyväksyimme eduskuntaryhmän perusteellisen käsittelyn tuloksena lähtökohdat ilmastolinjauksillemme elokuussa. Niitä jalostetaan parhaillaan ja täydennetty versio käsitellään puoluehallituksessa joulukuussa. Tervetuloa siihen työhön jos kiinnostaa!

p.s. Ja jos vielä epäilee itse ilmastonmuutosta, niin lämpeneminen alkaa kyllä olla ”taivaan tosi”. Tutkijapaneeli päätyy erittäin korkealla luottamustasolla tulokseen, että vuosien 2006-2015 lämpötila oli lähes asteen lämpimämpi kuin vuosina 1850-1900 eikä tuo ollut vain hetkellinen poikkeama.

]]>
79 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262555-15-jo-10-30-vuoden-sisalla-tekoja-tarvitaan-nyt#comments Kotimaa Ilmaston lämpeneminen Ilmastonmuutos IPCC Päästövähennykset Ruokavalio Mon, 15 Oct 2018 10:13:27 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262555-15-jo-10-30-vuoden-sisalla-tekoja-tarvitaan-nyt
Huojuva torni http://heikkiherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262533-huojuva-torni <p>Meksikonlahden pohjoinen rantaviiva on maisemineen ja eläinlajeineen yksi Yhdysvaltojen upeimmista luontokohteista. Kävin niillä rannoilla viimeksi vuonna 2005, mutta kokemus oli vahva ja alue jäi mieleen.</p><p>Rantaviiva itsessään ei ole ainoa syy luontokokemuksen vahvuudelle. Reissun painoarvo kasvoi vuonna 2010, kun öljynporauslautta Deepwater Horizon leimahti lähellä Louisianan rannikkoa ja katkenneesta öljynporausputkesta vuotaneesta öljystä tuli lähtemätön osa Meksikonlahtea. Vesistön ja sen rantojen ottaman osumaa ei osata vieläkään sanoa tarkkaan vesialueen laajuuden ja syvyyden vuoksi.</p><p>Mereen valuu siis ihmisen tyrimisen seurauksena miljoonia gallonoita öljyä. Sen vaikutus ympäröivään luontoon on ilmeinen, mutta sen tulevaisuus vieläkin osittain mysteeri ja sitä tutkitaan. Toisaalta tiedämme tuhon vaikuttavan negatiivisesti rantojen asukkaisiin, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Konseptit &ndash; kuten Meksikonlahti ja miljoonat öljygalloonat ovat kaukaisia, monimutkaisia ja luonnon ollessa mukana konseptit nousevat omaa olevaisuuttamme isommiksi. Tässä ajatusten virrassa meillä on ilmatonmuutos pähkinänkuoressa.</p><p>Kahden käsitteen ero on tietenkin siinä, että öljyn kanssa tyriminen tapahtuu ilmaston muuttumista nopeammin ja kapeamman virhekokonaisuuden seurauksena. Meksikonlahden onnettomuus on tämän lisäksi ilmastonmuutoksen konseptia selkeämpi. Ymmärrän helpommin mereen pulppuavan naftan ja öljyiset linnut kuin maapallon keskilämpötilan kasvamisen ja hiilidioksidin reagoinnin ilmakehässä. Samasta syystä inhoan enemmän punkkeja kuin käärmeitä; punkilla on huomaamaton purema.</p><p>Kuten monessa muussakin asiassa, kokonaisvaltaisesti aiheen tarkasteluun saattaa sisältyä riskejä; asiat ja konseptit ovat niin isoja, ettei niistä saa otetta ja lopputuloksena on paluu takaisin lähtöruutuun ja ilmastonmuutoksen voivotteluun vuosittaisten kelien ja lämpötilojen päivittelyllä.</p><p>Mitä siis pitäisi tapahtua, jotta ymmärrys maailmaa muuttavista ilmiöstä otettaisiin vakavasti? Viime kesänä ilmastonmuutos oli suuri puheenaihe koko pohjoisella pallonpuoliskolla helleaaltojen ja kuivuuden vuoksi, mutta riittääkö se? Ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi vastikään raportin asioiden tilasta, mutta riittääkö se? Saamme apua aiheen ympärillä toimivista innovaatioista sekä luontoa ja kestävyyttä ajavista sijoitusratkaisuista ja yritysvastuun kehittämisestä, mutta riittääkö se? Erityisesti lajien monimuotoisuuteen osuvat ilmiöt muodostavat hyvinvointimme kannalta planeettamme kokoisen venäläisen ruletin. Kuinka luonto kykenee pysymään muuttuvien luonnonilmiöiden perässä ja miten kokonaisten lajien häviäminen ympäristömme &rdquo;huojuvasta tornista&rdquo; vaikuttaa meihin? Milloin huojuva torni kaatuu ja mitä se merkitsee lajillemme? Onhan lämpötilat heitelleet ennenkin.</p><p>Luontoa ja ympäristön suojelua olisi konseptien laajuuden vuoksi syytä tutkia tuttujen ja lähellä olevien maisemien kautta. Minulle Porkkalanniemen vesistö on pyhä saarineen, luotoineen ja eliölajeineen. Jos Meksikonlahteen suhteutettu vuoto tapahtuisi Itämerellä ja sen jämät valuisivat Porkkalaan samalla tavalla kuin Deepwater Horizonin öljyvuoto rantautui Louisianan rannikolle, ottaisin asian hyvin henkilökohtaisesti. Riskiä on kaikeksi onneksi pienennetty muun muassa edistämällä merenkulun turvallisuutta uusin navigointipalveluin (<a href="https://www.johnnurmisensaatio.fi/puhdas-itameri/tankkeriturva/">https://www.johnnurmisensaatio.fi/puhdas-itameri/tankkeriturva/</a>).</p><p>Me emme kuitenkaan tarvitse öljykatastrofia muuttamaan radikaalisti rakasta luontoamme. Se tapahtuu tällä hetkellä nousevan lämpötilan, kuolevan eliöstön ja muuttuvien luonnonilmiöiden seurauksena. Tällöin kiskomme huojuvasta tornista aina vain enemmän palikoita pois, ja jossain vaiheessa torni kaatuu. Viime päivinä Meksikonlahden rantaviiva on uudelleenmuotoutunut hurrikaani Michaelin vuoksi. Vuosien takainen reissu muistui mieleen.</p><p>Meidän on siis syytä muistaa ilmastonmuutoksen käsite ja nousevan lämpötilan vaikutus ympäristöömme. Maailman pelastaminen on kuitenkin hurja päämäärä yksittäiselle ihmiselle, eikä luontokaan ole yksikkö vaan kokonaisuus useista liikkuvista palikoista. Yksilöstä kuitenkin lähtee tiedonvälitys, ideat ja ennen kaikkea toiminta, ja siksi yksilön on tunnettava tärkeimmät ympäristöömme liittyvät linkit &ndash; kuten monimuotoisuus &ndash; ja niiden merkitys osana kokonaisuutta. Tästä syystä meidän kaikkien on toimittava, yksilöinä.</p><p>Toinen muistamisen arvoinen asia on meille rakkaat paikat ja alueet; mikä ympäröivässä luonnossa ja ympäristössä on meille tärkeää ja mitä me olisimme valmiita tekemään ympäristömme säilyttämiseksi? Jos näet itsesi viimeiseen asti kaupunkilaisena, niin mieti rantojen ja maan sijoittumista siten, että siihen ollaan rakennettu kaupunki.</p><p>Me emme koskaan ole eläneet poissa luonnosta, vaan luonto on meidän elämämme alusta. Se ei kestä loputonta huojumista. Olemme sijoittaneet itsemme tietylle osalle alustaa. Rakenteelle tärkeiden osien puuttuessa kokonaisuudet eivät enää pysy pystyssä. Tämän tietää jokainen, joka on joskus pelannut Huojuvaa tornia.</p> Meksikonlahden pohjoinen rantaviiva on maisemineen ja eläinlajeineen yksi Yhdysvaltojen upeimmista luontokohteista. Kävin niillä rannoilla viimeksi vuonna 2005, mutta kokemus oli vahva ja alue jäi mieleen.

Rantaviiva itsessään ei ole ainoa syy luontokokemuksen vahvuudelle. Reissun painoarvo kasvoi vuonna 2010, kun öljynporauslautta Deepwater Horizon leimahti lähellä Louisianan rannikkoa ja katkenneesta öljynporausputkesta vuotaneesta öljystä tuli lähtemätön osa Meksikonlahtea. Vesistön ja sen rantojen ottaman osumaa ei osata vieläkään sanoa tarkkaan vesialueen laajuuden ja syvyyden vuoksi.

Mereen valuu siis ihmisen tyrimisen seurauksena miljoonia gallonoita öljyä. Sen vaikutus ympäröivään luontoon on ilmeinen, mutta sen tulevaisuus vieläkin osittain mysteeri ja sitä tutkitaan. Toisaalta tiedämme tuhon vaikuttavan negatiivisesti rantojen asukkaisiin, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Konseptit – kuten Meksikonlahti ja miljoonat öljygalloonat ovat kaukaisia, monimutkaisia ja luonnon ollessa mukana konseptit nousevat omaa olevaisuuttamme isommiksi. Tässä ajatusten virrassa meillä on ilmatonmuutos pähkinänkuoressa.

Kahden käsitteen ero on tietenkin siinä, että öljyn kanssa tyriminen tapahtuu ilmaston muuttumista nopeammin ja kapeamman virhekokonaisuuden seurauksena. Meksikonlahden onnettomuus on tämän lisäksi ilmastonmuutoksen konseptia selkeämpi. Ymmärrän helpommin mereen pulppuavan naftan ja öljyiset linnut kuin maapallon keskilämpötilan kasvamisen ja hiilidioksidin reagoinnin ilmakehässä. Samasta syystä inhoan enemmän punkkeja kuin käärmeitä; punkilla on huomaamaton purema.

Kuten monessa muussakin asiassa, kokonaisvaltaisesti aiheen tarkasteluun saattaa sisältyä riskejä; asiat ja konseptit ovat niin isoja, ettei niistä saa otetta ja lopputuloksena on paluu takaisin lähtöruutuun ja ilmastonmuutoksen voivotteluun vuosittaisten kelien ja lämpötilojen päivittelyllä.

Mitä siis pitäisi tapahtua, jotta ymmärrys maailmaa muuttavista ilmiöstä otettaisiin vakavasti? Viime kesänä ilmastonmuutos oli suuri puheenaihe koko pohjoisella pallonpuoliskolla helleaaltojen ja kuivuuden vuoksi, mutta riittääkö se? Ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi vastikään raportin asioiden tilasta, mutta riittääkö se? Saamme apua aiheen ympärillä toimivista innovaatioista sekä luontoa ja kestävyyttä ajavista sijoitusratkaisuista ja yritysvastuun kehittämisestä, mutta riittääkö se? Erityisesti lajien monimuotoisuuteen osuvat ilmiöt muodostavat hyvinvointimme kannalta planeettamme kokoisen venäläisen ruletin. Kuinka luonto kykenee pysymään muuttuvien luonnonilmiöiden perässä ja miten kokonaisten lajien häviäminen ympäristömme ”huojuvasta tornista” vaikuttaa meihin? Milloin huojuva torni kaatuu ja mitä se merkitsee lajillemme? Onhan lämpötilat heitelleet ennenkin.

Luontoa ja ympäristön suojelua olisi konseptien laajuuden vuoksi syytä tutkia tuttujen ja lähellä olevien maisemien kautta. Minulle Porkkalanniemen vesistö on pyhä saarineen, luotoineen ja eliölajeineen. Jos Meksikonlahteen suhteutettu vuoto tapahtuisi Itämerellä ja sen jämät valuisivat Porkkalaan samalla tavalla kuin Deepwater Horizonin öljyvuoto rantautui Louisianan rannikolle, ottaisin asian hyvin henkilökohtaisesti. Riskiä on kaikeksi onneksi pienennetty muun muassa edistämällä merenkulun turvallisuutta uusin navigointipalveluin (https://www.johnnurmisensaatio.fi/puhdas-itameri/tankkeriturva/).

Me emme kuitenkaan tarvitse öljykatastrofia muuttamaan radikaalisti rakasta luontoamme. Se tapahtuu tällä hetkellä nousevan lämpötilan, kuolevan eliöstön ja muuttuvien luonnonilmiöiden seurauksena. Tällöin kiskomme huojuvasta tornista aina vain enemmän palikoita pois, ja jossain vaiheessa torni kaatuu. Viime päivinä Meksikonlahden rantaviiva on uudelleenmuotoutunut hurrikaani Michaelin vuoksi. Vuosien takainen reissu muistui mieleen.

Meidän on siis syytä muistaa ilmastonmuutoksen käsite ja nousevan lämpötilan vaikutus ympäristöömme. Maailman pelastaminen on kuitenkin hurja päämäärä yksittäiselle ihmiselle, eikä luontokaan ole yksikkö vaan kokonaisuus useista liikkuvista palikoista. Yksilöstä kuitenkin lähtee tiedonvälitys, ideat ja ennen kaikkea toiminta, ja siksi yksilön on tunnettava tärkeimmät ympäristöömme liittyvät linkit – kuten monimuotoisuus – ja niiden merkitys osana kokonaisuutta. Tästä syystä meidän kaikkien on toimittava, yksilöinä.

Toinen muistamisen arvoinen asia on meille rakkaat paikat ja alueet; mikä ympäröivässä luonnossa ja ympäristössä on meille tärkeää ja mitä me olisimme valmiita tekemään ympäristömme säilyttämiseksi? Jos näet itsesi viimeiseen asti kaupunkilaisena, niin mieti rantojen ja maan sijoittumista siten, että siihen ollaan rakennettu kaupunki.

Me emme koskaan ole eläneet poissa luonnosta, vaan luonto on meidän elämämme alusta. Se ei kestä loputonta huojumista. Olemme sijoittaneet itsemme tietylle osalle alustaa. Rakenteelle tärkeiden osien puuttuessa kokonaisuudet eivät enää pysy pystyssä. Tämän tietää jokainen, joka on joskus pelannut Huojuvaa tornia.

]]>
3 http://heikkiherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262533-huojuva-torni#comments Kotimaa Ilmaston lämpeneminen Itämeri Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC Porkkala Sun, 14 Oct 2018 21:26:53 +0000 Heikki Herlin http://heikkiherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262533-huojuva-torni
STM:n mielikuvitukselliset etämyyntinäkemykset http://anttivesala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262513-stmn-mielikuvitukselliset-etamyyntinakemykset <p>Maanantaina 8.10. EU:n komissio antoi<a href="https://stm.fi/documents/1271139/7849669/Komission+lausunto+alkoholin+et%C3%A4myynnist%C3%A4+suomeksi.pdf/42a2bcab-e398-4fad-9da1-299d016ef437/Komission+lausunto+alkoholin+et%C3%A4myynnist%C3%A4+suomeksi.pdf.pdf"> yksityiskohtaisen lausunnon</a> Suomen sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellusta esityksestä, joka kieltäisi alkoholijuomien etämyynnin Suomeen sekä tähän liittyvän maahantuonnin. Ministeriö on julkaissut tämän johdosta <a href="https://stm.fi/kysymyksia-ja-vastauksia-alkoholijuomien-rajat-ylittavasta-etamyynnista">sivuillaan </a>omia käsityksiään tästä lausunnosta. Käsitykset ovat kauniisti sanottuna omalaatuisia.&nbsp;</p><p>Käyn tässä läpi muutamia keskeisiä kohtia tähän yksityiskohtaiseen lausuntoon sekä etämyyntiaiheeseen muuten liittyvästä keskustelusta.&nbsp;</p><p><strong>Ministeriö:</strong> <em>&quot;[K]omissio ottaa kantaa ainoastaan lakiesityksen siihen kohtaan, jonka mukaan kaikkien etämyytyjen alkoholijuomien maahantuonti kiellettäisiin. Sen sijaan nykyiseen kaikkien alkoholijuomien etämyyntikieltoon ulkomailta Suomeen komissio ei ota kantaa.&quot;</em></p><p><strong>Todellisuus:</strong> Komissio toteaa täysin yksiselitteisesti, että ehdotetun luonnoksen 32. pykälässä esitetty kielto ei ole Alkon monopolin piiriin kuuluva asia. Alkon monopoli ei koske muuta kuin kotimaassa tapahtuvaa vähittäismyyntiä. Ministeriö pitäytyy sitkeästi siinä harhaluulossa, että Alkon monopolin perusteella voitaisiin rajoittaa myös maahantuontia, vaikka asiasta on jo kymmenen vuotta sitten saatu kirkas linjaus EU-tuomioistuimesta ns. Rosengren-tapauksen yhteydessä. Systembolagetille on annettu yksinoikeus vähittäismyydä tietyn vahvuusrajan ylittäviä juomia Ruotsissa. EU-tuomioistuimen mukaan <em>&quot;on selvää, ettei tämä yksinoikeus kata kyseisten juomien maahantuontia&quot;</em>.&nbsp;</p><p><strong>Lisää todellisuutta:</strong> Kyseessä olisi tuonnin määrällinen rajoitus, jollaisia saa toteuttaa VAIN, jos voidaan osoittaa, että toimenpide on välttämätön ja oikeasuhtainen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteeksi on ilmoitettu terveydensuojelu. Suomen pitäisi pystyä jotenkin todistamaan, että noin 10 cl puhdasta alkoholia per asukas, joka etämyynnin volyymi vuodessa on, uhkaisi kansanterveyttä siinä määrin, että vapaaseen liikkuvuuteen perustuville sisämarkkinoille saataisiin pystyttää alkoholijuomia koskeva erillisraja. Komissio lausunnossaan selkeästi toteaa, ettei se ole vakuuttunut esitetyn kiellon olevan välttämätön ja oikeasuhtainen. <em>&quot;Komissio katsoo, että sama tavoite voidaan saavuttaa muilla, vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä&quot;.&nbsp;</em></p><p><strong>Mikä ihmeen &quot;nykyinen etämyyntikielto&quot;?</strong></p><p>Kokonaan oma aiheensa on edellä olevan sitaatin kohta &quot;nykyisestä kaikkien alkoholijuomien etämyyntikiellosta&quot;.&nbsp;</p><p><strong>Todellisuus: </strong>Tällaista kieltoa ei ole olemassakaan, ainakaan missään lakipykälässä. On kerrassaan uskomatonta, että ministeriö voi jotain tällaista esittää julkisesti. Jotta asiassa ei tarvitsisi olla kenenkään tulkintojen varassa, lainaan tähän Perustuslakivaliokunnan lausunnon <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_48+2017.aspx">PeVL 48/2017vp</a> ao. kohdan sellaisenaan: <em>&quot;Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotetun 32 ja 90 &sect;:n sekä rikoslain 50 a luvun 1 &sect;:n muodostama kokonaisuus <strong>ei kiellä</strong> perustuslain 8 &sect;:n edellyttämällä tavalla perusteluissa esitetyn mukaisesti <strong>etämyyntiä yksityiseen käyttöön</strong>. Rangaistavuus on rikoslaissa kytketty alkoholin lainvastaiseen maahantuontiin, ei sitä vastoin &#39;etämyyntiin&#39;.&quot;&nbsp;</em></p><p>Tätä voi miettiä myös siitä näkökulmasta, että komissio on lausunut (kuten näissä tapauksissa lausuu) vain esitetystä lakiehdotuksesta ja siltä osin kuin siinä olevat asiat kuuluvat TRIS-menettelyssä arvioitaviksi. Ministeriö todennäköisesti haluaa tällä tavalla vain tuoda esiin tässä kohtaa omaa tulkintaansa nykytilasta ja antaa ymmärtää, että komissio olisi siitä vaikenemalla jotenkin hyväksynyt ministeriön tulkinnan (että olisi olemassa jokin &quot;nykyinen kaikkien alkoholijuomien etämyyntikielto&quot;).</p><p>Komission lausunnosta ei tarvitse arvailla mitään; siitä voi suoraan lukea, mitä siinä on sanottu. Ei komissio ota kantaa muihinkaan mielikuvitusilmiöihin, joten miksi sitten tähän ottaisi?</p><p><strong>Mihin katosi Visnapuu?</strong></p><p>Hauskana yksityiskohtana komission yksityiskohtaisesta lausunnosta vielä toinen asia, jota koko lausunnossa ei mainita puolella sanallakaan. Ministeriö on parin vuoden ajan hellinyt niin sanottua Alkotaxi (Visnapuu) -tapausta kuin esikoispoikaansa, koska se on mielestään voinut sen perusteella oikeuttaa oman käsityksensä siitä, että etämyynti olisi jo nykyisen lainsäädännön perusteella kiellettyä.</p><p>Komissio luettelee lausunnossaan etämyyntiaiheen kannalta relevantteja EU-tuomioistuimen ratkaisuja ja tarkastelee perussopimuksen artiklojen vaikutuksia niiden valossa mutta <u>ei edes mainitse Visnapuu-tapausta</u>. Tämä saattaa johtua siitä, että Visnapuu-tapaus ei koske etämyyntiä. Virolainen yrittäjä sai alkoholirikostuomion luvattomasta vähittäismyynnistä, ei etämyynnistä. Korkeimmasta oikeudesta on kerrottu mm. minulle asiaa sieltä tiedustellessani, että tuomio koski vain kyseisiä tapahtumia, eikä käsiteltävänä ole ollut tapausta, jossa esimerkiksi kuriiriliike kuljettaa tuotteet asiakkaalle.</p><p>Enkä nyt mene ollenkaan siihen, että komissio kehottaa Suomea harkitsemaan ulkomaisille etämyyjille vastaavaa toimituspistemallia kuin Alkollakin on tällä hetkellä.&nbsp;</p><p><strong>&quot;Meitähän eivät Brysselin herrat määräile&quot;</strong></p><p>Lopuksi on nostettava esiin ministeriön koottujen selitysten kohta, jossa se ilmeisesti pyrkii etukäteen oikeuttamaan sellaista etenemistapaa, jossa komission huomiot sivuuttava ja etämyynnin kieltävä lakiesitys annettaisiin silläkin uhalla, että komissio veisi Suomen tästä hyvästä oikeuteen.&nbsp;</p><p><strong>Ministeriö:</strong><em> &quot;Komission yksityiskohtainen lausunto merkitsee sitä, että mahdollista lakiesitystä ei saa hyväksyä ennen 7.1.2019, mutta hallituksen mahdollinen esitys saadaan antaa sitä ennen. Lausunto merkitsee myös sitä, että Suomen on vastattava komission esittämiin huomioihin, mutta lakiesityksen hyväksyminen eduskunnassa ei edellytä komission tai minkään muunkaan tahon lupaa. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta jäsenvaltion lainsäädäntö perustamissopimuksen vastaiseksi.&quot;</em></p><p><strong>Todellisuus:</strong> <em>&quot;Vilpittömän yhteistyön periaate velvoittaa jäsenvaltion toteuttamaan kaikki toimenpiteet, joilla varmistetaan EU:n perussopimuksista ja säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Periaate velvoittaa myös pidättäytymään kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa EU:n tavoitteiden toteutumisen. Se sitoo jäsenvaltion kaikkia viranomaisia. Kansallisten tuomioistuinten ja muiden viranomaisten tulee muun muassa tulkita EU-oikeutta EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä luomien periaatteiden mukaisesti.&quot; </em>LÄHDE: <a href="http://eu-opas.finlex.fi/1-eu-oikeus-osana-suomen-oikeusjarjestysta/1-2/">Finlex</a></p><p>Lisäksi tässä yhteydessä erityisen kiehtovaa on viitata parin vuoden takaiseen etämyyntiä koskeneeseen &quot;Viiniklubi&quot; -tuomioon Vaasan hovioikeudessa (VaaHO 2016:3). &quot;<em>Alkoholin haittavaikutukset ovat torjuttavissa lievemmin keinoin kuin toiminnan täydellisellä kiellolla. Alkoholilain säännökset, joiden nojalla A:n menettely on ollut lainvastaista, eivät ole EU-oikeuden mukaisia ja syyte törkeästä alkoholirikoksesta hylättiin.&quot;</em></p><p><strong>TL;DR</strong></p><p>1) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita komission yksityiskohtaisesta lausunnosta</p><p>2) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita siitä, mikä on lainsäädännön nykytila etämyynnin osalta</p><p>3) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita Korkeimman oikeuden Visnapuu-tuomiosta ja valikoi EU-oikeuskäytäntöä omien tarkoitusperiensä mukaisesti</p><p>4) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön välisestä suhteesta, ilmeisenä tarkoituksenaan oikeuttaa aikomustaan uhmata komission näkemyksiä ja altistaa Suomi joutumaan asiasta EU-tuomioistuimeen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maanantaina 8.10. EU:n komissio antoi yksityiskohtaisen lausunnon Suomen sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellusta esityksestä, joka kieltäisi alkoholijuomien etämyynnin Suomeen sekä tähän liittyvän maahantuonnin. Ministeriö on julkaissut tämän johdosta sivuillaan omia käsityksiään tästä lausunnosta. Käsitykset ovat kauniisti sanottuna omalaatuisia. 

Käyn tässä läpi muutamia keskeisiä kohtia tähän yksityiskohtaiseen lausuntoon sekä etämyyntiaiheeseen muuten liittyvästä keskustelusta. 

Ministeriö: "[K]omissio ottaa kantaa ainoastaan lakiesityksen siihen kohtaan, jonka mukaan kaikkien etämyytyjen alkoholijuomien maahantuonti kiellettäisiin. Sen sijaan nykyiseen kaikkien alkoholijuomien etämyyntikieltoon ulkomailta Suomeen komissio ei ota kantaa."

Todellisuus: Komissio toteaa täysin yksiselitteisesti, että ehdotetun luonnoksen 32. pykälässä esitetty kielto ei ole Alkon monopolin piiriin kuuluva asia. Alkon monopoli ei koske muuta kuin kotimaassa tapahtuvaa vähittäismyyntiä. Ministeriö pitäytyy sitkeästi siinä harhaluulossa, että Alkon monopolin perusteella voitaisiin rajoittaa myös maahantuontia, vaikka asiasta on jo kymmenen vuotta sitten saatu kirkas linjaus EU-tuomioistuimesta ns. Rosengren-tapauksen yhteydessä. Systembolagetille on annettu yksinoikeus vähittäismyydä tietyn vahvuusrajan ylittäviä juomia Ruotsissa. EU-tuomioistuimen mukaan "on selvää, ettei tämä yksinoikeus kata kyseisten juomien maahantuontia"

Lisää todellisuutta: Kyseessä olisi tuonnin määrällinen rajoitus, jollaisia saa toteuttaa VAIN, jos voidaan osoittaa, että toimenpide on välttämätön ja oikeasuhtainen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteeksi on ilmoitettu terveydensuojelu. Suomen pitäisi pystyä jotenkin todistamaan, että noin 10 cl puhdasta alkoholia per asukas, joka etämyynnin volyymi vuodessa on, uhkaisi kansanterveyttä siinä määrin, että vapaaseen liikkuvuuteen perustuville sisämarkkinoille saataisiin pystyttää alkoholijuomia koskeva erillisraja. Komissio lausunnossaan selkeästi toteaa, ettei se ole vakuuttunut esitetyn kiellon olevan välttämätön ja oikeasuhtainen. "Komissio katsoo, että sama tavoite voidaan saavuttaa muilla, vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä". 

Mikä ihmeen "nykyinen etämyyntikielto"?

Kokonaan oma aiheensa on edellä olevan sitaatin kohta "nykyisestä kaikkien alkoholijuomien etämyyntikiellosta". 

Todellisuus: Tällaista kieltoa ei ole olemassakaan, ainakaan missään lakipykälässä. On kerrassaan uskomatonta, että ministeriö voi jotain tällaista esittää julkisesti. Jotta asiassa ei tarvitsisi olla kenenkään tulkintojen varassa, lainaan tähän Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 48/2017vp ao. kohdan sellaisenaan: "Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotetun 32 ja 90 §:n sekä rikoslain 50 a luvun 1 §:n muodostama kokonaisuus ei kiellä perustuslain 8 §:n edellyttämällä tavalla perusteluissa esitetyn mukaisesti etämyyntiä yksityiseen käyttöön. Rangaistavuus on rikoslaissa kytketty alkoholin lainvastaiseen maahantuontiin, ei sitä vastoin 'etämyyntiin'." 

Tätä voi miettiä myös siitä näkökulmasta, että komissio on lausunut (kuten näissä tapauksissa lausuu) vain esitetystä lakiehdotuksesta ja siltä osin kuin siinä olevat asiat kuuluvat TRIS-menettelyssä arvioitaviksi. Ministeriö todennäköisesti haluaa tällä tavalla vain tuoda esiin tässä kohtaa omaa tulkintaansa nykytilasta ja antaa ymmärtää, että komissio olisi siitä vaikenemalla jotenkin hyväksynyt ministeriön tulkinnan (että olisi olemassa jokin "nykyinen kaikkien alkoholijuomien etämyyntikielto").

Komission lausunnosta ei tarvitse arvailla mitään; siitä voi suoraan lukea, mitä siinä on sanottu. Ei komissio ota kantaa muihinkaan mielikuvitusilmiöihin, joten miksi sitten tähän ottaisi?

Mihin katosi Visnapuu?

Hauskana yksityiskohtana komission yksityiskohtaisesta lausunnosta vielä toinen asia, jota koko lausunnossa ei mainita puolella sanallakaan. Ministeriö on parin vuoden ajan hellinyt niin sanottua Alkotaxi (Visnapuu) -tapausta kuin esikoispoikaansa, koska se on mielestään voinut sen perusteella oikeuttaa oman käsityksensä siitä, että etämyynti olisi jo nykyisen lainsäädännön perusteella kiellettyä.

Komissio luettelee lausunnossaan etämyyntiaiheen kannalta relevantteja EU-tuomioistuimen ratkaisuja ja tarkastelee perussopimuksen artiklojen vaikutuksia niiden valossa mutta ei edes mainitse Visnapuu-tapausta. Tämä saattaa johtua siitä, että Visnapuu-tapaus ei koske etämyyntiä. Virolainen yrittäjä sai alkoholirikostuomion luvattomasta vähittäismyynnistä, ei etämyynnistä. Korkeimmasta oikeudesta on kerrottu mm. minulle asiaa sieltä tiedustellessani, että tuomio koski vain kyseisiä tapahtumia, eikä käsiteltävänä ole ollut tapausta, jossa esimerkiksi kuriiriliike kuljettaa tuotteet asiakkaalle.

Enkä nyt mene ollenkaan siihen, että komissio kehottaa Suomea harkitsemaan ulkomaisille etämyyjille vastaavaa toimituspistemallia kuin Alkollakin on tällä hetkellä. 

"Meitähän eivät Brysselin herrat määräile"

Lopuksi on nostettava esiin ministeriön koottujen selitysten kohta, jossa se ilmeisesti pyrkii etukäteen oikeuttamaan sellaista etenemistapaa, jossa komission huomiot sivuuttava ja etämyynnin kieltävä lakiesitys annettaisiin silläkin uhalla, että komissio veisi Suomen tästä hyvästä oikeuteen. 

Ministeriö: "Komission yksityiskohtainen lausunto merkitsee sitä, että mahdollista lakiesitystä ei saa hyväksyä ennen 7.1.2019, mutta hallituksen mahdollinen esitys saadaan antaa sitä ennen. Lausunto merkitsee myös sitä, että Suomen on vastattava komission esittämiin huomioihin, mutta lakiesityksen hyväksyminen eduskunnassa ei edellytä komission tai minkään muunkaan tahon lupaa. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta jäsenvaltion lainsäädäntö perustamissopimuksen vastaiseksi."

Todellisuus: "Vilpittömän yhteistyön periaate velvoittaa jäsenvaltion toteuttamaan kaikki toimenpiteet, joilla varmistetaan EU:n perussopimuksista ja säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Periaate velvoittaa myös pidättäytymään kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa EU:n tavoitteiden toteutumisen. Se sitoo jäsenvaltion kaikkia viranomaisia. Kansallisten tuomioistuinten ja muiden viranomaisten tulee muun muassa tulkita EU-oikeutta EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä luomien periaatteiden mukaisesti." LÄHDE: Finlex

Lisäksi tässä yhteydessä erityisen kiehtovaa on viitata parin vuoden takaiseen etämyyntiä koskeneeseen "Viiniklubi" -tuomioon Vaasan hovioikeudessa (VaaHO 2016:3). "Alkoholin haittavaikutukset ovat torjuttavissa lievemmin keinoin kuin toiminnan täydellisellä kiellolla. Alkoholilain säännökset, joiden nojalla A:n menettely on ollut lainvastaista, eivät ole EU-oikeuden mukaisia ja syyte törkeästä alkoholirikoksesta hylättiin."

TL;DR

1) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita komission yksityiskohtaisesta lausunnosta

2) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita siitä, mikä on lainsäädännön nykytila etämyynnin osalta

3) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita Korkeimman oikeuden Visnapuu-tuomiosta ja valikoi EU-oikeuskäytäntöä omien tarkoitusperiensä mukaisesti

4) Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa julkisesti mielikuvituksen tuotteita EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön välisestä suhteesta, ilmeisenä tarkoituksenaan oikeuttaa aikomustaan uhmata komission näkemyksiä ja altistaa Suomi joutumaan asiasta EU-tuomioistuimeen

]]>
6 http://anttivesala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262513-stmn-mielikuvitukselliset-etamyyntinakemykset#comments Kotimaa Alkoholi Etämyynti Sun, 14 Oct 2018 11:17:33 +0000 Antti Vesala http://anttivesala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262513-stmn-mielikuvitukselliset-etamyyntinakemykset